Lue keskustelun säännöt.
Eka kunnon riita miesystävän kanssa
26.08.2015 |
Olin eilen illalla väsynyt ja tänään oli hoidettavia asioita koneella. Aamulla sattui kommellus, joka stressasi ja olin pahalla tuulella. Olen miesystävän mukaan keskeyttänyt koko ajan, ollut ylimielinen, äyskinyt. Kaikki on totta. En edes jaksaisi kenenkään seuraa nyt, en edes hänen. En ole edes huomannut huonoa käytöstäni, ennen kuin hän sanoi. Mielessä on niin monta asiaa. Miesystävä lähti vihaisena. Sanoinkin, että mun on parempi olla yksistään.
En kaipaa nyt hänen seuraansa, mutta on kovin huono omatunto. Haluan vieläkin olla nyt vain yksin, en jaksaisi olla häntä huomioiva, jos olisimme toistemme seurassa. Minulla on asioita hoidettavana, asioita mielessä ja stressaa. Silti myös pahoillani ja mietin, voiko suhteemme toimia kun tiedän, että olen aina tällainen kun on paineita ja mut on parempi jättää yksin. Osaanko rakastaa ja välitänkö miesystävästä tarpeeksi? Olemme olleet hyvin läheisiä ja tämä oli eka iso riita, tätä ennen on ollut vain ensihuumaa.
Kiitos jos luit ja hyviä neuvoja kuuntelen.
Kommentit (8)
Kiitti 2. Sehän se just on, että huomaan, että mulle nyt yksinäisyys tekee myös hyvää. Se onkin niin ristiriitaista. Että tuntuu ihan hyvältä nyt jäädä itsekseen itsensä kanssa. Mutta tietysti tuntuu pahalta siitä, kun toinen pahoitti mielensä. Mutta tätä, että viihdyn yksin, voi nyt jatkua jonkin aikaakin. Ja olenko sitten liian itsekäs, että sovin olemaan toisen kanssa - lopulta. Mies on kultainen mutta olemme viettäneet aikaakin niin paljon, että myönnän, että mies alkaa tuntua itsestäänselvyydeltäkin. Ja kaipaan kovasti sellaisia asioita, joita en voi suhteessa toteuttaa, kun miehen kanssa nyt ei voi kaikkia omia kiinnostuksenkohteita jakaa. Mut en kans tiedä, että ovatko nämä tunteeni sitä, että tunteet miestä kohtaan alkavat jo laantua, en tiedä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä laitoin jo anteeksipyyntötekstarin miehelle.
Mutta nyt kun olen yksin, on niin ihanaa olla yksin. En kaipaa miestä yhtään. Se kai tässä huolestuttaakin, mies on ollut niin ihana ja meillä on ollut niin ihanaa, enkö välitäkään hänestä? ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 23:50"]Kyllä mä laitoin jo anteeksipyyntötekstarin miehelle.
Mutta nyt kun olen yksin, on niin ihanaa olla yksin. En kaipaa miestä yhtään. Se kai tässä huolestuttaakin, mies on ollut niin ihana ja meillä on ollut niin ihanaa, enkö välitäkään hänestä? ap
[/quote]
Varmasti välität, jotkut vain kaipaavat enemmän omaa aikaa kuin toiset. Ajan kanssa ja vuosien mittaan mukautuu suhteen mukana siten miten on kummallekin paras.
Ensihuuman laantumisesta vain kyse. Täysin normaalia kokea tuollaisia tunteita. Mies voi tuntua itsestäänselvyydeltä mutta sitä hön ei ole - tossuimmatkin rakastajat lähtevät jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:58"]
Itsekäs ämmä. MINÄ MINÄ MINÄ
[/quote]Tämä tuli minullekin ekana mieleen.
on kovin huono omatunto. Haluan vieläkin olla nyt vain yksin, en jaksaisi olla häntä huomioiva, jos olisimme toistemme seurassa. Minulla on asioita hoidettavana, asioita mielessä ja stressaa. Silti myös pahoillani ja mietin, voiko suhteemme toimia kun tiedän, että olen aina tällainen kun on paineita ja mut on parempi jättää yksin
^ laita vaikka tuo anteeksipyynnön kera tekstarina miehelle?
Eihän tuo nyt niin vakavaa ole, ole ihan rauhallisin mielin. Keskustele asiasta avoimin mielen kumppanisi kanssa, kerro millainen olet stressaantuneena, mitä pelkäät, mitä kaipaisit häneltä, missä aiot itse tsempata ja että haluat kuitenkin olla hänen kanssaan. Tärkeää on ottaa huomioon sekö toisen että omat tarpeet. Välillä toinen vaatii enemmän ja toisen tehtävä on tällöin tukea ja joustaa. Erittäin tärkeää on kuitenkin myös tsempata itse - molemmat joutuu parisuhteessa antamaan toisilleen tilaa ja kehittymään ihmisenä. Voit sanoa, että jatkossa kiinnität huomiota käytökseesi ja yrität parhaasi ottaa myös hänet huomioon, mutta olisi ihanaa jos hänkin voisi lukea tilannetta ja antaa sinulle tilaa. Tiuskimista yms kenenkään ei pidä sietää, joten sellaista pitää pyytää anteeksi toiselta ihan aidosti. Tärkeintä on siis kommunikaatio, joustaminen, parhaansa yrittäminen ja anteeksianto. Siinä on hyvät eväät teillekin - ei siis hätää!