Lue keskustelun säännöt.
Lapsille ei saa huutaa...
02.10.2006 |
Olen viimeisilläni raskaana ja välillä on pinnakin tiukalla.
Mieheni mummi oli meillä käymässä juuri, kun laitoin lapsia päiväunille ja lapset temppuili mahdottomasti. Minä sitten huusin heille, kun hermostuin.
Seuraavaksi kuulen mieheltäni, että hänen äitinsä oli soittanut hänelle töihin kesken päivän ja kysynyt ehtiikö jutella. Olivat anoppi ja äitinsä huolissaan, että olenko kunnossa, kun huusin lapsille, kun eihän pienille lapsille saa huutaa.. Lapset siis 4 ja 2. Miestä oli lähinnä huvittanut, että eikö teillä ole muuta elämää ja tarjotkaa nyt sitten vaikka apua lastenhoitoon, kun kerran olette huolissanne. Kai se vaimokin väsyy välillä lasten temppuiluun.
Olenko ihan tavaton äiti, kun huudan lapsilleni?
Kommentit (4)
Olen ollut tänään niin ikävä äiti, huutanut vaikka lapsissa ei mitään vikaa ole. Tavallista pikkuväen temppuilua. Nyt omatunto soimaa, olen kamala ja hirviö äiti. Paha mieli. Olen pyytänyt lapsilta anteeksi ja selittänyt että aikuisia harmittaa myös välillä ja että se ei ole vaarallista. Huonotuulisuus menee pois eikä siihen kuole. Huutaminen on inhimillistä. Kannustan tunnemaailmassa rehellisyyteen ja avoimuuteen. Anteeksi pitää osata pyytää, niin isojen kuin pienien. Me äidit kun emme ole robotteja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on tärkeää, että lapsi ymmärtää että normaalit tunteenpurkaukset kuuluvat asiaan eikä niitä tarvitse pelätä.
Jos huutaminen on päivittäistä niin silloin kyllä kannattaisi miettiä miten sitä omaa pinnaansa voisi pidentää.
Siis ihan normaali olet. Jos lapset tykkää susta eivätkä pahemmin saa traumoja huutamisesta niin eihän se... ainahan sanotaan että tunteet pitää näyttää lapsille.
Itse huudan, harmittaa jälkeenpäin ja sitten pyydän lapselta anteeksi ja selitän miksi meni hermot.
Enhän ole ylpeä huutamisestani, parempi kun ei pinna menisi, mutta jotenkin en ole osannut ajatella, että huutamiseni vahingoittaisi lapsiani...