Eksäni oli maailman hurmaavin kusipää - miten tästä selviää?
Huhhuh, elämäni tähän asti rankin kuukausi takana. Sen ajan olen elänyt ihan horroksessa tuntematta mitään muuta kuin pohjatonta surua ja epätoivoa. Kuukausi sitten erosin ensirakkaudestani, jonka kanssa luulin viettäväni lopun elämääni.
Tunnen itseni erittäin säälittäväksi, sillä mies oli aivan totaalinen mulkero. Hän on patologinen valehtelija ja omasi pelottavan paljon narsistisia piirteitä. Hän oli itsekäs hyväksikäyttäjä, enkä näiden vuosien jälkeen osaa vieläkään sanoa varmaksi, että rakastiko hän minua koskaan.
Eksäni oli maailman paras puhuja. Hän puhui minut alussa aivan pyörryksiin! Viimeiseen asti hän sai puhumalla aina kaiken anteeksi. Hänen suustaan ei tullut montaakaan totuutta suhteemme aikana. Hän valehteli pikkuasioista, joista ei olisi edes tarvinnut valehdella. Kunhan vain valehteli huvin vuoksi. Hänellä oli todella lennokkaita sankaritarinoita itsestään (myöhemmin paljastuivat kaikki valheiksi) ja hän valehteli silmät kirkkaina töistään ja opiskeluistaan ja entisistä suhteistaan. Hän sai minut tuntemaan itseni erityiseksi ja upeaksi, mutta jostain syystä itsetuntoni vain laski ja laski.
Rahanmeno suhteen aikana oli uskomatonta! Minulta kului muutamassa vuodessa 10 000€ säästöjä. Maksoin miehen laskuja ja sakkoja ja jopa lainaa silloin tällöin! Hän sai minut tuhlaamaan kuin mielipuoli, vaikka olen aina ollut erittäin säästäväinen. Takaisin en tietenkään saanut mitään.
Jostain syystä suhteen aikana hävitin itseni totaalisesti. Itsetuntoni romahti ja omanarvontunto hävisi kokonaan. Masennuin ja ahdistuin ja sairastuin paniikkihäiriöön. Mies puhui aina kauniita, mutta hänen valheensa romahduttivat minut. Olen ihmisraunio, kuiviin imetty.
Viimeinen pisara oli jatkuva uskottomuus. Sain hänet kiinni milloin mistäkin flirtistä, mutta hän sai aina kaiken anteeksi puhumalla. Loppuvaiheilla hän alkoi katoilla ja käyttäytyä oudosti, mutta sai minut tuntemaan, että olen menettänyt järkeni kun epäilen. Lopulta luin hänen viestinsä, kun en enää muuta keksinyt. Suhdehan hänellä oli. Romahdin totaalisesti, erosimme ja tässä sitä nyt ollaan. Rikki.
Muutimme erilleen ja nyt hän seurustelee uuden naisen kanssa. Keskustelin hänen eksänsä kanssa, ja hänen kokemuksensa olivat samanlaiset kuin minulla. Uutta naista käy sääliksi, mutta asia ei enää minulle kuulu. Mies on niin taitava valehtelija, ettei nainen ikinä uskoisi minua, vaikka kertoisin kaiken.
Muutaman kerran olen miestä eron jälkeen tavannut, kun olemme hoitaneet käytännönasioita. Niillä kerroilla mies on aina puhunut, kuinka paljon parempi olen kuin hänen nykyisensä. Se rikkoo entisestään, sillä tuntuu kuin hän ei tahtoisi että pääsen yli.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Selviääkö tästä? En tiennyt tällaista kipua edes olevan.
Kommentit (18)
Jaksat vielä vähän aikaa, niin helpottaa! Lpulta ehkä hyväksyt, että sulla ei olisi ollut ikinä semmoista valuuttaa, jonka olisit voinut vaihtaa mieheltä saaduksi kunnioitukseksi ja rakkaudeksi.
Varaudu myös siihen, että tämä jää sinulla hampaankoloon kaihertamaan melkeinpä loppuelämäksi. Mies ei ikinä tule pahoittelemaan, välittämään tai kiinnostumaan sinulle aihauttamastaan mielipahasta. Se voi tuntua epäreilulta.
Ja nyt tiedät millaisia miehiä varoa! Tuo on parempi kokea ja oppia nyt, kuin sitten kolmekymppisenä lasten ja talolainan kanssa...
Tsemppiä!! Siitä selviää hengissä :)
Tuo ero on parasta mitä sinulle on tapahtunut. Näet sen vielä. Ole iloinen että on jonkun muun riesana.
Ja jos meinaa usko loppua, lue tuo kirjoittamasi teksti. Tuollaistako oikeasti kaipaisit?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 08:09"]Tuo ero on parasta mitä sinulle on tapahtunut. Näet sen vielä. Ole iloinen että on jonkun muun riesana.
Ja jos meinaa usko loppua, lue tuo kirjoittamasi teksti. Tuollaistako oikeasti kaipaisit?
[/quote]
Olet oikeassa. Olen tyytyväinen, että ero tuli nyt eikä kymmenen vuoden päästä, niin musertavalta kuin se tuntuukin. En ymmärrä, miksi haikailen hänen peräänsä. Johtunee romuttuneesta itsetunnosta.. Vielä joku päivä löydän jonkun, joka minut ansaitsee, mutta ensin minun täytyy löytää itseni! Treffipyyntöjä on tullut vaivaksikin asti, mutta aion nyt olla yksin ja opetella ensin elämään itseni kanssa. Kenenkään kanssa en voi enkä aio treffailla vielä vuosiin!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 08:09"]Tuo ero on parasta mitä sinulle on tapahtunut. Näet sen vielä. Ole iloinen että on jonkun muun riesana.
Ja jos meinaa usko loppua, lue tuo kirjoittamasi teksti. Tuollaistako oikeasti kaipaisit?
[/quote]
Olet oikeassa. Olen tyytyväinen, että ero tuli nyt eikä kymmenen vuoden päästä, niin musertavalta kuin se tuntuukin. En ymmärrä, miksi haikailen hänen peräänsä. Johtunee romuttuneesta itsetunnosta.. Vielä joku päivä löydän jonkun, joka minut ansaitsee, mutta ensin minun täytyy löytää itseni! Treffipyyntöjä on tullut vaivaksikin asti, mutta aion nyt olla yksin ja opetella ensin elämään itseni kanssa. Kenenkään kanssa en voi enkä aio treffailla vielä vuosiin!
Samanlaisen suhteen ja itsetunnon romutuksen läpikäyneenä voin vaan todeta, että olen vahvempi ja onnellisempi kuin koskaan ennen. Suhde opetti todella paljon. Niin se tulee opettamaan sinuakin. :) Hali!
Minun ex oli myös patologinen valehtelija ja lisäksi alkoholisti. Meni monta vuotta ennen kuin tajusin totuuden. Mies oli yrittäjä ja sähläsi rahojen kanssa, välillä oli asuntokin menossa tietämättäni ulosottoon. Pahinta on että meillä on lapsi. Exällä on tällä hetkellä miltei vuoden elarit maksamatta ja joudun hakemaan ne kelasta. Toivoisin että ex löytäisi uuden naisen mutta hän ei ole parisuhdeihminen kaipa itsekin sen tajunnut. Ex onnistui miltei tuhoamaan elämäni mutta olen suoriutunut. Muille hän esittää hurmaavaa eikä vieläkään kaikki tuttavst usko mitä olen joutunut kokemaan
Myös lastenvalvoja yms olivat aivan miehen lumoissa. Huoh.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 08:42"]Samanlaisen suhteen ja itsetunnon romutuksen läpikäyneenä voin vaan todeta, että olen vahvempi ja onnellisempi kuin koskaan ennen. Suhde opetti todella paljon. Niin se tulee opettamaan sinuakin. :) Hali!
[/quote]
Kiitos sinulle, annoit minulle toivoa <3 kamalaa, että olet joutunut kokemaan saman!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 08:53"]Minun ex oli myös patologinen valehtelija ja lisäksi alkoholisti. Meni monta vuotta ennen kuin tajusin totuuden. Mies oli yrittäjä ja sähläsi rahojen kanssa, välillä oli asuntokin menossa tietämättäni ulosottoon. Pahinta on että meillä on lapsi. Exällä on tällä hetkellä miltei vuoden elarit maksamatta ja joudun hakemaan ne kelasta. Toivoisin että ex löytäisi uuden naisen mutta hän ei ole parisuhdeihminen kaipa itsekin sen tajunnut. Ex onnistui miltei tuhoamaan elämäni mutta olen suoriutunut. Muille hän esittää hurmaavaa eikä vieläkään kaikki tuttavst usko mitä olen joutunut kokemaan
Myös lastenvalvoja yms olivat aivan miehen lumoissa. Huoh.
[/quote]
Voimia sinulle <3
Aivan kuin minä olisin kirjoittanut tuon tekstin. Itse tajusin tosin lähteä vasta fyysisen väkivallan alettua, ja meillä myös yhteinen lapsi.
Kuukausi täälläkin kulunut, luulin olevani voimissani. Olen treffeilläkin käynyt! Kunnes eilen herra käveli vastaan, ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun kävelin ovesta ulos lapsen kanssa. Loppupäivä itkin kotona.
Tsemppiä sulle, kai tästä yli päästään, muista ettet ole yksin! Puhu, itke, riko hänen tavaroitaan (kuulostaa hullulta, mutta sain raivoani purettua hakkaamalla vasaralla hänen soittimensa :D)
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Jotkut on vain kuin susi lampaan vaatteissa. Muista se ja satu Punahilkasta, kun ajattelet ex:sääsi. Lue myös esim. viikonlopun Hesarista tarina huijarista, Auervaaroista sun muista.
Tsemppiä elämääsi ja tutkaile itseäsi. Opettele kuuntelemaan häläreitäsi ja olemaan terveen epäluuloinen ja varovainen ihmisten suhteen.
Äläkä enää ikinä anna kenenkään kupata itseäsi ja lainaa mitään ilman velkakirjaa....jonka talletat pankin tallelokeroon. Parempi kun et lainaa ollenkaan.
Hyvää syksyä!
Samantapainen kokemus mulla!
Ensirakkauteni suhteen alussa välitti, kehui ja oli kanssani lähes kokoajan, jos ei muuten ni soitti ja viestitteli. Hän oli mitä hurmaavin persoona, mukava kaikille ja niin hauska! Olin iha kusessa siihen ihmiseen, kuitenkin hän muutti käytöstään yhtäkkiä minun tekemättä mitään! Hän alkoi kylmäksi ja ilkeäksi vittuilevaksi ja kaikille muille oli edelleen mukava! Ja hän oli kanssani aina kun halusi seksiä tai jotain.. Itsetunto siinä meni kun aattelin että mikä mussa on vikana? Miks hän on kaikille muille mukava paitsi mulle? Mikä sille tuli kun se muuttu, mitä tein väärin??
Kuitenkin hänellä oli semmosia kausia että oli taas alkuperäinen omaitsensä ja aattelin ett JES hän on taas normaali ett nyt menee hyvin, no sitä kesti se vähä aikaa kunnes alko tuo paska alusta ja olin iha romuna. Toi toistu kokoajan, ei tota kukaan jaksa! Kokoajan piti pelätä mitä teen väärin ku on taas tuommone tuo jätkä! No sitten sain kuulla että oli muita naisia vielä flirttaillu kokoaja ja yritelly KUNNES KUULIN POMMIN että hän oli ollut toisen naisen kanssa samaan aikaan yhessä kun mun... sanoin asiasta jätkälle, no teki yllätys yllätys kaiken mun viaks ja syyllisti mua.
Pidettiin taukoa ja palattiin taas kunnes tajusin että ei toi tosta ikinä muutu ja oon ahistunu kokoaja, stressaantunu ja peloissani! En KESTÄNY sitä oloo.. Itkin kokoaja sillä mun on vaikee luopua, mut parin viikon kuluttua viimeisestä erosta elämä näytti valoa, sain kadotetun itsetunnon takasin ja elämän ilon eikä stressaa eikä kiukuta enää!! :)
Hävettää iha nyt ett roikuin siinä paskassa, olin varmaan rakastunu siihe mielikuvaan siitä en ihmiseEn. ELÄMÄNI PARAS PÄÄTÖS OLI HYLÄTÄ SE ASSHOLE PLEIJERI JA NYT OON happy as faaakkkkkk!!! Tee sinä samoin älä itke mulkun takia XDD vaikka olikin ekarakkaus ni mulkku oli ja et sä varmaan sitä ihan rakastanu, rakastut vielä myohemmin ELÄMÄSI RAKKAUTEEN, se on parempi se. Suosittelen hermolomaa sulle!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 07:31"]Huhhuh, elämäni tähän asti rankin kuukausi takana. Sen ajan olen elänyt ihan horroksessa tuntematta mitään muuta kuin pohjatonta surua ja epätoivoa. Kuukausi sitten erosin ensirakkaudestani, jonka kanssa luulin viettäväni lopun elämääni.
Tunnen itseni erittäin säälittäväksi, sillä mies oli aivan totaalinen mulkero. Hän on patologinen valehtelija ja omasi pelottavan paljon narsistisia piirteitä. Hän oli itsekäs hyväksikäyttäjä, enkä näiden vuosien jälkeen osaa vieläkään sanoa varmaksi, että rakastiko hän minua koskaan.
Eksäni oli maailman paras puhuja. Hän puhui minut alussa aivan pyörryksiin! Viimeiseen asti hän sai puhumalla aina kaiken anteeksi. Hänen suustaan ei tullut montaakaan totuutta suhteemme aikana. Hän valehteli pikkuasioista, joista ei olisi edes tarvinnut valehdella. Kunhan vain valehteli huvin vuoksi. Hänellä oli todella lennokkaita sankaritarinoita itsestään (myöhemmin paljastuivat kaikki valheiksi) ja hän valehteli silmät kirkkaina töistään ja opiskeluistaan ja entisistä suhteistaan. Hän sai minut tuntemaan itseni erityiseksi ja upeaksi, mutta jostain syystä itsetuntoni vain laski ja laski.
Rahanmeno suhteen aikana oli uskomatonta! Minulta kului muutamassa vuodessa 10 000€ säästöjä. Maksoin miehen laskuja ja sakkoja ja jopa lainaa silloin tällöin! Hän sai minut tuhlaamaan kuin mielipuoli, vaikka olen aina ollut erittäin säästäväinen. Takaisin en tietenkään saanut mitään.
Jostain syystä suhteen aikana hävitin itseni totaalisesti. Itsetuntoni romahti ja omanarvontunto hävisi kokonaan. Masennuin ja ahdistuin ja sairastuin paniikkihäiriöön. Mies puhui aina kauniita, mutta hänen valheensa romahduttivat minut. Olen ihmisraunio, kuiviin imetty.
Viimeinen pisara oli jatkuva uskottomuus. Sain hänet kiinni milloin mistäkin flirtistä, mutta hän sai aina kaiken anteeksi puhumalla. Loppuvaiheilla hän alkoi katoilla ja käyttäytyä oudosti, mutta sai minut tuntemaan, että olen menettänyt järkeni kun epäilen. Lopulta luin hänen viestinsä, kun en enää muuta keksinyt. Suhdehan hänellä oli. Romahdin totaalisesti, erosimme ja tässä sitä nyt ollaan. Rikki.
Muutimme erilleen ja nyt hän seurustelee uuden naisen kanssa. Keskustelin hänen eksänsä kanssa, ja hänen kokemuksensa olivat samanlaiset kuin minulla. Uutta naista käy sääliksi, mutta asia ei enää minulle kuulu. Mies on niin taitava valehtelija, ettei nainen ikinä uskoisi minua, vaikka kertoisin kaiken.
Muutaman kerran olen miestä eron jälkeen tavannut, kun olemme hoitaneet käytännönasioita. Niillä kerroilla mies on aina puhunut, kuinka paljon parempi olen kuin hänen nykyisensä. Se rikkoo entisestään, sillä tuntuu kuin hän ei tahtoisi että pääsen yli.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Selviääkö tästä? En tiennyt tällaista kipua edes olevan.
[/quote]
Onko nimikirjaimet TT? Toinen nimi Pekka? Eli T Pekka T
Ei ole TT tai TM. Kamalaa kuulla muiden kertomuksia! Miten voi olla niin paljon tällaisia miehiä?
Ikää minulla on 23, miehellä 25. Seurustelimme neljä vuotta ja asuimme yhdessä niistä kolme.