Miten suhtautua siihen, että mies joskus perii paljon ja

kaikkia lapsiasi samoin eli ei ruveta suosimaan sitä köyhän kanssa tehtyä. Ja miehen suvulla on minusta myös oikeus itse katsoa, kenelle rahansa menevät.

Muuta vaihtoehtoa ei taida olla, koska siihenhän ette voi vaikuttaa, jos sinut ja lapsi rajataan miehesi vanhempien testamentissa perinnön ulkopuolelle.



Mielestäni on kuitenkin ihan parasta, että appivanhempasi laittavat testamenttiinsa pykälän, että sinä et voi saada haltuusi suvun maita tai muuta varallisuutta. Eipähän ainakaan kukaan pääse sanomaan, että siipeilisit.. (helpommalla pääset siten)

Isovanhemmilla on täysi oikeus rajailla testamenttiaan niinkuin tykkäävät. Älä sä ala sen takia sorsimaan lapsiasi eri asemaan.

Usein näitä asioita aletaan miettimään ihan liian aikaisin. Tyyliin vanhemmat 55 vuotiaita ja lapset suunnittelevat jo miten käyttävät perintönsä. Siis sen perinnön jonka saavat ehkä 25 vuoden päästä

miehen tai appivanhempien perintöä en tietysti voi sorkkia.

Miehesi varmaan elämisessä antaa rahaa yhtälailla kaikille lapsille omastaan, myös sinulle. Aikuisiässä taas " köyhänmiehenlapsi" varmaan ymmärtää jo miksi ei perinyt rahoja, eikö?? Asia on taas ihan eri jos miehesi adoptoi toisen miehen lapsen.

En edes ajatellut että voisin tehdä muuta lasteni eteen. (tosin meillä mies ei peri ihmeempiä). itse ymmärrän puolisoiden sulkemisen pois perinnöstä, mutta voiko lapsen sulkea? Vaikkei (biologisesti) oma olekaan?

voivat määrätä testamentissaan, että pojan rahat eivät voi periytyä pojan vaimolle tai tämän lapselle.



Minä en muuten ymmärrä ollenkaan sitä ajatusmallia, että lapsille jaellaan rahaa tai " apua" siinä suhteessa, missä nämä tuntuvat sitä tarvitsevan. Sehän nimenomaan rohkaisee ihan luuseriasenteeseen, kun oma äitikin tukee nimenomaan sitä huonosti pärjäävää! Kaikille yhdenvertainen kohtelu edes omilta vanhemmilta!!

appivanhempien perinnöstä. Minulla on omaa omaisuutta tällä hetkellä paljon enemmän kuin miehellä ja en ole siten mikään siipeilijä, kun meillä on avioehtokin ja sekin rajaa perityn omaisuuden minulta pois. Rakkaudesta tässä naimisiin on menty eikä rahasta.



Sitä vaan tosiaan mietin, että sanotaan, et jos vaikka toinen lapseni perisi jokus 100000 euroa ja toinen lapseni sitten 400000 euroa, niin mä voisin omalla toiminnallani tasata sen suhteeseen 150000 ja 350000. Ei se tietty silloinkaan tasan menisi, eikä tarvitsisikaan mennä, mutta kun tiedän mieheni kannan, että hän haluaisi, että molemmat lapset olisivat samanarvoisia ja on oman testamenttinsa tehnyt sen mukaan, niin pistää miettimään, että pitäisikö minunkin vastaavasti yrittää tasata tilannetta, jos siihen pystyn.



Ehkä jotkut ei mieti näitä asioita tosiaan kovin aikaisin, mutta mä haluan, että kuolin sitten milloin tahansa, niin että rahat menisivät oikeudenmukaisesti ja minun tahtoni mukaan. Uusperheellisenä olen esimerkiksi tehnyt jo testamentin, jolla estän puolikkaan omaisuuteni menemisen huonossa tapauksessa exälleni. Kaikkien uusperheellisten kannattaa olla tarkkana perintöasioissa, normiperheissä asiat menee jo ihan lain mukaan aika reilusti.

Silloin kun ovat vielä kotona/opiskelevat asia on toinen, silloin mahdollisuuksien mukaan tietenkin. Mutta kun on paperit saatu kouluista ja pitää töihin alkaa niin sitte ei vanhempien tarvi tukea rahallisesti.

Mielestäni isovanhemmat saavat kuitenkin tehdä omaan testamenttiinsa merkintöjä siitä miten perintö jaetaan aivan vapaasti.



Toisaalta voisi olla myös reilua, että sinä hiukan tasaat tilannetta antamalla sille köyhemmän isän lapselle omasta osuudestasi hiukan enemmän.



Mutta - mitäs jos sinä satutkin kuolemaan ensimmäisenä ja lapsesi perivät osuutensa suhteessa 75-25. Ja sitten miehesi löytää uuden onnen, jonka kanssa saa lisää lapsia. Näin ollen sitten miehesi aikanaan jättäessä perintönsä voi sen toisen lapsen osuus olla sittenkin vähemmän kuin mitä ajattelit.

testamentin, mutta uskoisin, että tekevät ja niihin nykyään melkein aina kirjataan, että puolisoilla tai mahdollisilla elämänkumppaneilla ei ole osuutta perintöön. Ymmärrän appivanhempiani täysin, jos he haluavat heidän maat ja metsät ja kiinteistöt pitää " verisukulaisilla" ja se on täysin heidän oma oikeutensa. Kyse ei siis missään nimessä ole siitä, ettenkö hyväksyisi sitä, että omaisuus menee vain minun ja miehen yhteiselle lapselle. Mietin vain ja ainoastaan sitä, että pitäisikö minun omilla toimillani vähän tasoittaa lapsien elämää.

Vierailija:

Minä en muuten ymmärrä ollenkaan sitä ajatusmallia, että lapsille jaellaan rahaa tai " apua" siinä suhteessa, missä nämä tuntuvat sitä tarvitsevan. Sehän nimenomaan rohkaisee ihan luuseriasenteeseen, kun oma äitikin tukee nimenomaan sitä huonosti pärjäävää! Kaikille yhdenvertainen kohtelu edes omilta vanhemmilta!!

Sekä omat että mieheni vanhemmat ovat tukeneet sen mukaan mitä on tarvittu. Minusta se ei ole rohkaissut luuseriasennetta vaan pikemminkin kannustanut yritteliäisyyttä ja työteliäisyyttä. Esimerkiksi minun äitini antoi rahaa tohtorinkaronkan järjestämiseen minulle, muttei tietenkään siskolleni, joka ei ole väitellyt. (Varmaan antaisi siskollekin jos hän sattuisi väittelemään mutta se ei ole odotettavissa) Siskolle taas on annettu auto lainaan pitkiksi ajoiksi kun joutuu kulkemaan toisella paikkakunnalla töissä. Mieheni taas on saanut kotoaan taloudellista tukea talonrakentamiseen. Hänen siskonsa eivät ole rakentaneet vaan asuvat mieluummin vuokralla. Heille on kyllä tehty selväksi että saisivat jos haluaisivat, mutta eivät uskalla ryhtyä toimeen.

jokainen perii omat vanhempansa, ovat nämä sitten rikkaita tai köyhiä. Väärin olisi, jos alkaisit hyvitellä häntä oman perintösi jaossa.

Voisin varmaan tehdä niin, että ehdon, että mikäli kuolen ennen miestäni, niin sitten tapahtuu näin (esim. puoliksi)ja jos taas mieheni jälkeen niin sitten näin (esim. 75%25%)?



Totuus on tietty, että molemmat lapset ovat minulle erittäin rakkaita ja rahalla ei voi rakkautta mitata. Se, että mikä on reilua lapsilleni rahallisesti, onkin sitten se mikä minua mietityttää. Mieheni päässä se tuntuu olevan selvää, mutta kun minun pitäisi tehdä " epätasakorjausta" , niin se ei olekaan niin selvää.

Tarkoitin sitä että nimenomaan ei tuettaisi tohtoriksi lukevaa ja taloa rakentavaa, vaan sitä sisarusta joka ei saa noita aikaiseksi. Eli hyviteltäisiin rahalla, jos ei saa opiskeltua tai ostettaisiin kämppä, jos ei sitä saa itse ostettua.

Meillä on myös yksi yhteinen lapsi ja vanhempi lapsi on minun aiemmasta suhteesta. Yhteinen lapsi siis perii isänsä yksin ja minun jäämistöt menee puoliksi. Meillä on sellainen avioehto, että toisiamme emme miehen kanssa peri. Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun meistä aika jättää, minussa on enemmän perimistä kuin miehessäni.

eli mun puolelta on tulossa jonkinmoinen perintö ja miehelle tuskin mitään. Aion tehdä testamenttini sellaiseen muotoon että mies saa hallintaoikeuden ja yhteinen lapsi omistajuuden, näin miehen aiempi lapsi ei peri multa mitään.

Ajatus et suvun kesämökki tai äitini hankkimaa omaisuutta jaettaisiin ns ulkopuoliselle taholle kuulostaa todella oudolle, ei meidän yhteinen lapsikaan peri mitään miehen ex-vaimon suvulta...

Tietysti jos haluat suosia tätä toista lasta/ hyvitellä että ei peri niin paljon, mikkä on järjetöntä, et voi kaikkeen vain vaikuttaa.. Ymmärrä omat mahdollisuutesi.

Omat mahdollisuuteni on tosiaan 50/50 tai 75/25 ja mainitsinkin tuossa yllä, että mitä se käytännössä tarkoittaisi. Tasoittaisi ehkä perimisen eroa noin 50000 euroa.



Se mikä tässä ehkä eniten mietityttää on se, että mikäli miehen vanhemmat tekevät testamentin, jossa puolisot yms. rajataan ulkopuolelle, niin miehen omatekemä testamentti, jossa lapset olisivat tasaveroisia mitätöityy perinnön osalta, tietysti miehen omakeräämä omaisuus menee sitten puoliksi kuitenkin. Hivenen on siis arpapeliä, että mikä on toisen lapseni kohtalo. Mieheni on oman kantansa kuitenkin ilmaissut hyvin selvästi. Jollain tapaa tämä minusta mieheni erittäin jalo teko (siirtää nyt 150000 euroa omalta lapseltaan minun toiselle lapselle, mikäli testamenttia ei ole rajattu) hämmentää minua ja saa minut miettimään, että pitäisikö minunkin " tasoitella" tilannetta.



Niin ja jos nyt lähdetään vielä miettimään tilannetta oikein perinpohjin, niin suuri osa minun omaisuudestani on kertynyt ex-mieheni eli tämän vanhemman lapsen isän ansiosta. Jollain tapaa olisi reilua ehkä, että se hänen isänsä keräämä ja minulle lahjoittama osuus siirtyisi nimenomaan hänen lapselleen eikä minun ja nykyisen mieheni lapselle. Noin puolet omaisuudestani on exältä tullutta ja oli jo siinä vaiheessa kun nykyisen mieheni tapasin.



Veikkaanpa, että tässä ei ole yhtä ja oikeaa vastausta ja on kiva kuulla muiden mielipiteitä. Ajatuksia vain kehiin!