Kun koko perhe on täynnä negatiivisiä

Otsikossa ongelma. Minun koko perheeni on täynnä negatiivisia ihmisiä. Valitus on taukoamanta, mikään ei ole koskaan hyvin ja mitään ei kannata edes kysyä kun vastaus on aina ei. Tämä ei koske pelkäskään miestäni ja lapsiani - lapsuudenperheeni on ihan samanlainen.

Mieheni ei aina ollut näin negatiivinen. Itseasiassa hän oli aiemmin hyvin optimistinen ja meillä oli kotona ihana ilmapiiri (ainakin verrattuna lapsuudenperheeseeni). Kun mieheltä vähennettiin tunteja töistä ja taloudellinen tilanteemme kävi tukalaksi kuoriutui miehestä valittaja. Mikään ei ole koskaan hyvin, hän sählää, säätää ja koheltaa, valittaa, kiroilee ja huoh. Tämä sama on tarttunut lapsiimme. Nykyään kun kysyy joltain näiltä kolmelta jotain vastaus on lähes poikkeuksetta ei. Mennäänkö leffaa, katsotaanko leffa kotona, pelattaisko lautapeliä, lähdetäänkö porukalla pihalle. Niin ei, ei, EI. Koko kesänä ei tehty mitään, koska ei. Mies ja lapset eivät halunneet, ja toisaalta valittivat ja valittavat kun ei tehty mitään.

Ja ihan kuin nämä ihmiset ei riittäisi, olen viimeaikoina alkanut hoksaamaan että lapsuudenperheeni oli ihan samanlainen. Ei mitään koskaan, aina kaikki p*skaa, ei varmasti tehdä mitään porukalla vaan mökötetään yksinään. Jotenkin aiemmin olen saanut suljettua tämän kaiken pois, mutta kun tuntuu että kaikki läheiset ovat tähän sortuneet.. :( Miten tätä jaksaa? 

Olen yrittänyt miehelle sanoa asiasta, hän vain suuttuu entisestään. Mulle ei kelpaa mikään. Mulla meinaa itku tulla. Tuntuu että läheiseni imevät kaiken elämänilon minusta. Kesällä olin yksikseni viikonloppumatkalla Lontoossa, ja se oli onnellisimmat kolmepäivää pitkään aikaan. Ei tarvinnut kuunnella kenenkään jatkuvaa valitusta. Miten selviän näiden ihmisten kanssa?