Mies haluaa toisen lapsen

Meillä on 1,5v vilkas poika. Ollaan joskus aiemmin puhuttu, että haluttaisiin kolme lasta, ja nyt mies on alkanut puhua (suoraan, vihjaillen sekä vitsiä heittämällä), että voitaisiin jättää ehkäisy pois ja aloittaa toisen yrittäminen.

Tavallaan olisi ihanaa, kun olisi vauva, mutta kun tuntuu etten vaan jaksa taas olla raskaana enkä jaksa sitä ensimmäistä vuotta. Tämän ensimmäisen kohdalla olin raskaana tosi kipeä ja väsynyt, mutta kärsin massiivisista uniongelmista. Vauvan synnyttyä imetys ei onnistunut millään, ja omat uniongelmani eskaloituivat niin pahaksi, että sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Oli aivan tuskaa olla lapsen kanssa kotona 9kk, kun pahimpina aikoina vain suunnittelin miten voisin tappaa itseni miehen työpäivän aikana niin, että vauva olisi kuitenkin turvassa. Töiden alettua lapsella puhkesi korvatulehduskierre, joka veti viimeisetkin paukut pois, ja tuntuu että vasta nyt alan pikkuhiljaa olla elpynyt, mutta huomaan että väsyn helpommin kuin aiemmin ja toipuminen kaikesta vähänkin raskaammasta kestää pidempään. Pelottaa aloittaa tuo kaikki taas alusta, varsinkin kun monella kaverilla toinen raskaus on ollut jaksamisen kannalta pahempi kuin ensimmäinen.

Mies on hyvä isä, mutta mielestäni mies ei ota minun jaksamista ja tuntemuksia kunnolla huomioon. Ongelma on myös se, että tietää olevansa ”keskimääräistä osallistuvampi isä”, ja tämähän on kääntynyt vähän niin päin, että mies saattaa suutuspäissään kommentoida mulle esim ”etkö sä nyt sen lapsen kanssa pärjää hetkeäkään”, kun pyydän että keskeyttäisi omat hommat ja auttaisi raivopäissään huutavan lapsen kanssa että saan iltapuurot keitettyä. Imetyksestä jäi ehkä pahin trauma, kun mies syyllisti että kyllä se onnistuu kun vain yrität, oli sitä mieltä ettei mun kannata synnytyksen jälkeen syödä sushia kun siinä on liikaa jodia ja voi imeytyä maitoon yms.

Mies on itsepäinen ja haluaa noudattaa kaikkia suosituksia tarkasti. Itse haluaisin välillä mennä sieltä mistä aita on matalin.

Vauvavuonna muutenkin tuntui, että mies sai koko ajan suitsutusta siitä kuinka HYVÄ ISÄ hän on, kun hoiti lastaan, ja vastaavasti minua kritisoitiin että miten voit jättää 2kk ikäisen lapsen isälleen ja mennä hotelliin yöksi. Tai miksi en imetä, miksi menin töihin lapsen ollessa 9kk.

Tuntuu siltä, että olen aivan umpisurkea äiti tälle yhdellekin ja nyt pitäisi muka toista alkaa vääntämään. Ahdistaa ihan hirveästi se raskausaika oksennuksineen, uniongelmineen, kotona olo ja yksinäisyys. Ja nyt olisi uhmaikäinen taapero vielä mukana.

Toisaalta ahdistaa sekin, että puhuttiin alunperin useammasta lapsesta ja nyt ”vien” mieheltä tämän unelman.

Se on kuitenkin varmaa, että toista ei tule ennen kuin itsekin oln siihen valmis. Surettaa vain tämä tilanne ja omat fiilikset.