Miten suhtautua siihen, että mies joskus perii paljon ja

Mielestäni teillä on se nyt. Tietysti voit hämmentää ja yrittää " tasoitella" mutta voi mennä metsään ja taroitusperät jää toiselle lapsellesi sitten hämärän peittoon. Nyt lastenne asema TEIDÄN silmissä ja oikeudentajussa on tasan. Minä tyytyisin tuohon tilanteeseen. Tämä on minun mielipiteeni.

T. 22

ilman tuota vanhemman lapsen exän keräämää omaisuutta, joka on nykyään minulla, tilanne olisi tavallaan se " kaikki perii omat vanhempansa" tasapuolisuuden nimissä.



Olen todella tyytyväinen kyllä oman lakimiehemme toimintaan. Hän teki erinomaiset testamentit, joissa estetään minun ja mieheni omaisuuden siirtyminen exälle kaikissa tilanteissa. Näissä tilanteissa on tietty syytä miettiä, että kelle se sit menee ja se on sitten oma valinta, että minne menee. Uusperheessä kuviot on vaan tosi sekavat lain mukaan. Kuinkakohan moni eronnut tajuaa edes, että oma omaisuus voi siirtyä exälle eikä tulekaan uudelle puolisolle?



Yksi vaihtoehto on tietysti katsoa, että jos miehen vanhemmat kuolevat ennen minua, että minkälainen testamentti sieltä tulee ja tehdä vasta sen jälkeen reagointia. Siihen astihan omaisuuteni menee tietty lapsilleni tasan. Ja saattaahan olla että vanhemman lapseni isä yllättää ja voittaa vaikka lotossa. Koskaan ei voi kaikkea tietää, mutta silti haluaisin, että sisarukset voisivat elää hyvää ja turvattua elämää ja kokea, että heitä on kohdeltu reilusti. Ehkä siihenkään ei voi koskaan päästä, mutta siihen haluan pyrkiä.

Voi käydä niin että lapsi / lapset kuolee ennen kuin miehen vanhemmat kuolee.



Minulla ei ole kiinnostusta pohtia perintöasioita ennen kenenkään läheisen kuolemaa.

Ihan oikeasti ei noita asioita kannata kuitenkaan liikaa miettiä.

silloin tarvitse asiaa miettiä. Minä puolestani haluan, että asiat menevät oikein kaikissa tilanteissa ja siksi varaudun erilaisiin tilanteisiin. Ymmärrän kyllä, että kuolema on monelle vaikea asia purtavaksi. Omaa kuolemaanihan minä tässä mietin, en muiden.

Minkäs sille mahtaa jos tilanne nyt vaan sattuu olemaan tuollainen: elämä ei aina ole reilua ja sen kanssa on vaan elettävä. Mielestäni miehesi paljon perivää lasta ei pidä rangaista siitä, että hän sattuu perimään enemmän kuin sisaruspuolensa, eihän se hänen syytään ole. Siksi sinun ei pitäisi mielestäni lähteä suosimaan toista lastasi toisen kustannuksella. Voi hyvin olla, että perijä-lapsesi aikuistuttuaan ymmärtää tilanteen ja saattaa jopa vapaaehtoisesti luopua lakiosastaan sinun perintöäsi sisaruksensa hyväksi.

se mikä tosiaan eniten mietityttää, niin olen tosiaan puolet omaisuudestani saanut tämän vanhemman lapsen isältä ja siten olisi reilua, että se osuus menisi taas vanhemmalle lapselle.

Ja hienoa, että yrität saada uusperheestä huolimatta lapset tasavertaiseen asemaan. uusperheessä lasten asema on aina kinkkinen. On sinun/minun ja yhteisiä lapsia. jos lapset asuvat samaa kotia ja ovat läheisiä toisilleen, niin ajattelen, että on kurjaan, että he joutuvat esim. taloudellisissa asemissa eriarvoiseen tilanteeseen. Jos ap:n tilannetta ajatellaan, niin ap;n lapsi on jo muutenkin kurjemmassa asemassa. Lapsen isä ei asu kotona ja äidillä on uusi lapsi miehen kanssa ja nämä kolme asuvat yhdessä. Ap:n lapsi saattaa alitajuisesti jo nyt tuntea itsensä eriarvoiseksi, vaikka ei sitä millään lailla ilmaisisi.



Jos olisin ap, niin tasaisin tilannetta. Kirjoittaisin testamenttiin perustelut ja korostaisin rakastavani molempia lapsia yhtä paljon ja toivovan heille samanarvoisia lähtökohtia. ja lisäisin vielä, että tämä ratkaisu tuo samanarvoisia lähtökohtia lähemmäksi.



Ap, miehesi on todella fiksu ja aivan liikuttavan ihana. kunpa jokainen uusperheen mies ja nainen osaisivat noin ajatella. Kerro miehellesi terveiset. Uusperhe on AINA todella haastava paikka lapsille, joilla ei ole minkänlaista sanavaltaa tilanteeseen. Se, että saman perheen lapsilla ei ole samonja vanhempia ei saisi vaikuttaa liikaa, kun asutaan samaa huushollia.



t.luokanope