Niin paha mieli lapsen puolesta

Tuttua. Kurja juttu mutta näitä nyt vaan sattuu. Ei ollut sentään ainoa jota ei kutsuttu?

Koulusta en antaisi tuon takia jäädä pois, älä tee asiasta sen kummempaa numeroa, näin lapsikin pääsee sen yli paremmin.

Olisin huolissani, mikä on syy, miksi lasta ei ole kutsuttu. On vain kaksi vaihtoehtoa.

Lapsesi taitaa olla kiusaaja

Tosi ikävää tolla lailla ulkopuolelle jättäminen. Onko muuten jotain yksikseen/syrjään jättämistä, koska tulee mieleen, ettei toi ainoa kerta...

Järkkää kotona jotain yhteistä kivaa lapsen kanssa. Yhteinen leffailta tms.

Tsemppiä molemmille!

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi taitaa olla kiusaaja

Tai kiusattu.

Miten tuohon voisi puuttua, ei ole laitonta.

Voi, muistui mieleen kun meillä oli pojalla samanlaista kun oli ala-asteella. Oli vähän erikoinen persoona silloin (ei kuitenkaan häirikkö tai kiusaaja), niin hän oli usein ainoa, jota ei kutsuttu synttäreille, vaikka hän itse kutsui kaikki luokan pojat. Kyllähän siinä monet itkut itkettiin. En ymmärrä, mitä vanhemmat ajattelevat kun eivät kutsu.

Niin kyllähän tuosta on jälkiä jäänyt vielä aikuisikään saakka, vaikka nyt onkin jo kavereita.

:( tuli mieleen veljeni 5 v synttärit syyslomalla, sinnepä ei tullut ketään :''(

Opeta lapsesi sellaiseksi että hänetkin halutaan kutsua juhliin.

Ymmärrän, että on paha mieli, mutta lapsesi ei kuitenkaan ollut ainoa, joka jätettiin kutsumatta. 

Vaikka olenkin sitä mieltä, että tuo on hyvä tapa tutustua elämän pettymyksiin niin ottaisin kyllä asian esille joukkueen kanssa. 

Ainakin silloin, kun oma lapseni treenasi, ei synttäreitä pidetty treenien aikaan vaan niille mietittiin muu aikataulu, koska tuollaisen takia pois olo tarkoitti myös sitä ettei matsissa saanut peliaikaa.

Lisäksi se, että yksi jätetään joukkuueen yhteisistä jutuista pois, on ehkä kiusaamista mikä pitää selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapsesi sellaiseksi että hänetkin halutaan kutsua juhliin.

Tämähän onkin helppo ratkaisu… Luuletko tosissaan et kaikissa ulkopuolellejättämisissä on kyse siitä että syrjityssä on vikaa?

Voin täydellä varmuudella sanoa, että lapseni ei ole kiusaaja. Rauhallinen, ohjeita ja sääntöjä noudattava ekaluokkalainen. Koulusta tulee vain positiivista sanottavaa. Ehkä liiankin kiltti. Hän on usein opettajan pyytämänä esimerkkinä muille esim. jonossa käyttäytymiseen. Olen miettinyt voiko tästä olla haittaa hänen "statukselleen" ryhmässä. Lapsi tekee kuten pyydetään. 

Lapsella on kavereita, hyviä sellaisia. Käyvät meillä ja hän heillä. Leikit ja pelit sujuu. Nämä kaikki kaverit olivat juhlissa. Pois jätettiin lapseni lisäksi yksi monikielinen lapsi, jonka ryhmään pääsy on ollut varmaan vaikeaa kielen takia, sekä lapsi, joka on agressiivinen muille. Todella haluaisin tietää, mikä oli syy oman lapseni kutsumatta jättämiseen. Ainut mikä minulla tulee mieleen, on se, että kutsutut lapset ovat kaikki kovin innokkaita ja taitavia lapsille yhteisessä urheilulajissa. Omaltankin löytyy intoa, mutta ei taitoa samalla lailla. Olen kuitenkin halunnut tsempata häntä mukaan joukkueeseen kavereiden takia. Vähän itseäkin tökkii muiden vanhempien kilpailuhenkisyys ja totinen paneutuminen lajiin. Itse olen nähnyt kaverit ja hauskanpidon tärkeämpänä.

Lähes kaikki muut eli lapsesi ei onneksi ollut ainoa jota ei kutsuttu. Mulla on kolme lasta ja näitä tilanteita on tullut kyllä vastaan, tympeintä oli se kun toinen lapsi sai kutsun yhteisen päiväkotikaverin juhliin ja toinen ei. Ja lapsi ihmeissään että miksi näin. Mutta eipä sille mitään voi. Mitä jos keksit jotain kivaa tekemistä teille viikonlopuksi? Piristäisikö se lasta?

Kiitos tsempistä ja ymmärryksestä. :) Kyllä tämäkin suru menee menojaan. 

Kyllähän lapset käyttää tuota kutsutta jättämistä keinona pahoittaa toisen mieli. Ihmettelen kyllä suuresti että jotkut vanhemmat suostuu tuohon, esim. joukkueesta kutsutaan melkein kaikki, paitsi muutama jätetään pois. Oman lapsen kohdalla erikoisinta on ollut se, että lapsi on kutsunut jotakin kaveria synttäreille useampana vuonna ja ko. kaveri on aina tullut lapseni synttäreille ja käynyt muutenkin leikkimässä, mutta koskaan ei ole kutsunut omille synttäreilleen. Ihmettelen etteikö vanhemmillakaan ole mitään tajua vastavuoroisuudesta..

80-luvulla veljeni luokalla jätettiin aina kutsumatta yksi ja sama tyttö. Kaikki "inhosivat" häntä ja puhuivat selän takana pahaa. En usko että pieni veljeni ymmärsi tätä joukkokiusaamiseksi yhtään. Teki ja sanoin kuten kaikki muutkin. Tämä on jäänyt painamaan mieltäni ja yhä edelleen muistan sen silloin tällöin. Tuolloin ei myöskään tajuttu tätä ilmiötä kovin hyvin. 

Sovittiin jo treffit lapselle tärkeän serkun kanssa viikonlopuksi samaan sisäleikkipuistoon, missä juhlat olisi olleet. 

Meidän perheessä on neljä lasta. Jokaiset synttärit on pidetty sillä periaattella, että kutsutaan kaikki samaan porukkaan kuuluvat kaveri, oli se luokka, tai harrastusporukka, tai sitten pidetään juhlat vain oman perheen kesken. Tämä kokemus lujitti pitää periaatteeni myös jatkossa.