Löytäiskö täältä ihmisen, jolle avautua?
Aika paskaa tää elämä ja parisuhde, ja haluaisin nyt vaan jakaa tätä turhautumista ja olotilaani jollekki viestein.. Jos joku, joka jaksais kuunnella ni huutaa hep, vaik sähköpostin kera :D
Ja en tarvii mitään turhia kommentteja, kiitos!
Kommentit (13)
Ja tänne pitäs tietenkin email kirjottaa ja antaa lupa?
Terapia on tuota varten, suosittelen. Tuskin kukaan on niin hullu, että laittaa sähköpostiosoitteensa julkisesti esille. Miksi et vain laita avautumistasi suosiolla tähän ketjuun?
Unohtakaa tää, ehkä yritän jostain muualta tai en ollenkaan. Ja tää palsta ei oo minulle entuudestaan tuttu. Terapiaa olen kyllä ajatellut ja siihen varmaankin menen
Tein viime viikolla avauksia niille joita ammattilsiksi sanotaan, ja ne jako ne koko kylälle.
Nyt olis rotestilaulun paikka.
No joo, voin näin lyhyesti laittaakkin. Parisuhde ja yksinäisyys vituttaa. Ollaan uusioperhe, ja niillä viikoilla kun molempien lapset on täällä, on tosi vaikeaa. Mies ottaa silmätikukseen minun lapseni, ja kaikki mitä sanon hänen lapsilleen, olen "natsimutsi". 1 yhteinen lapsi 10kk ikäinen. Nyt parisuhde ollut pitkän aikaa täyttä paskaa, ihan sama mitä teen, saan kuulla siitä. Tuntuu että olen todella huono kaikessa/kaikille. Mulla on huono itsetunto, mies tietää sen myös. Mutta nyt jatkuvaa ilkeilyä, ja minähän käyn itkemään siitä koska "tunteet".. ja saan kuulla vaan että "yhyy, itket kun pikkutyttö!"
Silti rakastetaan toisiamme, ja hän sanoo aina miten haluaa olla kanssani. Ja haluan minäkin, silloin kun on kivaa. Tää mies osaa olla myös todella hyvä!! Mutta avautuisin siis mielummin jollekki tarkemmin asioista.
Avaudu vaan suoraan tänne. Ei kukaan täällä rupea sinulle yhteystietojaan jakelemaan. Palstan säännöt jo sen kieltävät.
Vierailija kirjoitti:
No joo, voin näin lyhyesti laittaakkin. Parisuhde ja yksinäisyys vituttaa. Ollaan uusioperhe, ja niillä viikoilla kun molempien lapset on täällä, on tosi vaikeaa. Mies ottaa silmätikukseen minun lapseni, ja kaikki mitä sanon hänen lapsilleen, olen "natsimutsi". 1 yhteinen lapsi 10kk ikäinen. Nyt parisuhde ollut pitkän aikaa täyttä paskaa, ihan sama mitä teen, saan kuulla siitä. Tuntuu että olen todella huono kaikessa/kaikille. Mulla on huono itsetunto, mies tietää sen myös. Mutta nyt jatkuvaa ilkeilyä, ja minähän käyn itkemään siitä koska "tunteet".. ja saan kuulla vaan että "yhyy, itket kun pikkutyttö!"
Silti rakastetaan toisiamme, ja hän sanoo aina miten haluaa olla kanssani. Ja haluan minäkin, silloin kun on kivaa. Tää mies osaa olla myös todella hyvä!! Mutta avautuisin siis mielummin jollekki tarkemmin asioista.
Hyvä mies ei ilkeile puolisolleen eivät varsinkaan sano mitään pikkutyttö-kommentteja. Porvoossa taas sattuu ja tapahtuu...
Minusta nämä uusioperhekuviot pitäisi lailla kieltää, anteeksi tämä minun mielipide. Onnistumismahdollisuudet ensimmäisellä kieroksella on noin 50%, niin mikä mahtaa olla % toisella yrittämällä, siinä on minun lapset, sinun lapset ja meidän lapset, exin lomat ja vapaat, lasten harrastukset ja v*ttu ja vaikka ja mitä. Pitäisikö pysähtyä miettimään rakkauden kiimassa että miksi mahdollinen nyksä on eronnut, onkohan kaikki ihan niin kuin kertoo? Ja kun lapset ovat tässäkin sirkuksessa niitä kärsijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä uusioperhekuviot pitäisi lailla kieltää, anteeksi tämä minun mielipide. Onnistumismahdollisuudet ensimmäisellä kieroksella on noin 50%, niin mikä mahtaa olla % toisella yrittämällä, siinä on minun lapset, sinun lapset ja meidän lapset, exin lomat ja vapaat, lasten harrastukset ja v*ttu ja vaikka ja mitä. Pitäisikö pysähtyä miettimään rakkauden kiimassa että miksi mahdollinen nyksä on eronnut, onkohan kaikki ihan niin kuin kertoo? Ja kun lapset ovat tässäkin sirkuksessa niitä kärsijöitä.
Miksi toimivat uusperheet pitäisi kieltää? Niitäkin on paljon. Itse olen sellaisessa kasvanut jo 1990-luvulla täysin ongelmitta.
Voin kritisoida juttujasi.