Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syrjäytynyt miettii: kun ei enää halua puhua asioistaan
14.08.2015 |
Tuli hassu otsikko mut en keksinyt miten tän laittais.
Siis, olen vaan pannut merkille etten halua enää puhua asioitani kenellekään. Ei mulla ole paljoa niitä joille puhuakaan, mutta niille joita on (pari lähisukulaista) en oikein halua enää kertoa mitään. Tuntuu vaan paljon helpommalta olla hiljaa, kuin kertoa mitä haluaisi tehdä ja mitä on suunnitellut kun mikään ei koskaan sitten kuitenkaan onnistu. En vaan jaksa enää sitä "ai joo se työhaastattelu, en mä saanut sitä paikkaa". Parempi kun ei edes kerro käyneensä missään haastattelussa tai laittaneensa hakemusta. Tulee vaan niin surkea olo kun ei kelpaa ja tuntuu kamalalta kertoa muille että en kelvannut tälläkään kertaa. Muut ei voi ymmärtää miltä se tuntuu, kun eivät ole koskaan kokeneet sitä enkä halua kuulla sitä pettymyksen vähättelyä tai muka kannustusta tilanteessa, joka on vuosia pysynyt samana.
Tällaista mietin tänään. Kivaa viikonloppua kaikille!
Kommentit (5)
Tsemppiä. Itselläkään ei ole ketään jolta voisi olettaa saavansa muuta kuin arvostelua, jos eivät sitten vain vaikene edessäpäin ja arvostele takanapäin. Saman kuulee kyllä tällä palstallakin jos erehtyy mistään tilanteestaan mainitsemaan.
Itse kun olen sellainen hylkiö joka ei koskaan tule enää työmarkkinoiden "käytettävissä" edes olemaan, ja moni asia elämässä on mennyt pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh. Onpa ikävää kuulla. Kyllä kai sitä syrjäytyneellekin saa jotain kuulua. Jos ei kerro omista kuulumisista, niin voihan itä keskustella muista asioista, mielipiteistä, päivän politiikasta jne. Jos sinulla on joku tosiystävä, hänelle sitten niitä syvimpiä omia tuntoja.
Sinusta on siis ikävää ja mahdotontakin jakaa epäonnistumisia, jakaminen niin kuin lisää sinusta epäonnistumisen tunnetta.
Harmillista koska olisi kiva päästä voimaannuttavaan kierteeseen.
Voimia sinulle!
Itse olen siirtynyt suoraan valehteluun, totuuden muunteluun ja nopeaan keskustelunaiheen vaihtoon. Paljon helpompaa. Tietysti myös puhun ympäripyöreästi ja pyrin pitämään yllä käsitystä tylsästä, muuttumattomasto elämästä.
Alue: Aihe vapaa
Samoja kokemuksia. Hauskoistakaan tekemisistä ei viitsi puhua, koska se herättää vaan kateutta. Että hyvähän sun on, kun sulla on aikaa ja millä rahalla (mun verorahoilla) jne. Monille ihmisille tuntuu olevan henkilökohtainen loukkaus, jos syrjäyneellä on joskus ihan kivaa. Kuten käydä lenkillä luonnossa kauniina kesäpäivänä. Ihan kuin luonnosta nauttiminenkin olisi varattu vain hyväosaisille.