Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö masennuksesta kertoa puolisolle?
02.09.2015 |
Sairastin masennuksen, ja kävin hyvin lähellä itsemurhaa, useita vuosia sitten. Tuolloin myös ryyppäsin paljon ja viiltelin itseäni (arpia on vieläkin ympäri kehoa). Juurikin niistä arvista nykyinen mieheni on kysellyt, mutten ole hänelle kertonut mitään masennuksestani. Pelkään, etten sen jälkeen enää kelpaa hänelle ja toisaalta haluan myös suojella yksityisyyttäni. Ajatus kaikkien niiden muistojen läpikäymisestä uudestaan tuntuu kovin raskaalta. Olemme nyt seurustelleet vuoden, puhuneet yhteenmuutosta ja lapsista, joten suhde on vakava.
Mitä mieltä te olette, kuinka paljon menneisyydestään pitää kertoa puolisolle? Onko vaikeista vuosista pakko kertoa, ja jos on niin kuinka paljon pitää kertoa?
Kommentit (15)
Mun tytär sairastui psykoottiseen masennukseen 14v:na, ja vasta silloin selvisi että myös mieheni oli nuorena sairastanut psykoosin. Todella olisin halunnut tietää ennen lasten saamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:04"]
Mun tytär sairastui psykoottiseen masennukseen 14v:na, ja vasta silloin selvisi että myös mieheni oli nuorena sairastanut psykoosin. Todella olisin halunnut tietää ennen lasten saamista.
[/quote]
Jos olisit saanut tietää ennen lasten hankintaa miehesi psykoosista, niin olisiko se vaikuttanut päätökseesi hankkia lapsia hänen kanssaan?
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:04"]
Mun tytär sairastui psykoottiseen masennukseen 14v:na, ja vasta silloin selvisi että myös mieheni oli nuorena sairastanut psykoosin. Todella olisin halunnut tietää ennen lasten saamista.
[/quote]
Miksi? Ei siitä olisi ollut mitään todellista hyötyä jos todennäköisyyksiä ajattelet: "
Keskeistä masennuksen synnyssä on perinnöllinen taipumus, altistavat persoonallisuuden piirteet ja depression laukaiseva kielteinen elämäntapahtuma. Masentuneiden potilaiden perheenjäsenillä on todettu depressiota 6 - 29 %:lla. Masentuneen identtisen kaksosen toisen osapuolen riski masentua tiedetään olevan noin 50 %, kun vastaava masennustodennäköisyys on 19 % ei-identtisellä kaksosparilla. Periytymisen mekanismit ovat kuitenkin paljolti tuntemattomat, eikä mitään yhtä periytymisen mallia ole vielä tähän mennessä varmuudella löydetty. Perinnöllinen alttius on sitä merkittävämpi, mitä vaikeampi ja toistuvampi depressio on."
En toki olisi jättänyt lapsia tekemättä, vaikka olisin tiennyt. Mutta olisin ehkä tunnistanut lapsen oireet aiemmin ja osannut suhtautua asiaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:04"]
Mun tytär sairastui psykoottiseen masennukseen 14v:na, ja vasta silloin selvisi että myös mieheni oli nuorena sairastanut psykoosin. Todella olisin halunnut tietää ennen lasten saamista.
[/quote]
Jos olisit saanut tietää ennen lasten hankintaa miehesi psykoosista, niin olisiko se vaikuttanut päätökseesi hankkia lapsia hänen kanssaan?
[/quote]
Onneksi nyt tiedät kieltää tytärtäsi lisääntymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:09"]
En toki olisi jättänyt lapsia tekemättä, vaikka olisin tiennyt. Mutta olisin ehkä tunnistanut lapsen oireet aiemmin ja osannut suhtautua asiaan paremmin.
[/quote]
Tämä lohduttaa minua. Koska se on ollut myös yksi pelko, että mies jättää minut jos kuulee menneisyydestäni.
T. keskustelun aloittaja
Eipä ole luottamuksesi kovin kummoinen ja se näkyy varmasti monissa muissakin asioissa. Historiasi ei tarvitse miehen taivasteluita, mutta pystytkö vuosia kiertelemään nuoruuttasi puhuessasi niin, että asia ei paljastu? Eikö se stressaa? Sinun pitää siis jättää kokonaan puhumatta iso osa historiaasi ja muistaa se koko ajan. Voit toki yrittää, mutta se sairastuttaa sinut pian uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta kannattaa kertoa, varsinkin kun mies on arpia ihmetellyt.
Ei ole pakko kertoa, mutta kyllä se teitä varmasti lähentäisi ja loisi luottamusta. Luulen, että mies jo aavistaa, mistä arvet ovat, mutta ei hienotunteisuuttaan painosta puhumaan aiheesta. Ei sitä ole tosiaan pakko alkaa ruotia kuin terapeutille.
Minullakin on kehossani viiltelyn jälkiä vanhan, sitkeän ja rajun masennuksen jäljiltä. Mieheni suhtautuu niihin ymmärryksellä. Minusta on hyvä, että hän tietää taustastani. Tulee turvallinen olo, kun tietää, että hän tukisi minua vaikka masentuisin uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on arvet muistoina nuoruusvuosista En lähtisi vellomaan menneissä, mutta jos toinen kysyy, niin voisin kertoa että depressiosta oli kyse. Jos toinen haluaa sen takia lähteä, on se ihan ok. Olen tosin tainnut seurustella vain sellaisten kanssa, jotka ovat sairastaneet masennuksen.
En ymmärrä mitä pahaa on kertoa luotettavalle ja rakkaalle ihmiselle että "sairastin masennuksen vuosia sitten" eihän sun mitään enempää tartte kertoakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän miehesi ole jo arvannut mistä on kyse? Minusta olisi rehellistä vastata asiallisesti kyselyihin. Voit sitten sanoa, että et halua palata niihin aikoihin enempää ja elät nyt uutta elämänvaihetta. Muistoja ei todellakaan tarvitse vyöryttää miehesi päälle tai alkaa terapoimaan menneitä. Se vain saattaa laukaista ikävän kierteen.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole pakko puhua. Suosittelisin kuitenkin puhumaan. Vastaisin ainakin kysymyksiin rehellisesti. Eihän asiaa tarvitse ruotia