Kyllästynyt unettomuuteen
Olen 23-vuotias nainen ja aivan lopen uupunut tähän jatkuvaan unettomuuteen ja väsymykseen.
Tätä on jatkunut jo useamman vuoden ajan eikä ratkaisua näytä tulevan vaikka kaikenlaista olen yrittänyt. Päin vastoin, vaiva senkun vaan pahenee.
Unettomuus alkoi jo teini-ikäisenä kun sairastuin masennukseen. Tuolloin minulla oli vaikeuksia nukahtaa (pysyin kuitenkin unessa kun uni tuli). Kaikenmaailman lääkkeitä siinä kokeiltiin kunnes vaiva meni Imovanen ja masennuksen parantumisen seurauksena hetkeksi ohi.
Uniongelmat ovat seuranneet minua siitä asti erilaisissa muodoissa, mutta pahentuneet selkeästi viimeisen kahden vuoden aikana. Viime vuonna untani häiritsi kuorsaava mieheni jonka kanssa muutin yhteen. Korvatulpatkaan eivät asiaan auttaneet ja uni oli katkonaista. Erinäisistä syistä kuitenkin erosimme ja viimeisen vuoden aikana unettomuus on räjähtänyt käsiin: En yksinkertaisesti saa unta.
On kokeiltu Melatoniinia, Mirtazapiinia eri annoksilla (näin vain painajaisia ja sain tokkuraisen olon koko päiväksi), Imovanesta näen halluja joten niitäkään en voi ottaa. Lääkkeiden lisäksi olen yrittänyt liikkua enemmän, vähentää puhelimen yms. Käyttöä illalla, vähentää kahvin juontia jnejne. Mutta mikään ei auta.
Turhauttaa kun kroppa on aivan loppu. Teen fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä ja olen suunnitellut hakevani myös ensi vuonna opiskelemaan joten pääsykokeisiinkin pitäisi alkaa lukemaan. Voimat eivät vaan riitä kun kroppa ja pää eivät vaan jaksa. Olen varmaan vain niin stressaantunut etteivät aivot pysähdy yön ajaksi. Sen sijaan loppumaton ajatuslooppi pyörii päässä ja estää nukahtamisen. Nukahtamisen jälkeen joko herään aamulla väsyneenä tai parin tunnin jälkeen ilman mitään syytä ja valvon loppu yön.
Huoh. Onko kellään mitään konstia/konsteja jotka toimii? Olen avoin melkein kaikelle. Kaikista paras olisi lääkkeetön vaihtoehto.
Pahoittelen kappalejaon puuttumista. Puhelimella kirjoittelu on hankalaa.
Kommentit (18)
Moi! En osaa antaa tyhjentävää neuvoa, koska olen jo vuosia kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, nukun vain lääkkeillä ja niilläkin huonosti. Kokeiltu kaikki konstit liikuntaa ja ruokavaliota myöten, mutta mikään ei auta, ja kanssaihmisille on kieltämättä turhauttavaa vastailla kun kysyvät miksi en nuku. Kun en nuku enkä tiedä miksi. Pitemmän päälle tämä invalidisoi, en pysty enää tekemään työtäni unettomuuden vuoksi. Toivon että sinä saat avun, älä väheksy vaivaasi. Oikeastaan halusin vain kertoa ettet ole yksin, meitä on paljon jotka valvomme myös, muista tämä lohdutuksena pimeimpinä hetkinä kun uni ei tule. Halaus ja voimia sinulle!
Kuinka tarkkaan sinulla on tutkittu veriarvoja?
Onhan kilpirauhanen tarkistettu ja muut sairaudet mitkä voivat aiheuttaa nuita oireita? Nyt kannattaa etsiä käsiin: E-EPA, C-vit, D-vit, B-12 vitamiinia. Asioihin kannattaa tehdä muutoksia: omaan elämään :) Työn on oltava mielekästä. Entä liikunta? Kuinka paljon liikut? Etsi mielekäs harrastus itselle :) Liikkuminen nostaa mielialaa ja vapauttaa stressiä :) Ja jooga: kehon hallinta on tärkeä juttu ja myös lepo :) Rentoutuminen! Tarvitset ihan selvästi uusia tuulia elämään ja paljon vaihtelua. Ajatukset ei saa pyöriä unen ympärillä koko ajan, mutta nukuttava kyllä täytyy. Unelle on varattava aikaa ja myös päikkäreille => täytyy arvostaa omaa unta....Kehottaisin kuitenkin käymään lääkärissä ensin oireiden kera ja tutkimuksissa. Mut vitamiineja voi aloittaa syömään jo aiemmin, nämä vinkit tuli itsellä mieleen.
Milloin olet viimeksi ollut miettimättä ja stressaamasta? Ilman, että et ajattele. Ihminen voi tehdä yllättävän paljonkin itse omalle olalle halutessaan...Suosittelen ehdottomasti liikunnan aloittamista, se on hyvä lääke uneen...Ja sellaista liikuntaa mistä pidät missä joudut vähän ponnistelemaankin :) Motivoi itseäsi! Vaihtelu virkistää! Aloita pienistä muutoksista....ajattelu ei aina auta, ihminen voi yliajatellakkin joskus ja jos se jää päälle, alkaa asiat pyörimään hallitsemattomasti mielessä. Pidäthän myös ystäviin yhteyttä? Hyviin ystäviin? Kaikki vaikuttaa kaikkeen, se minkalaisessa seurassa olet, minkälaisten ihmisten äärellä...Toivotan nyt kuitenkin tsemiä :)
Minulla oli kanssa paha työuupumus ja se meni niin pahaksi, että nukuin yössä kaksi tuntia. Olin sairaslomalla puoli vuotta, ja pikkuhiljaa uni alkoi tulla paremmin. Nyt puoli vuotta sitten jätin masennuslääkkeet pois ja elämäni on paljon onnellisempaa kuin milloinkaan aiemmin!:)
Kpljako puhelimella :-) :
Enter - space - enter
Menisit nukkumaan, olisi varmasti kiinnostavaa vaihtelua.
Täällä toinen unettomuudesta kärsivä. Olen 16v ajan nukahtanut heti kun isken pääni tyynyyn, mutta herään joka yö ja valvon 2-5 tuntia. Joskus se tarkoittaa, että saan vain kaksi tuntia unta, viikonloppuisin ehdin nukkua seitsemän tuntia. Herään paniikin tunteeseen, päässä pyörii katkelmia päivän keskusteluista ja otteita laulujen tai mainosten sanoista. Hengitys on pinnallista ja saan taistella kunnolla, jotta saan sen normalisoitua.
Minulla Triptyl toimii melko hyvin, mutta vain satunnaisessa käytössä, sillä kahden yön jälkeen sillä ei ole enää vaikutusta. Lisäksi olen tottunut toimimaan parin kolmen tunnin unilla ja tarkistan työtehtävät aina pariin kertaan niinä päivinä kun uni on jäänyt todella vähäiseksi.
Olen käynyt kahdessa eri unitutkimuksessa ja lääkärien suosituksesta syönyt ravintolisiä, karpannut, siirtynyt suolattomaan ruokavalioon ja noudattanut mitä oudompia ruokavalioita. Mikään ei ole auttanut.
8
Onko kotonasi ollut unipatjatutkimusta?
Tai mitä ne tehdyt unitutkimukset kertoivat? :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 03:37"]Täällä toinen unettomuudesta kärsivä. Olen 16v ajan nukahtanut heti kun isken pääni tyynyyn, mutta herään joka yö ja valvon 2-5 tuntia. Joskus se tarkoittaa, että saan vain kaksi tuntia unta, viikonloppuisin ehdin nukkua seitsemän tuntia. Herään paniikin tunteeseen, päässä pyörii katkelmia päivän keskusteluista ja otteita laulujen tai mainosten sanoista. Hengitys on pinnallista ja saan taistella kunnolla, jotta saan sen normalisoitua.
Minulla Triptyl toimii melko hyvin, mutta vain satunnaisessa käytössä, sillä kahden yön jälkeen sillä ei ole enää vaikutusta. Lisäksi olen tottunut toimimaan parin kolmen tunnin unilla ja tarkistan työtehtävät aina pariin kertaan niinä päivinä kun uni on jäänyt todella vähäiseksi.
Olen käynyt kahdessa eri unitutkimuksessa ja lääkärien suosituksesta syönyt ravintolisiä, karpannut, siirtynyt suolattomaan ruokavalioon ja noudattanut mitä oudompia ruokavalioita. Mikään ei ole auttanut.
[/quote] Hengitysharjoitukset tulee mieleen, onko päivän aikana jotain ahdistavia tilanteita mitä koet tunnet? Hyperventiloitko..Ihminen voi hyperventiloida ihan huomaamattaan. Tai jos on jotan epämiellyttäviä tunteita mitä koet juuri noissa sosiaalisissa tilanteissa, ensimmäisenä nuo tulee itsellä täällä mieleen ja sen vuoksi heräilet ja toki ihmisen keho reagoi stressiin ja päivän aikaisiin tapahtumiin myös. Joogaa, venyttelyä ja rentoutumista ehdottomasti tarvitset. Ja aivan muuta ajateltavaa. Nämä on pieniä muutoksia mitä päivään voi tehdä vaihtelua arkeen. Ja ne kannattaa tehdä. Nukkumistottumusten muuttaminen,esim paikan muuttaminen => tee peti välillä lattialle. Pipityyny on myös hyvä laittaa poskelle, eli mikrossa lämmitettävä... laittaa veren kiertämään ja rauhoittaa. Kannattaa kokeilla hengitysharjoituksua päivän aikana => netistä ku löytää hyviä neuvoja siihen ja ennen unta voi pyrkiä ihan itse "rauhoittamaan" plussia => rauhoittaa mieltä, kun sen tekee oikein.
Ihmisen täytyy tehdä joskus koko elämään muutoksi jos haluaa muutosta aikaan. Jos työ vie kaiken energian ja ajan, eikä päivään paljon muuta mahdu, niin ei kannata olla yllättynyt jos uni kin alkaa kärsimään jossain vaiheessa. Päivän kulusta kuuluu nauttia, olla tietoinen mitä on tekemässä ja miksi. Myös mikä auttaa minulla tähän jos olen esim väsynyt. Kannattaa opetella itsereflektoimaan ja ajattelemaan, ei siis tyytyä vallitsevaan tilanteeseen ja masentua siitä, kun ei pysty eikä jaksa...Pieni muutos on aina hyvästä ja oman itsen motivointi! Aja eri reittiä töihin, tee asioita mitkä aktivoivat mieltä oikein...älä missään nimessä jää neljän seinän sisään ja ajattele, että mikään ei auta! Uni on silti aina tärkein ja lepo se tulee aina ensimmäisenä! Ilman unta tai liian vähäisellä unilla ihminen käy puoliteholla! Siinä ei ole mitää järkeä ja se on epäterveellistä. Mut tsemiä tähän ketjuun vielä! Elämästä kuuluu nauttia ja tehdä niitä asioita mitä itse rakastaa!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 03:37"]Täällä toinen unettomuudesta kärsivä. Olen 16v ajan nukahtanut heti kun isken pääni tyynyyn, mutta herään joka yö ja valvon 2-5 tuntia. Joskus se tarkoittaa, että saan vain kaksi tuntia unta, viikonloppuisin ehdin nukkua seitsemän tuntia. Herään paniikin tunteeseen, päässä pyörii katkelmia päivän keskusteluista ja otteita laulujen tai mainosten sanoista. Hengitys on pinnallista ja saan taistella kunnolla, jotta saan sen normalisoitua.
Minulla Triptyl toimii melko hyvin, mutta vain satunnaisessa käytössä, sillä kahden yön jälkeen sillä ei ole enää vaikutusta. Lisäksi olen tottunut toimimaan parin kolmen tunnin unilla ja tarkistan työtehtävät aina pariin kertaan niinä päivinä kun uni on jäänyt todella vähäiseksi.
Olen käynyt kahdessa eri unitutkimuksessa ja lääkärien suosituksesta syönyt ravintolisiä, karpannut, siirtynyt suolattomaan ruokavalioon ja noudattanut mitä oudompia ruokavalioita. Mikään ei ole auttanut.
[/quote] Jos nukut parin tunnin unia, niin voisiko tuossa olla yksi syy miksi "katkelmat" pyörivät päässä? Unta ei saa takasin muista se :) Ihminen pärjää kyllä vähällä unella, mutta unen tarve on liian vähäistä jos se on vain kaksi tuntia.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 00:00"]Olen 23-vuotias nainen ja aivan lopen uupunut tähän jatkuvaan unettomuuteen ja väsymykseen.
Tätä on jatkunut jo useamman vuoden ajan eikä ratkaisua näytä tulevan vaikka kaikenlaista olen yrittänyt. Päin vastoin, vaiva senkun vaan pahenee.
Unettomuus alkoi jo teini-ikäisenä kun sairastuin masennukseen. Tuolloin minulla oli vaikeuksia nukahtaa (pysyin kuitenkin unessa kun uni tuli). Kaikenmaailman lääkkeitä siinä kokeiltiin kunnes vaiva meni Imovanen ja masennuksen parantumisen seurauksena hetkeksi ohi.
Uniongelmat ovat seuranneet minua siitä asti erilaisissa muodoissa, mutta pahentuneet selkeästi viimeisen kahden vuoden aikana. Viime vuonna untani häiritsi kuorsaava mieheni jonka kanssa muutin yhteen. Korvatulpatkaan eivät asiaan auttaneet ja uni oli katkonaista. Erinäisistä syistä kuitenkin erosimme ja viimeisen vuoden aikana unettomuus on räjähtänyt käsiin: En yksinkertaisesti saa unta.
On kokeiltu Melatoniinia, Mirtazapiinia eri annoksilla (näin vain painajaisia ja sain tokkuraisen olon koko päiväksi), Imovanesta näen halluja joten niitäkään en voi ottaa. Lääkkeiden lisäksi olen yrittänyt liikkua enemmän, vähentää puhelimen yms. Käyttöä illalla, vähentää kahvin juontia jnejne. Mutta mikään ei auta.
Turhauttaa kun kroppa on aivan loppu. Teen fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä ja olen suunnitellut hakevani myös ensi vuonna opiskelemaan joten pääsykokeisiinkin pitäisi alkaa lukemaan. Voimat eivät vaan riitä kun kroppa ja pää eivät vaan jaksa. Olen varmaan vain niin stressaantunut etteivät aivot pysähdy yön ajaksi. Sen sijaan loppumaton ajatuslooppi pyörii päässä ja estää nukahtamisen. Nukahtamisen jälkeen joko herään aamulla väsyneenä tai parin tunnin jälkeen ilman mitään syytä ja valvon loppu yön.
Huoh. Onko kellään mitään konstia/konsteja jotka toimii? Olen avoin melkein kaikelle. Kaikista paras olisi lääkkeetön vaihtoehto.
Pahoittelen kappalejaon puuttumista. Puhelimella kirjoittelu on hankalaa.
[/quote] Sulla kannattaa alkaa selvittelemään tuolta ajalta, ne asiat mitkä ovat saattaneet vaikuttaa tuohon nukkumattomuuteen. Onko ollut tapahtumia? Miten olet elänyt? Ihmisen kuuluu elää tässä hetkessä. Väitän, että kun ihminen käsittelee tietyt asiat pois mielestä, mitkä siellä mielessä vaivaa, niin sitten voi unohtaa turhat huolet ja murheet ja keskittyä nykyhetkeen.
Nukkumisongelmaisen kannattaa sanoa alkoholilla, että ei kiitos. Alko pilaa unen laadun täysin. Tupakointi on myös toinen mikä häiritsee unta: lopetus on paras. Poistuu mielestä turhat ajatuskuviot röökille pääsemisestä.
En tiedä auttaako tämä sinun ongelmaan millään tavalla, mutta itse olin sellainen joka aina heräili pieniinkin ääniin ja häiriötekijöihin eikä sen jälkeen saanut unta, eli nukuin aina pätkäunia. Sitten asuin pari vuotta keskellä kaupunkia tosi meluisassa paikassa. Aluksi en tietystikään saanut nukuttua yhtään, mutta lopulta opin nukkumaan kuin tukki. Ja nykyään minua ei saa mikään hereille sen jälkeen kun nukahdan. Eli nykyään kun nukahdan, niin herään seuraavan kerran vasta 8 tunnin päästä.
Nukun itse nykyisin pätkissä, ja sen kyllä huomaa aamuväsymyksestä...No kohta pääsee muuttamaan pois tästä paikasta missä oon asunut! Kivemmalla asuinalueella!
Suosittelen korva-akupunktiohoitoa sinulle. Katso googlesta tietoa hoitomuodosta ja jos paikkakunnallasi on sellaiseen hoitoon mahdollisuus niin ei muuta kuin sinne!
Koita vain oppia elämään niiden unettomuus ongelmien kanssa. Itsellä ollut aina nukahtamisongelma, ala-asteen eka tai tokaluokalta saakka. Vähän alle nelikymppisenä hain lopulta lääkkeet. Lyhytvaikutteiset ns. nukahtamislääkkeet on itsellä toimineet parhaiten. Noita mirtzapiineja kokeilin lääkärin kehoituksesta kaksi kuukautta. Unta niillä ei saanut mutta olipa päivisin tavallista väsyneempi.
Sitä ei hyvin nukkuvat ymmärrä mitä helvettiä on jatkuva univaje. Lääkäriltäkin piti melkein ruinata lääkitys takaisin siihen minkä tiesin toimivaksi. Luuleko ne kaikkia väärinkäyttäjiksi? Ja sen verran tiedän minäkin ettei yhdellä tai puolikkaalla napilla per ilta mitään päihteilyä voi harrastaa.
Pahinta unettomuudessa on hermojen kiristyminen. Aivan mitättömästä saa kohtuuttoman raivarin. Se on yhtä vittumaista itselle kuin niille kelle tilttaa. Pahimmillaan sitä eristää itsensä muista ettei aiheuta mitään ikävää. Toinen inhottava on epätodelliset olot. Unenpuutteessa aivot alkaa temppuilla ja tulee aivan omituisia oloja.
Nuista hermojen kiristymisistä ja epätodellisista oloista on niin paljon kokemusta että osaan käsitellä niitä. Olin tottunut niihin ja käsitin mistä ne johtuivat. Ensimmäinen lääkäri joka kirjoitti minulle lääkkeet sanoi että minun olisi pitänyt jo aikaisemmin puhua niistä. Ovat kuulema vaarallisempia kuin luulin.