Lapsi ei mene kouluun, mitä ratkaisuja?
Autismin kirjon lapseni ei mene kouluun. Alkoi yhtäkkiä, koulu ahdistaa. Kaikennäköisiä ongelmia on mutta niitä ratkotaan muualla. Koululta ei tunnu saavan mitään apua. Onko kokemuksia? Mitä muutettiin? Päivän lyhennys, kotiopetus, sairaalakoulu?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan sairaalakoulua tai laitoksia. Ehdottomasti koti tai päivän lyhennys tms.
Miksei sairaalakoulua? Oman lapsen kohdalla se on ollut hyvä ratkaisu. Tavallisen koulupäivän lomassa harjoitellaan esim. sosiaalista vuorovaikutusta tai keinoja vähentää omaa kuormittumista. Vaikka lapsella on nyt sairaalakoulussa enemmän tunteja viikossa kuin mitä kävi lähikoulussa niin silti jaksaa paremmin tehdä kaikenlaista vapaa-ajalla. Psyykkinen hyvinvointikin on nykyään huomattavasti parempi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan sairaalakoulua tai laitoksia. Ehdottomasti koti tai päivän lyhennys tms.
Sairaalakoulu on monelle hyvä ratkaisu.
Siellä pystytään huomioimaan lasten tarpeet ja rajoitteet paljon paremmin kuin missään tavallisessa koulussa, edes pienluokalla. Myös lyhyemmät koulupäivät onnistuvat joustavammin kuin tavallisessa koulussa.
Mitään laitosta en minäkään suosittelisi. Niissä autististen lasten vointi menee helposti entistäkin huonommaksi. Eikä kukaan pidä huolta eikä katso perään.
Huostaanotto. Kun lapsi kokee mitä se on, ja tulee vaihtoehto palata kotiin, niin asiat vaikuttaa paljon kivemmilta.
Toinen vaihtoehto olisi saada poliisi viemään kouluun väkisin (oppivelvollisuus), mutta voi olla vaikea saada tommoseen apua virallista tietä.
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto. Kun lapsi kokee mitä se on, ja tulee vaihtoehto palata kotiin, niin asiat vaikuttaa paljon kivemmilta.
Toinen vaihtoehto olisi saada poliisi viemään kouluun väkisin (oppivelvollisuus), mutta voi olla vaikea saada tommoseen apua virallista tietä.
Ymmärrätkö ollenkaan mistä on kyse autismikirjon lasten/nuorten ylikuormittumisessa? Ei meillä kympin oppilas ajatellut, että jäänpä kotiin kun siellä on kivempaa kuin koulussa. Koko koulukieltäytymisaikansa yritti kotona opiskella, mutta kiitos koulun toimien meni entistä kehnompaan kuntoon. Heti kun kouluolosuhteet saatiin kuntoon eli vähennettyä kuormittavia tekijöitä niin alkoi sujua koulunkäyntikin.
Ei kukaan toivon mukaan sano työuupumuksesta kärsivällekään, että kotoa kivat jutut pois niin pitkäksi aikaa, että työnteko alkaa maistua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on kotona vaikka ilman ruokaa päivän mieluummin kun lähtee kouluun.
Tavallisen lapsen kanssa pystyt keskustella jos kouluun meno hankalaa, tämän lapsen kanssa ei.
Jos saisinkin vietyä väkisin kouluun, siellä olisi todennäköisesti poliisit alle tunnin sisällä paikalla kun lapsi paniikissa huuda ja rikkoo paikkoja.
-ap
Jos itsellä olisi aikoinaan ollut tuommoista käytöstä, olis rikkonut paikkoja koulussa tai sanonut että ahdistaa mennä kouluun, niin olis kyllä saanu remmillä perseelle niin penteleesti. Sitten olis kysytty, että vieläkö ahdistaa vai annetaanko lisää ja osaatkos olla ihmisiksi? Sanon suoraan, että nämä ADHD:t ja autismit ovat hyviä syitä vanhemmille mennä sen taakse, kun juuri syy on ettei haluta tai osata pitää tarpeeksi kovaa kuria. Ei ole sellaista 11-vuotiasta, jota ei kurilla saa ruotuun, jos haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on kotona vaikka ilman ruokaa päivän mieluummin kun lähtee kouluun.
Tavallisen lapsen kanssa pystyt keskustella jos kouluun meno hankalaa, tämän lapsen kanssa ei.
Jos saisinkin vietyä väkisin kouluun, siellä olisi todennäköisesti poliisit alle tunnin sisällä paikalla kun lapsi paniikissa huuda ja rikkoo paikkoja.
-ap
Jos itsellä olisi aikoinaan ollut tuommoista käytöstä, olis rikkonut paikkoja koulussa tai sanonut että ahdistaa mennä kouluun, niin olis kyllä saanu remmillä perseelle niin penteleesti. Sitten olis kysytty, että vieläkö ahdistaa vai annetaanko lisää ja osaatkos olla ihmisiksi? Sanon suoraan, että nämä ADHD:t ja autismit ovat hyviä syitä vanhemmille mennä sen taakse, kun juuri syy on ettei haluta tai osata pitää tarpeeksi kovaa kuria. Ei ole sellaista 11-vuotiasta, jota ei kurilla saa ruotuun, jos haluaa
Jaa, no itselläni ei olisi lasta ollenkaan jos olisin vaikeasti masentunutta alkanut vielä remmillä läiskimään. Olisi tappanut itsensä. Mutta sinua se tuskin haittaisi jos omasi näin tekisi, näin ainakin luulen kirjoituksesi perusteella 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on kotona vaikka ilman ruokaa päivän mieluummin kun lähtee kouluun.
Tavallisen lapsen kanssa pystyt keskustella jos kouluun meno hankalaa, tämän lapsen kanssa ei.
Jos saisinkin vietyä väkisin kouluun, siellä olisi todennäköisesti poliisit alle tunnin sisällä paikalla kun lapsi paniikissa huuda ja rikkoo paikkoja.
-ap
Jos itsellä olisi aikoinaan ollut tuommoista käytöstä, olis rikkonut paikkoja koulussa tai sanonut että ahdistaa mennä kouluun, niin olis kyllä saanu remmillä perseelle niin penteleesti. Sitten olis kysytty, että vieläkö ahdistaa vai annetaanko lisää ja osaatkos olla ihmisiksi? Sanon suoraan, että nämä ADHD:t ja autismit ovat hyviä syitä vanhemmille mennä sen taakse, kun juuri syy on ettei haluta tai osata pitää tarpeeksi kovaa kuria. Ei ole sellaista 11-vuotiasta, jota ei kurilla saa ruotuun, jos haluaa
Enpä tämän jälkeen enää ihmettele miksi autismikirjon henkilöillä on suurempi itsemurhariski kuin keskimäärin ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on pienryhmässä. Koulu on ollut aina ahdistavaa, nyt lapsi on keksinyt ettei kouluun tarvitse mennä.
Periaatteessa on vuosia pakotettu, välillä lapsi lähteenok mielellä välillä itkien. On motoriikan haasteita eikä pärjää mm liikunnassa ja käsitöissä, etenkin niitä tunteja pelkää. Pelkää kaikenlaista epäonnistumista.-ap
Ota yhteyttä kouluun ja hoitavaan tahoon. Olisiko opettajalla vielä keinoja helpottaa kuormitusta, vaikka lisätä tukea tai keventää vaikeita tunteja. Tai miten suhtautuu koulupäivän lyhentämiseen, voiko päivän sisään lisätä vielä taukoja esim sisävälkkä jolloin saisi ladata akkuja.
Tai olisiko hoitavalla taholla ehdottaa ratkaisuja tai apua koulunkäyntiin.
Silloinkin on ollut tarkkailuokkia ja apuluokkia eikä inkluusiota kuten nykyään. En ole varma millä perusteilla niille pääsi/joutui mutta nykyään pienryhmään pääsy ei todellakaan ole itsestäänselvyys.
Koulunkäynti oli myös erilaista. Toisille sopii opettajajohtoinen hiljainen työskentely ja selkeä struktuuri ja säännöt paremmin kuin nykyinen koulumaailma.