Onko niin että perheistä, jossa paljon ongelmia...

Itsekin jo vastasit kysymykseesi. 50% mahdollisuus käydä kumminpäin vaan.

Joo. Kaikki on tietysti yksilöllistä, ei voi aivan jokaiseen yleistää. Koen olevani itse samaan aikaan sekä sitkeä selviytyjä että jossain määrin mt-ongelmainen (mt-ongelmat helpottaneet ajan ja avun myötä).

Joo. Kaikki on tietysti yksilöllistä, ei voi aivan jokaiseen yleistää. Koen olevani itse samaan aikaan sekä sitkeä selviytyjä että jossain määrin mt-ongelmainen (mt-ongelmat helpottaneet ajan ja avun myötä).

Se periytyy, lapsista tulee samanlaisia.

Riippuu monesta asiasta, eli onko lapsena ollut hyvä perusturvallisuus, onko luotettavia aikuisia ollut lähellä, millaisia asioita on joutunut näkemään, onko kuinka hyvin pystynyt niitä käsittelemään, millainen on luonteeltaan, jne. Kuten moni muukin asia maailmassa, tähänkään ei ole mustavalkoista joo tai ei -vastausta, joka pätee kaikkiin. Menestyjiä ja epäonnistujia tulee kaikenlaisista perheistä.

Kyllähän se omat jälkensä jättää, mutta ajattelen aina että itse haluan olla erilainen ja erilainen äiti lapsilleni, kun mitä omat vanhempani olivat. Eli jos nyt jotain hyvää haluan lapsuudesta ajatella, niin se on se, että tiedän omasta kokemuksesta mitä en todellakaan omalle perheelleni halua :)

Niin en tiedä. Olen huomannut kyllä että joissain moniongelmaisissa perheissä saattaa olla yksi tai kaksi sinnikästä selviytyjää, jotka porskuttaa vaan eteenpäin elämässään, vaikka olisi hirvittävät taustat. Ehkä seon joku luonnejuttu.

Sanotaanko nyt niin, että jonkunverran vastuksia pitää olla, että ihminen kehittyy yli oman perustasonsa. Jotkut kestävät enemmän, toiset vähemmän, mäihä vaikuttaa kestokykyyn eli minkälaisia kohtaamisia on elämän varrelle osunut ja mitä on saanut niistä irti. Ja millä tapaa osaa omaa ajatteluaan ohjailla.

Mutta jos vastus on vääränlaista tai sitä on liikaa, se on menoa. Asiat menevät niin pieleen, ettei niitä yhden elämän aikana ehdi korjaamaan.

Persoonallisuuteen vaikuttavat niin monet tekijät. Usein lapselle riittää hyvä tuki ja esimerkki aikuisesta, joka ei ole vanhempi, jos omat ovat huithapeleita. 

Mulla aika järkky lapsuus ollut kaikenkaikkiaan. Nuoremmat sisarukset ovat molemmat sairaseläkkeellä (alle 30v!), ja todella sekaisin, etenkin toinen. Mulla taas on varmaan monen mielestä asiat tosi hyvin, ainakin päällepäin. On vakaa avioliitto, lapsia, työ, oma koti jne.. Oman itseni kanssa on kyllä vaikeampaa kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Niin ainakin luulen.

Taloudellisella tilanteella tai perhetaustoilla ei ole merkitystä mielenterveysongelmien tai päihdeongelmien esiintyvyyteen.

Päihdeongelmilla ei ole tapana periytyä, mutta sosiaalisella statuksella on, eli köyhän perheen lapsi hyvin harvoin nousee korkeampaan luokkaan.

Kun puhutaan korrelaatiosta, se ei tarkoita syy-seuraussuhdetta, vaan kahta samassa suhteessa esiintyvää ilmiötä. Korrelaatiosta hyvä esimerkki on jäätelönsyönti ja hukkumiset, jotka korreloivat keskenään, sillä molemmat lisääntyvät kesällä ja vähentyvät talvella, mutta niillä ei ole minkäänlaista keskinäistä suhdetta.

Köyhyys on eräs päihdeongelmien kanssa korreloiva ilmiö, sillä köyhällä ei ole varaa muihin huvituksiin, varsinkaan niihin jotka kehittäisivät ja pitäisivät terveenä ja parantaisivat sosiaalista verkostoa. Tällä tavalla, voidaan huomata että päihdeongelmat "periytyvät" useimmin tilastollisesti, köyhissä perheissä vaikka kyse ei olekaan varsinaisesta syystä josta syntyisi myös seuraus. Eli köyhyys ja päihdeongelmat korreloivat keskenään.

Joillakin mielenterveysongelmilla on tietty riski periytyä jälkeläisille, mutta tuo riski on aika pieni. Riski tarkoittaa sitä että mielenterveysongelma voi puhjeta, mutta yhtä hyvin voi olla puhkeamattakin. Köyhyys, kriisit tai muut vaikeudet eivät ole syy mielenterveysongelman ilmenemiselle, mutta jos riski on olemassa, ne voivat kohottaa henkilön riskiä sairastua. Eli syy on geeneissä, mutta puhkeamisen riskiin voidaan vaikuttaa.

Mielenterveysongelmia esiintyy käytännössä yhtä paljon rikkaiden ja köyhien keskuudessa. Pitkäaikaisempaa hoitoa ilmenee kuitenkin alemmilla tuloluokilla.

Nyt täytyy muistuttaa että traumaperäiset mielenterveyden häiriöt eivät ole mielisairauksia. Mielisairaus on kirjaimellisesti aivojen sairastumistila joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Tilaa kutsutaan myös psykoosiksi. Tuo voi tapahtua ihan kenelle tahansa.

Monet ajattelevat että kriisi, taloudellinen tila tai ongelmat ovat mielenterveydenhäiriöiden syy, mutta useimmiten tilanne on se että ensin puhkeaa mielenterveyden häiriö. Se vaikuttaa suoraan taloudelliseen tilaan ja perhe köyhtyy sekä tulojen mataluuden että hoitojen kalleuden vuoksi. Jos perhe on alempaa keskiluokkaa, voi perhe pudota köyhyysloukkuun. Rikkaat taas pystyvät hoitamaan ongelman helpommin ja selviytymään sen vaikuttamatta sosiaalisiin suhteisiin tai taloudelliseen tilaan.

Toisella on verkosto parempi ja se tukee ongelmista kärsivän kuntoutumista.

Kun nyt muistetaan se mitä alussa kirjoitin, köyhyys periytyy ja näinollen kun joillakin mielenterveysongelmillakin on periytyvyyttä, ne korreloivat usein keskenään.

Sen lisäksi sitä korostaa se että rikkailla on yleensä tietoa siitä kuinka tuollaisia ongelmia hoidetaan. Eli apua on saatavilla nopeasti. Köyhillä taas taloudellinen tilanne ja yleinen tietämättömyys esimerkiksi tuista ja palveluista, aiheuttaa sen että korjattavissa olevaa tilannetta pitkitetään ja pitkitetään kunnes tulee se piste vastaan että hoitoon on pakko mennä.

Mielenterveysongelmissa on sellainen ilmiö havaittavissa että hoito kestää yhtä kauan kuin se väli kun häiriö on ensikertaa ilmennyt ja kun on menty hoitoon. Ylempien tuloluokkien perheissä hoitojaksot ovat huomattavasti lyhyempiä (noin kolmanneksen) kuin alempien tuloluokkien perheissä. Lisäksi häiriön uusiminen on yleisempää alemmilla tuloluokilla. Siihen on syynä tukiverkoston puute.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 04:22"]

Taloudellisella tilanteella tai perhetaustoilla ei ole merkitystä mielenterveysongelmien tai päihdeongelmien esiintyvyyteen.

Päihdeongelmilla ei ole tapana periytyä, mutta sosiaalisella statuksella on, eli köyhän perheen lapsi hyvin harvoin nousee korkeampaan luokkaan.

Kun puhutaan korrelaatiosta, se ei tarkoita syy-seuraussuhdetta, vaan kahta samassa suhteessa esiintyvää ilmiötä. Korrelaatiosta hyvä esimerkki on jäätelönsyönti ja hukkumiset, jotka korreloivat keskenään, sillä molemmat lisääntyvät kesällä ja vähentyvät talvella, mutta niillä ei ole minkäänlaista keskinäistä suhdetta.

Köyhyys on eräs päihdeongelmien kanssa korreloiva ilmiö, sillä köyhällä ei ole varaa muihin huvituksiin, varsinkaan niihin jotka kehittäisivät ja pitäisivät terveenä ja parantaisivat sosiaalista verkostoa. Tällä tavalla, voidaan huomata että päihdeongelmat "periytyvät" useimmin tilastollisesti, köyhissä perheissä vaikka kyse ei olekaan varsinaisesta syystä josta syntyisi myös seuraus. Eli köyhyys ja päihdeongelmat korreloivat keskenään.

Joillakin mielenterveysongelmilla on tietty riski periytyä jälkeläisille, mutta tuo riski on aika pieni. Riski tarkoittaa sitä että mielenterveysongelma voi puhjeta, mutta yhtä hyvin voi olla puhkeamattakin. Köyhyys, kriisit tai muut vaikeudet eivät ole syy mielenterveysongelman ilmenemiselle, mutta jos riski on olemassa, ne voivat kohottaa henkilön riskiä sairastua. Eli syy on geeneissä, mutta puhkeamisen riskiin voidaan vaikuttaa.

Mielenterveysongelmia esiintyy käytännössä yhtä paljon rikkaiden ja köyhien keskuudessa. Pitkäaikaisempaa hoitoa ilmenee kuitenkin alemmilla tuloluokilla.

Nyt täytyy muistuttaa että traumaperäiset mielenterveyden häiriöt eivät ole mielisairauksia. Mielisairaus on kirjaimellisesti aivojen sairastumistila joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Tilaa kutsutaan myös psykoosiksi. Tuo voi tapahtua ihan kenelle tahansa.

Monet ajattelevat että kriisi, taloudellinen tila tai ongelmat ovat mielenterveydenhäiriöiden syy, mutta useimmiten tilanne on se että ensin puhkeaa mielenterveyden häiriö. Se vaikuttaa suoraan taloudelliseen tilaan ja perhe köyhtyy sekä tulojen mataluuden että hoitojen kalleuden vuoksi. Jos perhe on alempaa keskiluokkaa, voi perhe pudota köyhyysloukkuun. Rikkaat taas pystyvät hoitamaan ongelman helpommin ja selviytymään sen vaikuttamatta sosiaalisiin suhteisiin tai taloudelliseen tilaan.

Toisella on verkosto parempi ja se tukee ongelmista kärsivän kuntoutumista.

Kun nyt muistetaan se mitä alussa kirjoitin, köyhyys periytyy ja näinollen kun joillakin mielenterveysongelmillakin on periytyvyyttä, ne korreloivat usein keskenään.

Sen lisäksi sitä korostaa se että rikkailla on yleensä tietoa siitä kuinka tuollaisia ongelmia hoidetaan. Eli apua on saatavilla nopeasti. Köyhillä taas taloudellinen tilanne ja yleinen tietämättömyys esimerkiksi tuista ja palveluista, aiheuttaa sen että korjattavissa olevaa tilannetta pitkitetään ja pitkitetään kunnes tulee se piste vastaan että hoitoon on pakko mennä.

Mielenterveysongelmissa on sellainen ilmiö havaittavissa että hoito kestää yhtä kauan kuin se väli kun häiriö on ensikertaa ilmennyt ja kun on menty hoitoon. Ylempien tuloluokkien perheissä hoitojaksot ovat huomattavasti lyhyempiä (noin kolmanneksen) kuin alempien tuloluokkien perheissä. Lisäksi häiriön uusiminen on yleisempää alemmilla tuloluokilla. Siihen on syynä tukiverkoston puute.

[/quote]

Loistava kirjoitus! 

Kyllä päihderiippuvuus siirtyy myös geeneistä. Siksi Suomessakin on niin paljon päihderiippuvuutta, mutta esim. Ruotsissa ei.

14, taipumus riippuvuuteen voi olla periytyvää, mutta kohde ei välttämättä periydy. Juopolla voi olla läheisriippuvainen lapsi jne.

Mutta ap:n kysymykseen. Mitään suoria johtopäätöksiä ei voi vetää, mutta jos lapsella on surkeiden vanhempiensa lisäksi elämässään joku aikuinen joka välittää, tukee ja kannustaa, hänellä on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Voi olla naapuri, opettaja, isovanhempi, kuka vain. Syrjäytyminen ei ole mikään automaattisesti periytyvä kohtalo. 

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:28"]Kyllähän se omat jälkensä jättää, mutta ajattelen aina että itse haluan olla erilainen ja erilainen äiti lapsilleni, kun mitä omat vanhempani olivat. Eli jos nyt jotain hyvää haluan lapsuudesta ajatella, niin se on se, että tiedän omasta kokemuksesta mitä en todellakaan omalle perheelleni halua :)
[/quote]

Tämä voisi olla minun kirjoittama. Mielestäni olen selvinnyt kaikesta hienosti ja onhan se jotain jälkiä jättänyt, mutta olen voinut ihan hyvin siitä lähtien kun vaan kotoa pois pääsin.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:29"]Niin en tiedä. Olen huomannut kyllä että joissain moniongelmaisissa perheissä saattaa olla yksi tai kaksi sinnikästä selviytyjää, jotka porskuttaa vaan eteenpäin elämässään, vaikka olisi hirvittävät taustat. Ehkä seon joku luonnejuttu.
[/quote]

Porskuttaa. Mutta tasapainoisuutta se ei ole. Joutuu kipuilemaan eri asioiden kanssa. Ajatukset palaa kipupisteisiin aina uudelleen

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 04:22"]Taloudellisella tilanteella tai perhetaustoilla ei ole merkitystä mielenterveysongelmien tai päihdeongelmien esiintyvyyteen.

Päihdeongelmilla ei ole tapana periytyä, mutta sosiaalisella statuksella on, eli köyhän perheen lapsi hyvin harvoin nousee korkeampaan luokkaan.

Kun puhutaan korrelaatiosta, se ei tarkoita syy-seuraussuhdetta, vaan kahta samassa suhteessa esiintyvää ilmiötä. Korrelaatiosta hyvä esimerkki on jäätelönsyönti ja hukkumiset, jotka korreloivat keskenään, sillä molemmat lisääntyvät kesällä ja vähentyvät talvella, mutta niillä ei ole minkäänlaista keskinäistä suhdetta.

Köyhyys on eräs päihdeongelmien kanssa korreloiva ilmiö, sillä köyhällä ei ole varaa muihin huvituksiin, varsinkaan niihin jotka kehittäisivät ja pitäisivät terveenä ja parantaisivat sosiaalista verkostoa. Tällä tavalla, voidaan huomata että päihdeongelmat "periytyvät" useimmin tilastollisesti, köyhissä perheissä vaikka kyse ei olekaan varsinaisesta syystä josta syntyisi myös seuraus. Eli köyhyys ja päihdeongelmat korreloivat keskenään.

Joillakin mielenterveysongelmilla on tietty riski periytyä jälkeläisille, mutta tuo riski on aika pieni. Riski tarkoittaa sitä että mielenterveysongelma voi puhjeta, mutta yhtä hyvin voi olla puhkeamattakin. Köyhyys, kriisit tai muut vaikeudet eivät ole syy mielenterveysongelman ilmenemiselle, mutta jos riski on olemassa, ne voivat kohottaa henkilön riskiä sairastua. Eli syy on geeneissä, mutta puhkeamisen riskiin voidaan vaikuttaa.

Mielenterveysongelmia esiintyy käytännössä yhtä paljon rikkaiden ja köyhien keskuudessa. Pitkäaikaisempaa hoitoa ilmenee kuitenkin alemmilla tuloluokilla.

Nyt täytyy muistuttaa että traumaperäiset mielenterveyden häiriöt eivät ole mielisairauksia. Mielisairaus on kirjaimellisesti aivojen sairastumistila joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Tilaa kutsutaan myös psykoosiksi. Tuo voi tapahtua ihan kenelle tahansa.

Monet ajattelevat että kriisi, taloudellinen tila tai ongelmat ovat mielenterveydenhäiriöiden syy, mutta useimmiten tilanne on se että ensin puhkeaa mielenterveyden häiriö. Se vaikuttaa suoraan taloudelliseen tilaan ja perhe köyhtyy sekä tulojen mataluuden että hoitojen kalleuden vuoksi. Jos perhe on alempaa keskiluokkaa, voi perhe pudota köyhyysloukkuun. Rikkaat taas pystyvät hoitamaan ongelman helpommin ja selviytymään sen vaikuttamatta sosiaalisiin suhteisiin tai taloudelliseen tilaan.

Toisella on verkosto parempi ja se tukee ongelmista kärsivän kuntoutumista.

Kun nyt muistetaan se mitä alussa kirjoitin, köyhyys periytyy ja näinollen kun joillakin mielenterveysongelmillakin on periytyvyyttä, ne korreloivat usein keskenään.

Sen lisäksi sitä korostaa se että rikkailla on yleensä tietoa siitä kuinka tuollaisia ongelmia hoidetaan. Eli apua on saatavilla nopeasti. Köyhillä taas taloudellinen tilanne ja yleinen tietämättömyys esimerkiksi tuista ja palveluista, aiheuttaa sen että korjattavissa olevaa tilannetta pitkitetään ja pitkitetään kunnes tulee se piste vastaan että hoitoon on pakko mennä.

Mielenterveysongelmissa on sellainen ilmiö havaittavissa että hoito kestää yhtä kauan kuin se väli kun häiriö on ensikertaa ilmennyt ja kun on menty hoitoon. Ylempien tuloluokkien perheissä hoitojaksot ovat huomattavasti lyhyempiä (noin kolmanneksen) kuin alempien tuloluokkien perheissä. Lisäksi häiriön uusiminen on yleisempää alemmilla tuloluokilla. Siihen on syynä tukiverkoston puute.
[/quote]

Ihan täyttä puppua. Puurot ja vellit sekaisin

Itse olen alkoholistiperheestä. Töitä olen tehnyt 16 veestä lähtien, 16 veenä muutin yksin asumaan, ammattitutkinnon selvitin omien mörköjeni eli menneisyyden traumojeni kanssa painien keskivertotuloksilla, olisin ollut tuolloin paljon parempi ellei olisi tarvinut käsitellä äitini itsemurhayrityksiä tms. Nykyään olen 2 lapsen erittäin hyvähermoinen äiti (näin kuvailevat minua lähipiirini), kohta ammattikorkeaan menossa, omakotitalo ja 2 autoa ja rahaa säästössä. Ikää 25 v. En tupakoi, en käytä alkoholia kuin muutamia annoksia harvoin, urheilen 3-4 kertaa viikossa ja pidän itsestäni ja läheisistäni hyvin huolta.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:12"]Itse olen alkoholistiperheestä. Töitä olen tehnyt 16 veestä lähtien, 16 veenä muutin yksin asumaan, ammattitutkinnon selvitin omien mörköjeni eli menneisyyden traumojeni kanssa painien keskivertotuloksilla, olisin ollut tuolloin paljon parempi ellei olisi tarvinut käsitellä äitini itsemurhayrityksiä tms. Nykyään olen 2 lapsen erittäin hyvähermoinen äiti (näin kuvailevat minua lähipiirini), kohta ammattikorkeaan menossa, omakotitalo ja 2 autoa ja rahaa säästössä. Ikää 25 v. En tupakoi, en käytä alkoholia kuin muutamia annoksia harvoin, urheilen 3-4 kertaa viikossa ja pidän itsestäni ja läheisistäni hyvin huolta.
[/quote]

Olet nuori eivätkä mörkösi ole vielä asettuneet. Ei edes 20 vuoden päästä

Hahha :D Olen opiskellut psykologiaa, käynyt psykologilla puhumassa menneisyyden mörköni :) Toiset käsittelevät asiat hitaammin - toiset nopeammin, se että olen antanut äidilleni anteeksi ja ymmärtänyt asiat laajassa mittakaavassa, oli viimeinen, joka poisti möröt !