Voi kun tuli hyvä mieli kun autoin ystävää :o)!

Tein tänään hyvän epäitsekkään teon ja autoin erittäin vähävaraista ystävääni. Hän kitkuttelee pelkän masentavan pienen sairaseläkkeen sekä toimeentulotuen varassa ja on monesti sellaisessa tilanteessa, että on rahat loppu ja eläkkeen tuloon aikaa esim kaksi viikkoa.



Tänään ystäväni hoiti poikaamme tunnin kun olin kokouksessa ja päätimme juoda iltateet kun haen pojan kotiin. Tiesin (ja ystäväni sanoikin) että hänellä on kaappi tyhjä ja lupasin tuoda jotain tullessani. Niinpä ajoin kaupan kautta ja ostin lopulta ystävälleni täyden kassillisen ruokaa. Ostin ihan perusjuttuja (juustoa, leipää, kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä, leikkeleitä, kahvia, teetä yms).



Vein tuomiseni mennessäni ja ladoin jääkaappiin mitään kysymättä. Ystäväni purskahti itkuun ja halasi minua vain kuiskaten, että kiitos. Hänellä oli rahaa tasan 20 euroa ja seuraavan kerran rahaa tulee yhdeksän päivän päästä.



Sovimme, että tällä samalla kassilla hän hoitaa toisenakin iltana poikaa ja se on meille taas iso apu.



Kyllä sitä kokee itsensä niin hyväosaiseksi kun on terve, töissä ja onpa vielä tienaava siippakin rinnalla. Vaikka itsestä joskus tuntuu, että on tiukaa, ei sitä meinaa muistaa, että joillakin elämä on joskus todella kiinni yhdestä kympistä.



Omakin mieleni tuli niin iloiseksi kun sain olla avuksi! Toivottavasti muutkin saa hyvää mieltä siitä kun auttaa läheisiä, niin pienestäkin voi tulla iloiseksi!