Kätilö - kirja vs. elokuva? Hyvää, huonoa, eroavaisuudet?

Uskaltaako saksalainen tulla Suomeen lomalle? Taitaa ilmapiiri olla ihan ymmärrettävästikin sellainen, että on parasta pysytellä kaukana.

Up

Siis mistä tuo kertoo? Sota-ajalla navetassa rääkätään elämiä ja joku kätilö saa suuseksiä ja menee naimisiin jonkun miehen kanssa? joo ei kovin kinosta..

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 19:03"]

Siis mistä tuo kertoo? Sota-ajalla navetassa rääkätään elämiä ja joku kätilö saa suuseksiä ja menee naimisiin jonkun miehen kanssa? joo ei kovin kinosta..

[/quote]

Joo. Tiivistettynä jotakin tuollaista. ;D

Sota-aika Lapissa, "navetta", ihmisten rääkkäys (jota ei näytetä eikä sitä paljon mainitakaan), suuseksiä (ja vähän sitä normiakin) kätilölle, onnellinen loppu ja naimisiin.

Anyway. Mulle se elokuvan lopetus oli suoranainen järkytys. Ehdin just ennen loppua liikuttua ensimmäistä kertaa koko elokuvan aikana....ja sitten lässähtävän imelä loppu. What?! Se kirjan lopetus olisi ollut paljon realistisempi ja vaikuttavampi.

Enpä ole kuullutkaan "ihmisten rääkkäyksestä" sota-aikana Lapissa, ellei mukaan lasketa venäläisten partisaanien tekemiä sieppauksia ja murhia siviiliväestöä kohtaan. Onko tässä sellaisesta siis kyse vai satuileeko Kettu taas omiaan (vrt keksitty raiskausjuttu)?

Näitä vastauksia lukiessa jää vaikutelma, että kirjassa on ollut erilainen loppu kuin elokuvassa. Onko näin? Minä näin elokuvan eilen ja ajattelin jakaa oman mielipiteeni. Sekalaisia huomioita sekalaisessa järjestyksessä.

Ennakko-odotuksia ei ollut, tiesin jonkin verran mistä on kysymys mutta mitään traileria tai arvostelua en ollut lukenut tai nähnyt. En vaan voi sille mitään, että minua häiritsee suppea suomalainen näyttelijävalikoima. Niin monelle jää leima jostain aiemmasta työstä tai sitten on jokin persoonallinen ominaisuus, jota ei voi piilottaa. Mun mielestä kaikissa merkittävissä rooleissa olisi voinut olla tuntemattomammat näyttelijät. Kaipa te näyttelijöinä työnsä hoiti hyvin mutta se on sivuseikka sillon, kun naamakin jo häiritsee.

Elokuvan aihe on hyvin raskas. Silti huumoria on tuotu paikotellen esille. Ihmiset salissa nauravat ja hymähtelevät aika eri kohdissa. Kuten joku jo aiemmin totesi, ajankulkua on monissa kohdin vaikea hahmottaa. Esimerkiksi Krista Kososen hahmo on jo melkein suunnittelemassa häitä ensi tapaamisen jälkeen Lauri Tilkasen kanssa. Pienet on piirit pohjoisessa ja varmasti vielä korostuneemmat -30 ja -40 luvuilla. Murretta oli hauska kuunnella ja kaikki tuntuivat olevan aika voimakkaita persoonia. Kyseenalainen tilanne kehkeytyy, kun eräs nainen synnyttää hieman erilaisen vauvan. Nykykatsojan mielestä tilanne mielletään usein hauskaksi mutta tavallaan ymmärtää, että varsinaisessa tilanteessa se ei todennäköisesti ole ollut sitä. Minulle ei katsojana myöskään välity Krista Kososen hahmon tunne siitä, että on "pakko päästä täältä pois" ja "kaikki muu on parempaa, kuin olla täällä". Niin olisi voinut todeta sen jälkimmäisen leirin jälkeen mutta miten jo siellä kätilön tehtävässä?

Jotenkin muutenkin oli hankala eläytyä elokuvan hahmoihin ja tunnetiloihin. Onko siitä jo niin pitkä aika, ettei se kosketa syvältä vai johtuuko se vain elokuvan tekijöiden työnjäljestä? Sodankuvaus on mielestäni onnistunutta ja paikoin näytetään ehkä liikaakin. Toki se myös ravistelee ajattelemaan asiaa syvemmältä. Ymmärrä hyvin myös ikärajasuosituksen. Vai mitä mieltä olette jalan sahaamisesta poikki rautasahalla (näytetään osittain) tai teloittamisen näyttämisestä. Aiemmin joku sanoi, että ihmiskokeiden esiin tuominen elokuvassa jäi kuplaksi. Minä en edes tiennyt, että sitä tehtiin Suomessa. Siihen nähden annettiin ymmärtää ja asiaa tuotiin esiin mielestäni riittävästi. Aihetta ei tuotu liian korostetusti esille, eikä sitä dramatisoitu liikaa. Enemmän ehkä häiritsi jatkuva ihmisten teloittaminen monessa kohtauksessa.

Jos juonta ajattelee suurpiirteisesti jälkeenpäin, siihen sopii myös onnellinen loppu. Mutta jos sitä ajattelee elokuva aikana, miettien miten tämä tulee päättymään, en usko että kovin moni uskoi käyvän miten kävi. Ja oliko onnellinen loppu edes tarpeellinen? Kun kerrotaan kahden ihmisen elämäntarinaa silloin vallitsevassa maailmantilassa, olisi voinut käydä kummin päin tahansa. Mielummin olisi voitu johdatella suoraviivaisemmin jompaa kumpaa päätöstä kohti, eikä "kääntää kelkkaa" juuri ennen loppua. Se jätti vain epäuskoisen kuvan, kun siihen ei osannut valmistautua. Katsoin, että "tossa ne nyt on yhdessä mutta en tiedä mitä ajatella, kun sen ei pitänyt olla mahdollista". Ei tullut edes vaikutelmaa, että "hyvä näin", vaan "miksi näin piti tapahtua?". Valmistauduin siihen, että venäläiset tappavat mökissä odottavan "Vinosilmän" juuri, kun Johannes saapuu paikalle. Sitten, kun Johannes astuu mökkiin ja löytää kuolleen "Kristan", hän menettää toivonsa ja tekee itsemurhan. Ei tainnut olla hyvä ajatus Katja Ketun mielestä.

Kannatti kuitenkin käydä katsomassa ainakin yhden erikoisimman lopun takia, jonka olen koskaan nähnyt. Onhan tässä myös paljon aihetta elokuvalle jo pelkästään saksalaisten sotilaiden määrän ja yleisesti sodan takia. Tarina on mielenkiintoinen mutta erilaisilla näyttelijävalinnoilla ja johdonmukaisemmalla juonella siitä olisi jäänyt paljon enemmän "käteen". En siis tiedä kirjasta mutta murteen käytöstä jäi vähän ristiriitainen kuva. Arkisessa keskustelussa se kuulosti hienolta mutta jotkut letkautukset kuulostivat hyvin teennäisiltä. 

- M26.

Up

No minkälainen loppu siinä elokuvassa on?