Erotofobia ja pitkä parisuhde?

Kavahdan ajatustakin mieheni kosketuksesta "pyhimpääni". Yritän järjestää niin, että käsiä ei ollenkaan käyteltäisi.

"Sen" aikana pystyn tahdonvoimalla irtaantumaan ruumiistani fantasiamaailmaan, jossa ei ole seksuaalisuutta eikä sotia; ikään kuin siirtyisin idealisoituun tuonpuoleiseen.

Tämä erotofobinen dissosiaationi saa ymmärrettävästi aviomieheni epätoivoiseksi, jopa masentumaan, sillä hän ei voi ymmärtää salatuimpia tuntojani. Nitä raastavan kipeitä tuntojani, jotka kumpuavat lähimmäisenrakkauden ja pakkomielteisen omistamisenhalun myrskyävästä ristiaallokosta.

E tiedä, olenko vielä valmis, olenko ihmisenä koskaan valmis kohtaamaan patoumat, jotka etsivät purkautumisreittiään kuin maan povessa levottomana vellova hehkuvan kuuma magma.