Mikä saa alkoholistin aina juomaan, vaikka tämä tykkää selvistä jaksoista ryyppyputkia enemmän?
Minulla on eräs sukulainen jolla on varsin merkittävä alkoholiongelma. On menettänyt jo työpaikkansakin juomisen takia. Tämä kyseinen henkilö sanoo, että selvät jaksot ovat hänen elämänsä parasta aikaa ja olotila on hyvä. Silti hän aina vaan yhtäkkiä aloittaa pitkän ryyppyputken.
Mihin tämä kummallinen psykologia oikein perustuu? Jos selvänä tuntuu hyvältä, niin miksi ei voi vain kärsiä sitä paivän tai parin krapulaa, jotta taas pääsee siihen "selvään putkeen", vaan pitää jatkaa ryyppäämistä, vaikka ei sisimmässään edes halua. Minun on todella vaikea löytää tästä sitä punaista lankaa.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Paha riippuvuus.
Mutta miksi? Onhan sille riippuuvuudelle aina oma syynsä. Miksi se känni voittaa selvänä olemisen, jos silti ihminen nauttii selvänä olemisesta. Mikä siinä kännitilassa sitten kuitenkin on ne suuremmat pluspuolet, vaikka niitä ei alkoholistin mukaan pitäisi olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha riippuvuus.
Mutta miksi? Onhan sille riippuuvuudelle aina oma syynsä. Miksi se känni voittaa selvänä olemisen, jos silti ihminen nauttii selvänä olemisesta. Mikä siinä kännitilassa sitten kuitenkin on ne suuremmat pluspuolet, vaikka niitä ei alkoholistin mukaan pitäisi olla.
Ap
Alkoholisti ei valitse juomista kuten ei ahmimishäiriöinenkään valitse syömistä. Alkoholin himo on sellainen perkele, että se joko armahtaa ja pääset luikkimaan pakoon tai sitten se vie.
No ehkä hän ei jatkuvasti nauti siittä selvänä olemisesta, vaikka suurimman osan ajasta nauttiskin
Paha riippuvuus.