Miksi elämä muuttuu raskaammaksi
iän myötä? Tuntuu jotenkin että on potkittu liikaa päähän, halua olisi toipua mutta ei voimia.
Olen paljon miettinyt oman elämäni vaiheita, onnellisuutta ja onnettomuutta. Pelkään että kyynistyn ja katkeroidun.
Kertokaa te, jotka olette löytäneet elämänilon uudestaan, miten te sen teitte?
Kommentit (12)
Onkos se nyt ihme? Elämän kuluessa eteenpäin ehtii kaikille kertyä yhä enemmän päähänpotkimisia, joita sitten muistella. Kroppa rupsahtaa, alkaa tulla kaikenlaista pientä tai isompaa kremppaa. Tulee huolia, kun pitää huolehtia lapsista, tai sitten vanhenevista omista vanhemmista. Seuraavassa vaiheessa alkaakin jo kaverit ympäriltä mennä manan majoille. Ihmekös tuo siis, että ottaa päähän.
Näin se menee. Minä tajusin tuon kun näin unta jossa olin parikymppinen, miten huoletonta se oli. Olin herättyäni ihan ihmeissäni että tuollaista mun elämä kerran oli. Ei huolta asuntolainasta, lasten pärjäämisestä, omista vanhemmista, omasta työstä, terveydestä jne jne. What you own owns you.
On todella kriisi. Ollut isoja elämänmuutoksia peräperää jo usean vuoden ajan. Voimat on täysin loppu. T. AP
Loiset ja mikrobit lisääntyvät iän myötä, siitä se raskas olo.
Mulla taas elämä jotenkin helpottui aikuiseksi tulon jälkeen. Pääsin jotenkin paremmin irti lapsuuden haavoista, traumoista ja muista masentavista asioista kun tajusin, että itse olen oman onneni seppä.
Tietysti ikäviä asioita tapahtuu edelleen, mutta olen kokenut suurta vapautumisen tunnetta siitä, että voin ainaki suurilta osin itse päättää mitä elämälläni teen.
Tosin voi olla, että olen hieman liian nuori vastaamaan tähän ketjuun kun varsinaiset vanhuuden ongelmat ovat niin kaukana tulevaisuudessa. Olen vasta hieman alle 30, mutta tähän asti on ollut tosiaan nousujohteista.
Jotenkin ihmisen on hyväksyttävä, että näin elämäni on mennyt. Mennyttä ei voi muuttaa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Pidä itsestäsi huolta. Kohtele itseäsi armollisesti. Tee sinulle parhaita valintoja. Liikunta antaa voimia ja metsässä kävely ja luonnossa oleilu tekee hyvää kaikille aisteille. Tapaa ystäviä, erityisesti niitä joilta saat voimaa (energiaasi syövät kavereit kannattaa huonona hetkenä välttää). Muista levätä riittävästi. Syö säännöllisesti ja terveeellisesti ja muista välillä herkutella. Pikku hiljaa voimat palautuu. Nauti tietoisesti elämästä. Älä hae lohtua päihteistä.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:32"]
Mulla taas elämä jotenkin helpottui aikuiseksi tulon jälkeen. Pääsin jotenkin paremmin irti lapsuuden haavoista, traumoista ja muista masentavista asioista kun tajusin, että itse olen oman onneni seppä. Tietysti ikäviä asioita tapahtuu edelleen, mutta olen kokenut suurta vapautumisen tunnetta siitä, että voin ainaki suurilta osin itse päättää mitä elämälläni teen. Tosin voi olla, että olen hieman liian nuori vastaamaan tähän ketjuun kun varsinaiset vanhuuden ongelmat ovat niin kaukana tulevaisuudessa. Olen vasta hieman alle 30, mutta tähän asti on ollut tosiaan nousujohteista.
[/quote]
Joo, toi olikin parasta aikaa kun oli juuri päässyt pois kotihelvetistä eikä oma kotihelvetti ollut vielä alkanut :D.
Tajusin elämän raskauden jo 10-vuotiaana. Olen siitä lähtien - kahdenkymmenen vuoden ajan - ollut kyyninen, apaattinen nihilisti. Väittäisin että se johtuu oppimisesta. Niin kuin sanotaan, tieto lisää tuskaa, ja tykkään lukea paljon tietokirjoja ja tankkaan täten itseeni paljon informaatiota. Mitä enemmän tiedän, sen enemmän näen miten maailma menee kohti tuhoa kiitos ihmislajin jolla ei riitä älyä sen estämiseen.
On olemassa sanonta: "Miehestä joka nai hyvän naisen tulee onnellinen. Miehestä joka nai huonon naisen tulee filosofi." Kantani elämää kohden on sama. Jos elämä on vain ruusuilla tanssimista, niin silloin ihminen harvoin pysähtyy miettimään maailmaa syvällisemmin. Hän vain marssii elämän läpi suurin silmin ja hymy kasvoilla niin kuin joku lapsenmielinen. Jos taas elämä on vaikeaa, alkaa ihminen pohtimaan asioita ymmärtääkseen miksi näin on. Tämä viisastuttaa mutta saa myös katkeraksi koska, niin kuin jo sanoin, tieto lisää tuskaa. Tämä toimii myös käänteisesti: kun tapaan iloisia ihmisiä tiedän heti etteivät he ole mietiskelijöitä. Heille maailma on vain juhla, eikä silloin ole aikaa miettiä. Synkät ihmiset taas kiinnostavat minua koska tiedän heidän olemuksestaan heti että he ovat tehneet paljon aivotyötä. Heidän mielialan on johduttava mietiskelystä, ja jos ei, niin käänteisesti tuo mieliala on saanut heidät miettimään maailmaa. Siksi heidän kanssaan on mukava puhua koska heillä on aina syviä mietteitä.
Jos sulla on jokin kriisi? Silloin arvot pitää käydä läpi uudestaan ja vähän minäkuvakin.