Nyt tekeekin mieli muuttaa maalle?!

Itse olen suuren kaupungin kupeesta. Asuin siellä lähes 20v. Kaupungissa kävin asumassa muutaman vuoden ja sain tarpeekseni. En jaksanut sitä ainaista mekastusta ja häiriköintiä. Vaikka kuinka rauhallisella alueella asui niin aina oli melua ja ilkeitä ihmisiä. Muutin pienen taajaman kupeeseen, nyt on toiseen suuntaan maaseutua ja toiseen suuntaan palvelut. Olen tyytyväinen. Aluksi oli vaikea nukkua kun kaikkialla oli oikeasti hiljaista, sitten kun siihen oppi niin tuntui kyllä että akut latautuvat paremmin kuin koskaan.

Ehkä minunkin pitäisi muuttaa rauhallisempaan paikkaan! Pääseehän sitä käymään kaupungissa aina kun haluaa. Itseäni ei haittaa sellainen melu kuin vaikka lähibaarista kantautuva musiikki. En sillä baarilla vieressä tosin mitään tee, kun en siellä juuri käy. Mutta varsinkin aiemmin oli oikein mukavan tuntuista, että on elämää ympärillä. Lähinnä nämä ainaiset puolitutut rasittavat ja se, että ei voi mennä ulos ihan minkä tahansa näköisenä. Toisaalta, tulisko mulla maalla pian yksinäistä ja tylsää. Täytyisi varmaan käydä mökkeilemässä kokeilemassa maalaiselämää pitkästä aikaa... Ap

Kuulostat Ap ihan minulta. :) Vaikken nuoruudessanikaan asunut kuin 23000 asukkaan kaupungissa, mutta kyllä muutto 7000 asukkaan maalaiskuntaan oli selvästi oikea ratkaisu. Täällä ainoa meluhaitta ovat mopoileva nuoriso, mutta se on pientä kaupungin lähes ympärivuorokautiseen elämään ja ei ole niin justiinsa, missä kuteissa ulos lähtee. :D suosittelen lämpimästi maaseutua. <3

Maalla on vaan se sanoinkuvaamaton rauha, jossa mieli lepää. Kaupungissa on mukavaa käydä muutama päivä olemassa, mutta jotankin turtuu siiihen jatkuvaan ihmisvirtaan ja kiireeseen. Mä myös ihmettelen sitä on kaikki työntyy kaikille ostareilla ja baareihin tupaten täyteen joka ikinen päivä. kai toiset ovat tottuneet yhteisöllisyyteen, mutta itse näen tuollaiset paikat vain shoppauspaikkoina. Ahdistaa liiallisessa tungoksessa. Mielestäni ihminen kuitenkin tarvitsee sitä tilaa ja kaupungissa ei liiemmin ole yksityisyyttä, jos kerrostaloboxissakin täytyy kuunnella naapurin tortunvääntöääniä.

Periaatteessa kyllä tykkään katsella ihmisiä, ja että kaikki on lyhyen matkan päässä. Mulla naapurit eivät ole häiritsevän meluisia, tuollaista pientä kolinaa ja askelia pidän kotoisina elämisen ääninä, joita ei oikeastaan "kuule" enää. Se taas on rasittavaa, kun he joskus huomioivat vaikka kuinka meidän punainen pyörä oli pihalla ja siinä ei ollut lukkoa ja he ihmettelivät sitä... Huokaus.
Asun pienehkön kaupungin keskustassa. Olimme hiljattain isommassa kaupungissa kaupunkilomalla, oli mukavaa. Ehkä sitä kaipaa vaan vastapainoa. Kenties meille paras vaihtis on asua pikkukaupungissa ja käydä maalla ja isossa kaupungissa välillä... Ainakin toistaiseksi, ennenkuin alkaa muuttamaan mihinkään :)

6 ap

Miten vanha olet, ap? Onko perhettä tai lapsia? Elämäntilanne vaikuttaa siihen, missä milloinkin viihtyy. Itselläkin tulee joskus (harvoin) maalaiskaiho, mutta yleensä se rapisee viimeistään loppusyksystä...

Olen vähän alle kolmekymmentä ja mulla on alakoulun aloittava lapsi. Tämä on varmaankin kriiseilyä "jumittumisesta" :) Tykkään kotikaupungista, toisaalta kyllästyttää. Ja nyt täältä ei sitten heppoisesti vaan muuteta, kun lapsikin tottuu kohta kouluunsa... Mulla tulee maalaisikävä usein kesällä ja syksyllä. Talvella on mukava lämpimässä kerrostalokopperossa katsella, kun aura luo lumet, silloin ei ole kaipuu maalle! Ap

Kannattaa miettiä omia motiiveja - onko kyse asuinpaikasta vai jostain muusta vaihtelunhalusta - ja sitä, onko maalaiselämä kesän jälkeen niin mahtavaa, terv edellinen

Minäkin tahtoisin muuttaa maalle. Olen myös kolmekymppinen ja olen jo monta vuotta haikaillut pois kaupungista. Olen ehkä vähän erakko, ahdistun tungoksessa enkä yhtään viihdy paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. Olen enemmän luontoihminen kuin trendikäs urbaanityyppi jollainen tällä hetkellä "kuuluu" olla, en tykkää istuskella kahviloissa enkä shoppailla. Mieluummin kulkisin metsässä, harrastaisin luontokuvausta, hoitaisin eläimiä ja puuhailisin pihalla. Ja haikailen sitä, ettei ulos tarvitsisi aina erikseen lähteä eikä miettiä, kehtaako nyt tämän näköisenä mennä, vaan sen kun astuisi ovesta omalle pihalle. Tykkään tehdä kaikenlaisia käsityöprojekteja ja maalla olisi tilaa tehdä puutöitäkin. Ainoa mikä arveluttaa, on ystävistä kauas muuttaminen, mutta ehkä ei tarvitse muuttaa niin kauas ettei sieltä voisi tulla kaupunkiin esim. kerran viikossa. Mutta koska palkka on pieni, menee vuosia ennen kuin saan säästöön niin paljon, että voin saada asuntolainaa...