Onko sinulla vanhemmat, jotka elävät sinun kauttasi?
Miten jaksatte?
Omat vanhempani ovat mm.:
- halunneet valita opiskelualani ja työpaikkani (eivät onnistuneet)
- yrittäneet ylipuhua minua luopumaan omista suunnitelmistani (mm. toiselle paikkakunnalle muutto)
- miettivät jatkuvasti elämäni käänteitä ja soittelevat kertoakseen mielipiteitään
- Halunneet, että muuttaisin lapsuudenkotiini asumaan (jotta heidän ei tarvitsi alkaa myymään sitä) ja että alkaisin kunnostaa heidän surkeassa kunnossa olevaa kesämökkiään. Omaa asuntoa tai kesämökkiä en olisi saanut hankkia.
- Yrittävät tunkea edellisen sukupolven tavaroita ja huonekaluja, jotka eivät mahdu mihinkään tai kiinnosta minua
Yhteydenpito on näiden seikkojen vuoksi minimissä...
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat olleet molemmat kuolleita jo vuosikymmeniä. Ei ole paljon ollut sekaantumista tai muutakaan yhteydenottoa.
Osanottoni. Mutta oliko tarkoituksesi sanoa, että ennemmin huonot vanhemmat kuin ei vanhempia ollenkaan?
Ei ole, minulla on narsistiäiti joka ei ymmärrä että olen erillinen ihminen joka ei ole olemassa tyydyttämässä hänen tarpeitaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, minulla on narsistiäiti joka ei ymmärrä että olen erillinen ihminen joka ei ole olemassa tyydyttämässä hänen tarpeitaan.
Täh? Miksi sä sitten olet olemassa ollenkaan jos et jonkun toisen ihmisen tarpeita ja oikkuja tyydyttääksesi? Miksi sä alunperinkään olet täällä maapallolla jos et meinaa elää toiselle ihmiselle? Häh? Mikä sua vaivaa!
Ai sinua ap saa pyytää kunnostamaan kesämökkiä? Jaa, onpas hienoa, hyvä kuulla! Tuletko kunnostamaan mun kesämökkiä???
Eivät he elä sinun kauttasi. He vain käyttävät sinua hyväksi. Heillä on asioita joita he elämältä haluavat ja he ovat tottuneet saamaan haluamansa asiat käyttämällä muita ihmisiä. Ja koska ventovieraita on vaikea käyttää niin sitten käytetään omia lapsia.
Äitini on ollut valtavan kontrolloiva ja onnistuikin kapellimestaroimaan elämääni, kun olin nuorempi ja pelkäsin, että menetän hänen "rakkautensa" jos en ole kuuliainen. Viimeinen niitti oli, kun tein suuren elämänvalinnan hänen mielikseen täysin vastoin sitä, mitä itse halusin, ja päädyin vihaamaan itseäni siitä hyvästä. Hylkäsin sen valinnan ja hain terapiasta apua äidistä irtautumiseen. Hän pyrki sitäkin prosessia sabotoimaan, joten laitoin vuosiksi välit kokonaan poikki. Tuo sentään opetti häntä kunnioittamaan mua erillisenä ihmisenä, vaikkei hän edelleenkään siitä pidä, että elän omaa elämääni. Annan marmatuksen mennä korvien läpi ja kun en jaksa kuunnella, en kerro hänelle mitään tärkeää.
Kyllä ja ei. Minimi-informaatiolla on vaikea yrittää päättää asioita puolestani.
Tosin viimeksi kuulin mielenkiintoisen väittämän vanhempien omistamasta sijoitusasunnosta, joka sijaitsi kotipaikkakunnalla.
Se kuulemma ostettiin aikoinaan, kun me olimme puolisoni kanssa tulossa töihin kotipaikkakunnalle silloiseen tekuun opettajiksi.
Emme ole koskaan harkinneetkaan mitään opetushommia DI koulutuksella, teollisuus kiinnosti enemmän.
Äiti sitkeästi väittää että olimme kuitenkin opetushommiin menossa.
Manipuloiva tyyppi, jonka saa pidettyä aisoissa riittävällä etäisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat olleet molemmat kuolleita jo vuosikymmeniä. Ei ole paljon ollut sekaantumista tai muutakaan yhteydenottoa.
Sama täällä. Minkä ikäinen olet? Kaipaan oikeasti että joku vanhempi ihminen sekaantuisi asioihini.
Minulla toi on sama, että vanhemmat haluaisivat minun muuttavan heidän omistamaansa asuntoon. Mutta tässä on myös sellainen toive, että jäisin heille ns. kiitollisuudenvelkaan (säästyneistä vuokrarahoista) ja he voivat sitten vedota heidän hyvyyteensä aina tarvittaessa. En ole tarttunut tarjoukseen.
Varmaan lapsen kautta eläminen, manipulointi ja rajattomuus kulkevat jossain määrin käsi kädessä joillakin vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat olleet molemmat kuolleita jo vuosikymmeniä. Ei ole paljon ollut sekaantumista tai muutakaan yhteydenottoa.
Sama täällä. Minkä ikäinen olet? Kaipaan oikeasti että joku vanhempi ihminen sekaantuisi asioihini.
En se jolta kysyit mutta minä olen 40 v ja rakastan muiden asioihin sekaantumista. Kukaan ei vaan anna minun sekaantua asioihinsa.
En tiedä, mutta tuntuu että äidilläni ei ole muita kovin läheisiä kuin minä ja joskus tuntuu että olen hänen ainoa seura ja tuki. Hän haluaisi että viivyn aina kylässä koko päivän ja että kävisin monta kertaa viikossa. On aina ihan innoissaan ja puhua palpattaa kun olen kylässä, mikä ei ole huono asia, mutta joskus huolestuttaa. Varmaan yli 60 vuotiaiden on vaikeampi tavata ihmisiä kuin meidän "nuorten" . Toivoisin että äitini silti löytäisi omanikäistä ja omankaltaista seuraa joskus.
Älkää antako vanhempiemme määrätä elämäämme. Rakkautta on päästää irti. Lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa onnesta. Toivoo kohta 70 kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako vanhempiemme määrätä elämäämme. Rakkautta on päästää irti. Lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa onnesta. Toivoo kohta 70 kolmen lapsen äiti
Olet ymmärtänyt jotakin, jota monet vanhemmat eivät ole.
Mun vanhemmat ovat olleet molemmat kuolleita jo vuosikymmeniä. Ei ole paljon ollut sekaantumista tai muutakaan yhteydenottoa.