Oletko nähnyt miehesi itkevän?

Mieheni ei varsinaisesti itke sillä tavalla, että kyyneleet valuisivat, mutta tosi usein kyyneleet nousee silmiin, jos katsotaan koskettavaa leffaa tai riidellään. Mieheni itki, kun kuuli minun sairastavan syöpää.

Vähän väliä itkeskelee, tunteellinen höpsö.

Minusta on rasittavaa jos mies itkee. Kyllä pitää kestää asiat. En minäkään kenenkään nähden itke. Itkeä voi sitten yksin. Ei toisten nähden, se on kaikille kiusallista.

Harvoin tuo itkee. Ennen itki enemmän, mutta siitä on tullut jotenkin kovis, eikä tunteita näytä varsinkaan minulle niin millään. Kaipaan entistä, tuntuu, että meillä ei muusta nykyään keskustella kuin käytännön asioista ja työjutuista. 

Jokin aika sitten kyllä itki, kun meidän vanha koira lopetettiin. Mies "inhosi" tuota koiraa, aina marmatti sen sotkuista, mutta olipa se kuitenkin kova paikka, kun pappa piti päästää pois.

Kaksi kertaa 18 vuoden aikana. Silloin kun lapsemme syntyi ja äitini kuoli.

Ei ole itkenyt kertaakaan näiden 24 vuoden aikana.

Pyörtyä kyllä meinasi kun tyttö 1v:na joutui sairaalaan...

En ole nähnyt. Yhdessä 25 v.

Itki ääneen kun hänen isänsä kuoli ja toisen kerran kun koiramme lopetettiin. Ollaan tunnettu 20 vuotta. 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:35"]

Mieheni ei varsinaisesti itke sillä tavalla, että kyyneleet valuisivat, mutta tosi usein kyyneleet nousee silmiin, jos katsotaan koskettavaa leffaa tai riidellään. Mieheni itki, kun kuuli minun sairastavan syöpää.

[/quote]

Kai se on tekoitkut pakko pyöräyttää jos välittää naisesta. Onhan se epäselvää miksi pitää itkeä elokuvaitkua että näyttää myötätuntoiselta.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:46"][quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:35"]

Mieheni ei varsinaisesti itke sillä tavalla, että kyyneleet valuisivat, mutta tosi usein kyyneleet nousee silmiin, jos katsotaan koskettavaa leffaa tai riidellään. Mieheni itki, kun kuuli minun sairastavan syöpää.

[/quote]

Kai se on tekoitkut pakko pyöräyttää jos välittää naisesta. Onhan se epäselvää miksi pitää itkeä elokuvaitkua että näyttää myötätuntoiselta.
[/quote]

Niin, onhan se käsittämätön ajatus, että joku itkisi jo silkasta järkytyksestä ja surusta kuultuaan, että yksi elämän tärkeimmistä ihmisistä on vakavasti sairas. Eiköhän ihmiset reagoi eri tavalla eri tilanteisiin - se, ettet sinä pitäisi ko. tilannetta surullisena tuskin tarkoittaa, ettei kukaan muukaan voisi pitää.

Olin yhdessä mieheni kanssa 23 vuotta, jona aikana hän itki kerran kivusta ja kerran väänsi tekoitkut kun kerroin eroavani. Ero johtui pitkälti tunnekylmyydestä.

Joskus kun on ollut isompi riita niin hän on itkenyt. Viimeksi hän itki kun riitelimme ja sanoin haluavani hetkeksi pois ja otin parin viikon ikäisen lapsemme mukaan. Kun sovimme asioita niin hän itki ja pyysi etten koskaan veisi lastamme häneltä.
Mies itki paljon kun ensimmäin lapsemme kuoli kohtuun. Siitä seuraavat pari viikkoa itkimme yhdessä. Sitten hän lakkasi itkemästä minun edessäni, mutta heräsin muutaman kerran yöllä siihen kun hän itki vieressäni.

Minusta mies saa itkeä. Oikeastaan toivon että miehet saisivat/osaisivat näyttää tunteensa. En nyt meinaa että jokaisen vastoinkäymisen takia pitäisi itkeä kuin pieni lapsi. En kyllä ymmärrä sellaista naisiltakaan.
On vain hyvä jos osaa näyttää tunteensa, ilot ja surut.

Ei niinkään "mieheni" vaan poikaystävä, yhdessä oltu 6kk ja näin itkevän ekaa kertaa, kun yhdessä surimme yhteisen ystävämme pois menoa. Emme olleet tuolloin vielä yhdessä (ns. säätö vaihe), mutta itse arvostan, kun mies osaa näyttää tunteensa.

Riidellessä, läheisten sairastaessa ja kuollessa, lasten syntyessä, työn puolesta näyttämöllä... Nyt ainakin. Nuorena enemmän, edelleen joskus. 

Olen nähnyt. Itki mm. kun keskustelimme hänen vanhempiensa kuolemasta ja kun lapsemme syntyi. Muutaman kerran on myös elokuva saanut hänet kyyneliin.

Muutaman kerran on itkenyt, yhdessä olemme olleet 18 vuotta. Viimeksi itki kun meillä oli vuosi sitten iso riita. Itkimme molemmat ja sovinto viimeisteltiin yöllä.

Toista vuotta ollaan oltu yhdessä, muutaman kerran on mies minun edessä itkenyt kun ollaan riidelty ja olen loukannut häntä. Inhoan itseäni kun olen todella vihainen ja voin sanoa ihan hirveitä asioita. Kehityksen paikka ja työnsarkaa siinä on itselläni. Erityisesti inhoan itseäni kun näen "mitä olen saanut aikaan".

Itki kun erosimme. Vaikka itse oli löytänyt toisen. Minä en itkenyt, heitin vain roskapusseissa miehen tavarat pihalle. Muutenkin mies oli se itkevämpi osapuoli. Minä itken yleensä vain raivosta.