Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko kenelläkään muulla tällaista lapsuudessa?
18.03.2022 |
Minulla oli isä, jota ei kyllä kauheasti voi isänä pitää. Käytökseltään hän oli hyvin itsekeskeinen, lapsellinen ja vastuuton ja muutenkin elämänsä tuntui olevan aina vaan jotain negatiivista.
Ihan ensinnäkin, hän ei kuulemma osallistunut kummankaan lapsen vauva-aikaan juurikaan, ehkä työnteli lastenvaunuja sitten, kun vauva oli syötetty, puettu ja nukutettu. Kuulemma jätti yövalvomiset täysin äidille ja hermostui vauvan yöheräilyyn niin, että meni aluksi sohvalle nukkumaan ja sitten vähän matkan päässä asuvan äitinsä luo, kun ei kuulemma jaksanut vauvaa. Ja me ollaan oltu kuulemma helppoja vauvoja, jotka on alkaneet nukkua 6h unia jo muutaman viikon ikäisenä ja nopeasti 10h uniakin.
Aika sama juttu lasten ollessa pieniä, hänen käsityksensä lastenhoidosta rajoittui lasten kanssa leikkimiseen, kaikki varsinainen työ ja arki oli äidin vastuulle. Kerran kun meidät jätettiin veljen kanssa isän kanssa muutamaksi joksikin ajaksi, niin silloin 3v. veljeni söi jonkun isän lattialle pudonneen unilääkkeen ja ambulanssia tarvittiin. Toki tämä isä syytti tästä minua, tokihan minun olisi pitänyt vanhempana 6v. lapsena olla vastuussa pikkuveljen tekemisistä. Isä itse oli mennyt makuuhuoneeseen nukkumaan, laittanut oven kiinni ja käskenyt olla häiritsemättä.
Muutenkin, syyttäminen oli ihan tavallista. Mitä ikinä hänen elämässään olikaan pielessä, se oli aina jonkun muun syy. Hyvin helposti myös haukkui muita, meitä lapsiakin, hyödyttömiksi, jos joku ei heti osannut auttaa häntä. Minua on syytetty vaikka ja mistä, mitä en ole tehnyt, milloin syynä oli auton hajoaminen tai joku ongelma tietokoneen kanssa. Kerran kun hänen autonsa oli hajonnut ja hän olisi tarvinut hinausapua, niin hän ihan oikeasti ehdotti, että minä tai veljeni, 8v. ja 6v. oltaisiin hinattu hänen autoaan traktorilla mäkistarttiin. Kyseessä vielä vanha traktori, missä ei ole edes mitään koppia, että ei mitään ajattelua siitä, mitä lapsen voisi laittaa tekemään. Kun sanoimme ettemme osaa ajaa traktoria hän alkoi hokea raivoissaan "eihän meillä mitään osata, eihän noista koskaan mitään hyötyä ole", toki niin, että me varmasti kuultiin. Raivon yltyessä hän myös uhkasi ampua itsensä, oikein kuvaillen miten se tapahtuisi. Tätä hän huusi useaan kertaan keskellä pihaa. Ei kauhean kivaa kuultavaa pienille lapsille.
Niin, se itsariuhkailu, sehän oli tosi tavallista, milloin minkäkin syyn takia. Usein myös lasten kuullen. Välillä sanoi tekevänsä kakaroista selvää samalla, että niistäkin päästäisiin. Muistan joskus ihan oikeasti pelänneeni, että se toteuttaa uhkauksensa. Mitään kontaktia hänellä ei lapsiin ollut, ainoa minkä muistan, että hän kävi joskus ongella veljen kanssa. Silloin kun hänellä oli hyvä päivä. Mutta normiarki oli sitä huutamista ja raivoamista, myös koulukaverien nähden ja kuullen, nolaamista. Ei hän tosin osallistunut meidän muiden arkeen muutenkaan, hänelle oli aina tärkeintä hän sekä hänen oma elämänsä ja ongelmansa.
Lienee selvää, että eihän kukaan lapsi sellaista voi isänään pitää. Ymmärsin ehkä noin 11-vuotiaana, että se ei ole normaalia. Muistan kyllä ala-asteella ihmetelleeni, kun ei muiden isät raivonneet heille, jotkut jopa matkustivat isänsä kanssa, isä kuskasi heitä harrastuksiin, kannusti, halasi ja auttoi läksyissä, eikä aina vaan huutanut. Se tuntui kyllä tosi oudolta huomata, että muilla onkin ihan erilaista, kun siihen asti oli ajatellut, että kaikki isät on sellaisia.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.
Jos ei jaksa lukea, niin vika on kyllä lukijassa, ei kirjoituksessa.
Surullista. Isäsi vaikuttaa olleen pahasti masentunut tekstin perusteella. Toivottavasti elämäsi on nyt hyvä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Isäsi vaikuttaa olleen pahasti masentunut tekstin perusteella. Toivottavasti elämäsi on nyt hyvä <3
Ei kyllä pelkkä masennus selitä
Ei vissiin tajunnut, että hänen its arinsa ei olisi ollut kenellekään mikään menetys, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Isäsi vaikuttaa olleen pahasti masentunut tekstin perusteella. Toivottavasti elämäsi on nyt hyvä <3
Ei kyllä pelkkä masennus selitä
Jep, masentunutkin voi olla varsinainen kyrvänsyylä ja ilkeä.
Hui, kuulostaa ihan mielisairaalta ja ihan hemmetin pelottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.
Jos ei jaksa lukea, niin vika on kyllä lukijassa, ei kirjoituksessa.
No nyt on kyllä pakko sanoa, että oli harvinaisen raskaslukuinen itkuvirsi jopa vauvan av:lle.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.
Jos ei jaksa lukea, niin vika on kyllä lukijassa, ei kirjoituksessa.
No nyt on kyllä pakko sanoa, että oli harvinaisen raskaslukuinen itkuvirsi jopa vauvan av:lle.
Eri
Mikä kenellekin on raskasta. Itse jaksoin lukea oikein hyvin. Raskaampaa minusta täällä on ne 100-sivuiset märinät, missä vatvotaan sitä, pitääkö puolisoiden saada selata toistensa puhelimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.
Jos ei jaksa lukea, niin vika on kyllä lukijassa, ei kirjoituksessa.
No nyt on kyllä pakko sanoa, että oli harvinaisen raskaslukuinen itkuvirsi jopa vauvan av:lle.
Eri
Mikä kenellekin on raskasta. Itse jaksoin lukea oikein hyvin. Raskaampaa minusta täällä on ne 100-sivuiset märinät, missä vatvotaan sitä, pitääkö puolisoiden saada selata toistensa puhelimia.
Mielestäni taas aloituksen olisi voinut oikein hyvin tiivistää "Isäni oli kohtuuttoman itsekäs pskiainen, joka inhosi olla lastensa kanssa eikä muistaakseni koskaan osoittanut meille rakkautta". Pari asiaa käsittelevää ja havainnollistavaa esimerkkiä voi toki raapustaa, mutta tekstin olisi varmasti jaksanut lukea useampikin jos ap olisi lukenut tuotoksensa läpi edes kerran ja viilannut siitä vähemmän epävakaan vuodattajan katkeran purkauksen.
Tulipas paha mieli.
Kamalinta näissä sosiopaattivanhempitarinoissa on se, että näillä on monesti useampia lapsia. Millainen kusipää lisääntyy kaiken aikaa ellei yhtään kestä vanhemmuutta? Itsekkäästi vangitsee viattomat ihmiset aggression ja jopa väkivallan ikeeseen. Ahdistavaa.
En itsekään jaksa pieniä lapsia yhtään mutta siksi odottelenkin pääsyä sterilisaatioon. Ei kenenkään pidä kärsiä minun lyhyestä pinnastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.
Jos ei jaksa lukea, niin vika on kyllä lukijassa, ei kirjoituksessa.
No nyt on kyllä pakko sanoa, että oli harvinaisen raskaslukuinen itkuvirsi jopa vauvan av:lle.
Eri
Mikä kenellekin on raskasta. Itse jaksoin lukea oikein hyvin. Raskaampaa minusta täällä on ne 100-sivuiset märinät, missä vatvotaan sitä, pitääkö puolisoiden saada selata toistensa puhelimia.
Mielestäni taas aloituksen olisi voinut oikein hyvin tiivistää "Isäni oli kohtuuttoman itsekäs pskiainen, joka inhosi olla lastensa kanssa eikä muistaakseni koskaan osoittanut meille rakkautta". Pari asiaa käsittelevää ja havainnollistavaa esimerkkiä voi toki raapustaa, mutta tekstin olisi varmasti jaksanut lukea useampikin jos ap olisi lukenut tuotoksensa läpi edes kerran ja viilannut siitä vähemmän epävakaan vuodattajan katkeran purkauksen.
Lopeta jo, sekopää. Aloitus oli hyvä ja kuljetti lukijan ap:n lapsuudenaikaiseen todellisuuteen.
Mene sinä lukemaan vaikka akkaria jos ei keskittymiskyky muuhun riitä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.
Jos ei jaksa lukea, niin vika on kyllä lukijassa, ei kirjoituksessa.
No nyt on kyllä pakko sanoa, että oli harvinaisen raskaslukuinen itkuvirsi jopa vauvan av:lle.
Eri
Mikä kenellekin on raskasta. Itse jaksoin lukea oikein hyvin. Raskaampaa minusta täällä on ne 100-sivuiset märinät, missä vatvotaan sitä, pitääkö puolisoiden saada selata toistensa puhelimia.
Mielestäni taas aloituksen olisi voinut oikein hyvin tiivistää "Isäni oli kohtuuttoman itsekäs pskiainen, joka inhosi olla lastensa kanssa eikä muistaakseni koskaan osoittanut meille rakkautta". Pari asiaa käsittelevää ja havainnollistavaa esimerkkiä voi toki raapustaa, mutta tekstin olisi varmasti jaksanut lukea useampikin jos ap olisi lukenut tuotoksensa läpi edes kerran ja viilannut siitä vähemmän epävakaan vuodattajan katkeran purkauksen.
Onhan noita helppolukuisia kirjojakin heille, jotka ei voi muuta lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.
Jos ei jaksa lukea, niin vika on kyllä lukijassa, ei kirjoituksessa.
No nyt on kyllä pakko sanoa, että oli harvinaisen raskaslukuinen itkuvirsi jopa vauvan av:lle.
Eri
Mikä kenellekin on raskasta. Itse jaksoin lukea oikein hyvin. Raskaampaa minusta täällä on ne 100-sivuiset märinät, missä vatvotaan sitä, pitääkö puolisoiden saada selata toistensa puhelimia.
Mielestäni taas aloituksen olisi voinut oikein hyvin tiivistää "Isäni oli kohtuuttoman itsekäs pskiainen, joka inhosi olla lastensa kanssa eikä muistaakseni koskaan osoittanut meille rakkautta". Pari asiaa käsittelevää ja havainnollistavaa esimerkkiä voi toki raapustaa, mutta tekstin olisi varmasti jaksanut lukea useampikin jos ap olisi lukenut tuotoksensa läpi edes kerran ja viilannut siitä vähemmän epävakaan vuodattajan katkeran purkauksen.
Lopeta jo, sekopää. Aloitus oli hyvä ja kuljetti lukijan ap:n lapsuudenaikaiseen todellisuuteen.
Mene sinä lukemaan vaikka akkaria jos ei keskittymiskyky muuhun riitä.
Ohis
Ei varmaan akkari käy, pitäiskö olla tiivistetty versio? Aku Ankan pääsiäinen: Aku kadotti pääsiäismunat, pääsiäispupu toi uudet, Aku söi pääsiäismunat, loppu.
Pakko myöntää että en nyt jaksa lukea kokonaan, mutta minun isäni ei ikinä hoitanut minua tai sisaruksiani millään tavalla, tai tehnyt mitään kotitöitä (edes mitään "miesten" töitä kuten ruohonleikkuu). Tuttua on myös tuo itsemurhalla uhkailu sekä muitten syyttely -- edes mikään mitätön pieni asia ei voinut olla hänen syynsä, vaan aina jonkun muun. Jos hän ei saanut ketään oikeaa ihmistä syytettäväksi niin hän keksi sellaisen päästään.
Alue: Aihe vapaa
Liian pitkä tarina, ei jaksa lukea.