Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on?

Yksi, adopoitu

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 14:46"]Introverttiys ei vaikuta lasten määrään. Tyhmä kysymys. Siihen se kyllä vaikuttaa, paljonko ja kuinka usein meillä on perheen ulkopuolisia aikuisia kylässä. Ei vaikuta edes lasten kavereiden vierailujen määrään, heillä on oikeus pitää kavereita täysvaltaisina perheenjäseninä meillä kyläilemässä ihan niin paljon kuin haluavat. Sairas ajatuskin että omia perheenjäseniään ei "sietäisi" introverttiyden vuoksi...
[/quote]
No yhtä tyhmä vastaus kuin kysymyskin. Kyllä mulla ainakin introvertti luonne vaikuttaa sen verran, että en jaksaisi useamman lapsen koko päiväistä mökää ja meteliä.

Sen takia meillä onkin vain yksi lapsi. Rakastan häntä ja hänen kanssaan puuhailua mutta vastapainona sille rakastan myös omaa aikaa ja hiljaisuutta.

Yhden lapsen kanssa mun elämä säilyy vielä balanssissa. Useamman lapsen kanssa niin ei olisi. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 14:32"]Yksi. Olisin halunnut yhdessä välissä toisenkin, mutta rahallisestikin tämä kyllä riittää. 
[/quote]
Voi kun eukot olisivat niin vastuullisia etteivät änkes pentuja muiden veronmaksajien taakaksi. Pointsit sulle! Alapeukutus sossusakille!

Kolmas lapsi tulossa, tämä on ihan hyvä määrä jo rahallisestikin ajateltuna.

Nolla, olen vasta 20 mutta en halua lapsia tulevaisuudessakaan. Minulla on myös Aspergerin syndrooma, ja vaikka nykyään voinkin elää aivan normaalia elämää pääni varmaan räjähtäisi jos joutuisin olemaan vastuussa pienestä ihmisestä. 

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 14:57"]

Lisäksi se, että joutuu olemaan lasten takia sosiaalinen, on minun lastenhankintaani toppuuttanut. mitä enempi kersoja, sen enemmän ihmiskontakteja. Ei kiitos, yhdessä on tarpeeksi.

T: 3

Tuolla itsekkyyden tasolla, ja sotkemalla omat ja perheenjäsenien tarpeet ja niiden vaikutuksen perhe-elämään, olisin sinuna jättänyt lapsen tekemättä....

[/quote]

[/quote]

Öhöm, mähän jätin ne loput kersat hankkimatta, kun yhden kanssa onhan tarpeeksi kontaktia ihmisiin. Päiväkodit, koulut, kaverit yms. Onko sulla asshole jotenkin luetun ymmärtämisvaikeuksia?

Mulla on yksi lapsi. Toisen lapsen voin EHKÄ tehdä joskus, jos löydän rauhallisen lisääntymiskumppanin :D Lapsellani on seurallinen luonne ja ne kavereiden ja kavereiden vanhempien kanssa jutustelut uuvuttaa sosiaalisesti. Omille kavereille on näin vähemmän tilaa, kun sitten joskus kun on hiljaista niin nautin vaan siitä. Tykkään lapsestani, mutta tämä sosiaalisena olemisen määrä on asia joka on mulle yksi vaikeimmista vanhemmuudessa. Mennyttä ovat ne päivät, kun sai olla puhumatta kenellekään! Olen yh.

Mulla on yksi lapsi. Toisen lapsen voin EHKÄ tehdä joskus, jos löydän rauhallisen lisääntymiskumppanin :D Lapsellani on seurallinen luonne ja ne kavereiden ja kavereiden vanhempien kanssa jutustelut uuvuttaa sosiaalisesti. Omille kavereille on näin vähemmän tilaa, kun sitten joskus kun on hiljaista niin nautin vaan siitä. Tykkään lapsestani, mutta tämä sosiaalisena olemisen määrä on asia joka on mulle yksi vaikeimmista vanhemmuudessa. Mennyttä ovat ne päivät, kun sai olla puhumatta kenellekään! Olen yh.

Kaikilla ihmisillä on tarve vetääytyä ajoittain omiiin oloihinsa.

Nolla, ja hyvä näin.

1

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 18:15"]Kaikilla ihmisillä on tarve vetääytyä ajoittain omiiin oloihinsa.
[/quote]
Toisilla se tarve on suurempi. Toiset taas saa voimaa siitä, että on jatkuvasti elämää ja hälinää ympärillä. Mä en oo semmonen. Ap

4, yhden vielä haluaisin.

Ei yhtään eikä tule. Lapsiperhearki olisi painajaista ja jopa pahempi kuin vankilaan joutuminen. Ainakin jos vankilaan saisi taidemaalarin välineet mukaan.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 18:09"]Mulla on yksi lapsi. Toisen lapsen voin EHKÄ tehdä joskus, jos löydän rauhallisen lisääntymiskumppanin :D Lapsellani on seurallinen luonne ja ne kavereiden ja kavereiden vanhempien kanssa jutustelut uuvuttaa sosiaalisesti. Omille kavereille on näin vähemmän tilaa, kun sitten joskus kun on hiljaista niin nautin vaan siitä. Tykkään lapsestani, mutta tämä sosiaalisena olemisen määrä on asia joka on mulle yksi vaikeimmista vanhemmuudessa. Mennyttä ovat ne päivät, kun sai olla puhumatta kenellekään! Olen yh.
[/quote]
Mulla myös näin. Ehkä se sosiaalisuus mikä lapsen mukana tulee on myös mulle tässä se vaikein asia. Onneksi viihdytään kaikki paljon kotona ja jokainen omissa oloissaan. :-) Ap

7!!!

Tosin oon vasta siinä viidennen lapsen jälkeen tajunnut olevani aika erakko ja hyvinkin introvertti.

Vastaan vaikka olen vasta 18v eikä yhtään lasta.

Olen siis introvertti, enkä todellakaan ikinä voisi edes seurustella kenenkään kanssa. En uskaltaisi enkä haluasi tutustua keneenkään "sillä tavalla".

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 14:46"]

Introverttiys ei vaikuta lasten määrään. Tyhmä kysymys. Siihen se kyllä vaikuttaa, paljonko ja kuinka usein meillä on perheen ulkopuolisia aikuisia kylässä. Ei vaikuta edes lasten kavereiden vierailujen määrään, heillä on oikeus pitää kavereita täysvaltaisina perheenjäseninä meillä kyläilemässä ihan niin paljon kuin haluavat. Sairas ajatuskin että omia perheenjäseniään ei "sietäisi" introverttiyden vuoksi...

[/quote]

Kyllä vaan omalla kohdallani vaikuttaa. En jaksa todellakaan joka päivä lasten kavereita kotonani, enkä edes omien papupata-lasten juttuja ilma omia hetkiä. Tämän vuoksi meillä on vain kaksi lasta, vaikka muuten lapsirakas olenkin.

Nolla lasta. Olen aika ääri-introvertti, enkä voisi kuvitella asuvani saman katon alla jonkun muun kanssa. Olen siis paitsi lapseton myös sinkku.

Tykkään kyllä kovasti lapsista ja rakastan sukulaislapsia kuin omiani. En vain kestä pitkää yhdessäoloa ihmisten kanssa, ja ainakin illat, yöt ja aamut on aivan pakko saada olla yksin. Sopivin annos ihmisiä olisi mulle yksi tapaaminen kerran viikossa, mutta työelämän takia joudun tapaamaan joka päivä. Se on hieman rankkaa.

Odotan toista. Lapsi on suunniteltu ja toivottu, mutta välillä huolettaa miten pääkoppani jaksaa sen jatkuvan oman ajan puutteen, joka on edessä. Vaan eiköhän se tästä.