Analysoikaa appivanhempieni käytöstä
Miksi appivanhempani nostavat aina omat, aikuiset lapsensa jalustalle ja ihailevat heitä,kun taas meitä miniöitä ja vävyjä selän takana jatkuvasti haukutaan?Emme ole sanoneet tai tehneet mitään väärää,ystävällisiä yritämme olla.
Esim. yksi mieheni sisaruksista tekee yksitoikkoista varastotyötä,hänen tekemää työtään appivanhemmat niin ihailevat ( kuinka jaksaa tehdä noin raskasta ja vaativaa työtä).Yksi vävyistä on iso pomo ja yliopistosta valmistunut,hänen työtään ei yhtäänihmetellä ja ihailla,paremminkin vähätellään moista "papereiden pyörittäjää".Appivanhemmat ovat itse eläkkeellä olevia duunareita.Olen kuullut että minuakin selän takana arvostelevat minkä ehtivät,mikään mitä minä teen esim. kotona ei ole mitään,appivanhempien mielestä mieheni on se,joka kaiken hoitaa ja tekee.Yhdessä me mieheni kanssa hoidamme kotia ja lapsia.En ole itse pystynyt tavoittamaan sitä,mikä aiheuttaa tällaisen käytöksen. Onko appivanhemmilla omassa elämässään jokin tyhjiö,joka täytetään omien lasten ihailulla? Itse vanhempana ymmärrän toki sen tunteen,että omia lapsiaan ihailee,mutta tässä tapauksessa tilanne on jotenkin vääristynyt.Appiukko piilokettuilee minullekin minkä ehtii,olen yrittänyt jättää omaan arvoonsa.Pitäiskö vaan nostaa kissa pöydälle vai yrittää säilyttää sopu?Olen vähentänyt vierailuja anoppilassa tämän erikoisen tilanteen takia.Mieheni on samaa mieltä siitä,että hänen vanhemmat erikoisesti käyttäytyvät.Kun mieheni menee lapsuudenkotiinsa kylään,hän siellä jotenkin taantuu pikkupojaksi eikä näe tilannetta aina kuten minä.Ollessaan pidempään siellä mieheenikin tarttuu toisia nälvivä puhetyyli.
Kommentit (3)
No emme ole tosiaankaan opiskelleet appivanhempiamme varten,hyvä pointti.Menee niin jo farssin puolelle,kun anoppi ihailee kuinka varastomies jaksaa työviikkonsa jälkeen pakata tavarat ja lähteä vielä 150 km päähän mökilleen- kuinka raskasta ja vaativaa!Esimiestyötä ja tulosvastuuta kantavat miniät ja vävyt eivät ole mitään tämän rinnalla.Appivanhemmat elävät lapsiensa kautta,mutta miksi pitää niin rumasti puhua muista ihmisistä.
Tämä käytös kai heijastelee heidän omaa pahaa oloaan.On kyllä välillä tehnyt mieli sanoa kahvipöydässä pari valittua sanaa...ap
Juuri niin: heidän käytöksensä heijastaa vain omaa pahaa oloa. Toisaalta, en kyllä aivan pääse kärryille siitä, miksi he kehuvat varastopoikaansa. Ilmeisesti he arvostavat tavallista duunaria enemmän, koska sellaisia ovat itsekin olleet. Ehkä tässä on jokin duunari-pomo -asetelma kuin suoraan työmaalta. Useinhan esimiehiä arvostellaan surutta, muistamatta aina, että hekin ovat ihmisiä ja he ehkä painottavat erilaisia asioita tärkeysjärjestyksessä, kuin tavalliset rivityöntekijät. Kaiken kaikkiaan tosi inhottava piirre appivanhemmissa. Sinuna en nostaisi kissaa pöydälle, mutta puhuisin asiat selviksi puolison kanssa. Ehkä miehesi muistaisi olla enemmän tietoinen vanhempiensa asenteista ja ei lähtisi itse siihen mukaan.
Tuo on vielä aika pientä, usko mua. Appivanhemmat pystyisivät vieläkin karmeampiin tekoihin.
Eiköhän he täytä ja elä elämäänsä nyt lastensa kautta. Tottakai defenssit pakottavat vanhemmat pitämään omia lapsiaan maailman parhaimpina ilmestyksinä joiden valinnat ovat vain ja ainoastaan oikeita. Lastensa valinnat ovat vähän kuin heidän omia valintojaan. Tai seurausta heidän kasvatuksestaan ja teoistaan. Näin uskon heidän ajattelevan. Jos he kehuisivat jonkun toisen päinvastaisia valintoja, he vähän kuin lyttäisivät itseään ja samalla omaa maailmankuvaansa.
Tää suomalainen vertailukulttuuri yhdistettynä kateellisuuteen luo joko lapsiaan jalustalle nostavia ("minun lapseni on parempia ja minun onnistuneen kasvatukseni tulosta") tai lapsiaan haukkuvia (tällaiset vanhemmat kärsivät yleensä syvästä itseinhosta eivätkä arvosta itseäänkään).
Mutta ette kai te vävyt ja miniät ole opiskelleet appivanhempienne hyväksyntää varten? Mitä väliä sillä on, mitä appivanhemnat teidän valinnoistanne ovat mieltä? Siinäpä kehuskelevat varastomies-pojallaan, mua ainakin lähinnä naurattaisi moinen moukkamaisuus!