Vauvasta taaperoksi

Mulla ei ainakaan ole vielä paljoa helpottanut. Lapsi nyt 1v1kk. Ei tosin kävele vielä.

Mulla on tosi rauhallinen lapsi, joka on vauvasta saakka (n. 6kk ->) ollut melko itsenäinen, joskin myös motorisesti kehittynyt (7kk ikäisenä käveli tukia vasten ja siitä vähän ajan päästä oppi kiipeämään - 1-vuotiaana kiipesi jo itse liukumäkeen jne). Sinänsä on helpompaa, kun lapsi liikkuu itse, mutta sinänsä taas vahtiminen lisääntyy ja kielletyille asioille saa etsiä jatkuvasti korkeampia paikkoja - hetkittäin tekisi mieli ruuvata joku lipasto kattoon :D

Kyllä se siitä ajan myötä helpottaa. Huomasin meidän arjen olevan jo älyttömän helppoa, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Riippuu tietty lapsesta, ja myös aikuisesta

Ei helpota, päinvastoin. Sitten sen perässä vasta saa juostakkin. Mitään ei saa enää rauhassa tehdä. Minusta vauvavuosi oli helpompi kun taapero aika.

:D Mä tein niin, että mulla oli "äitin tärkeitä" joita muksu ei tuossa iässä saanut käsiinsä mut joita käytin ite paljon. Ne oikeasti oli ihan vaan tyyliin turvallisia leluja ja tavallisia tavaroita, mutta jotka joskus vahingossa "unohdin" laittaa takaisin korkealle. Se viihty yllättävän kauan sitten näiden "kiellettyjen" juttujen parissa, jos vaikka piti just jotain laskuja maksaa tai soittaa joku puhelu :D 

Sitten mulla oli yksi lukollinen kaappi täynnä leluja :D Ja joskus ihan vahingossa se ovi jäi raolleen. En tehnyt siitä numeroa, mutta kyllä se sen huomas kun huoneen läpi käveltiin. Ja konttaili hyvinkin vaivihkaa sitten tälle "kielletylle" kaapille. 

Meillä lapsi on karvaa vaille 1v 10kk ja meillä helpotti kun tuo lähti reilu 10k ikäisenä kävelemään. Nyt on myös kiva kun ymmärtää hyvin puhetta ja osaa kertoa mitä haluaa niin se turhautunut kiukkukitinä on lähes kokonaan jäänyt pois. Toki pieni uhmanpoikanen alkaa näkyä, mutta aika helpolla ollaan päästy vielä tähän mennessä.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:51"]:D Mä tein niin, että mulla oli "äitin tärkeitä" joita muksu ei tuossa iässä saanut käsiinsä mut joita käytin ite paljon. Ne oikeasti oli ihan vaan tyyliin turvallisia leluja ja tavallisia tavaroita, mutta jotka joskus vahingossa "unohdin" laittaa takaisin korkealle. Se viihty yllättävän kauan sitten näiden "kiellettyjen" juttujen parissa, jos vaikka piti just jotain laskuja maksaa tai soittaa joku puhelu :D 

Sitten mulla oli yksi lukollinen kaappi täynnä leluja :D Ja joskus ihan vahingossa se ovi jäi raolleen. En tehnyt siitä numeroa, mutta kyllä se sen huomas kun huoneen läpi käveltiin. Ja konttaili hyvinkin vaivihkaa sitten tälle "kielletylle" kaapille. 
[/quote]

Hyvä idea!
-ap

Meillä 5kk ikänen viihtyy nyt paremmin kun pääsee ryömien tutkimaan eri huoneita ja paikkoja ja tykkää kun lattialla touhuaa sen kanssa.

Meillä tuli hieman helpotusta kun oppi kävelemään kunnolla. Tosin edelleen haastavaa, kun ei ole kykyä kommunikoida. Ja pukemisesta tuli kamalaa, kun ei enää malta olla aloillaan (nyt sitten vaan kävellään ympäriinsä, jatkuvasti) hetkeäkään. Tosin helpompi näin, ainakin hieman.

Minun mielestä helpottaa, kun lapsi saavuttaa noin 3 vuoden iän. Tosin kokemusta vain kahdesta lapsesta (tyttö ja poika), jotka molemmat erittäin suolivaivaisia vauvoina ja toinen taaperonakin (suolistosairaus lääkitystä käytettiin yli vuoden ajan). Mutta se pari vuotiaan uhma ja kiukku ja päätön meno jotenkin helpottaa, kun lapselle kasvaa lisää ymmärrystä.

Meillä siis oppi ryömimään kun oli 6 kk, 7 kk istui itse ilman tukea ja meni istumaan itse. 8 kk oppi konttaamaan ja otti muutaman askeleen sohvasta kiinni pitäen.
Tällä hetkellä edelleen noustaan joka paikkaan ja treenaa noita askelia tuen varassa.. mikään muu ei sitten kiinnostakkaan. Roikkuu lahkeessa, otan syliin, haluaaa lattialle ja taas roikutaan lahkeessa.
-ap

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:51"]:D Mä tein niin, että mulla oli "äitin tärkeitä" joita muksu ei tuossa iässä saanut käsiinsä mut joita käytin ite paljon. Ne oikeasti oli ihan vaan tyyliin turvallisia leluja ja tavallisia tavaroita, mutta jotka joskus vahingossa "unohdin" laittaa takaisin korkealle. Se viihty yllättävän kauan sitten näiden "kiellettyjen" juttujen parissa, jos vaikka piti just jotain laskuja maksaa tai soittaa joku puhelu :D 

Sitten mulla oli yksi lukollinen kaappi täynnä leluja :D Ja joskus ihan vahingossa se ovi jäi raolleen. En tehnyt siitä numeroa, mutta kyllä se sen huomas kun huoneen läpi käveltiin. Ja konttaili hyvinkin vaivihkaa sitten tälle "kielletylle" kaapille. 
[/quote]

Nerokasta! ;) taidankin hommata muutaman lelun "itselleni".

En kyllä allekirjoita tuota osan "täytyy juosta jatkuvasti perässä". Esim kotona on vaaralliset asiat nostettu sinne, minne ei varmasti yllä. Jos sillä välin kun katseen kääntää tai tyhjentää tiskikoneen saa jotain päähänsä, ei ole vaarassa. Ikävähän se on kohta kasata jostain kaapista tavaroita takaisin, kun se on tyhjennetty, muttei sitä ole tarvinnut jatkuvaan vahdata. Tosin myös asutaan pienesti ja yhdessä kerroksessa, niin ei kovin kauas kotona ehdi. Ehkä tässä väliaikaisessa epämukavuudessa pienessä asunnossa on puolensa. Toki sitten ulkona on vahdittava, mutta vahtisin muutenkin.

Mun lapsi on nyt 10kk ja tää on meillä vauvavuoden haastavin ikä tähän mennessä. Konttaa nopeasti imemään vessaharjaa tai tonkimaan lattiakaivoa, pistää suuhunsa KAIKEN, nousee seisomaan ties mitä huteria seinämiä (kuten pyörillä olevaa työtuolia) vasten, ei osaa tulla kaatumatta alas...... Kaiken kaikkiaan lapsi on juuri nyt melko itsetuhoinen. Jetkeksikään ei voi jättää yksin. Mä kans toivon, että kohta helpottaa, kun ihan kaikkea ei tarvii syödä ja jos ihan vähän omaa järkeä ja motorisia taitojakin tulis.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:59"]Meillä siis oppi ryömimään kun oli 6 kk, 7 kk istui itse ilman tukea ja meni istumaan itse. 8 kk oppi konttaamaan ja otti muutaman askeleen sohvasta kiinni pitäen.
Tällä hetkellä edelleen noustaan joka paikkaan ja treenaa noita askelia tuen varassa.. mikään muu ei sitten kiinnostakkaan. Roikkuu lahkeessa, otan syliin, haluaaa lattialle ja taas roikutaan lahkeessa.
-ap
[/quote]

Meillä tuo oli merkki usein, että kaipaa kävelytystä. Taaperokärrykin kelpasi, mutta sitäkin piti kääntää välillä. Helpottaa kyllä pikkuhiljaa.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 22:04"]Mun lapsi on nyt 10kk ja tää on meillä vauvavuoden haastavin ikä tähän mennessä. Konttaa nopeasti imemään vessaharjaa tai tonkimaan lattiakaivoa, pistää suuhunsa KAIKEN, nousee seisomaan ties mitä huteria seinämiä (kuten pyörillä olevaa työtuolia) vasten, ei osaa tulla kaatumatta alas...... Kaiken kaikkiaan lapsi on juuri nyt melko itsetuhoinen. Jetkeksikään ei voi jättää yksin. Mä kans toivon, että kohta helpottaa, kun ihan kaikkea ei tarvii syödä ja jos ihan vähän omaa järkeä ja motorisia taitojakin tulis.
[/quote]

Kuulostaa tutulta!
-ap

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 22:04"]Mun lapsi on nyt 10kk ja tää on meillä vauvavuoden haastavin ikä tähän mennessä. Konttaa nopeasti imemään vessaharjaa tai tonkimaan lattiakaivoa, pistää suuhunsa KAIKEN, nousee seisomaan ties mitä huteria seinämiä (kuten pyörillä olevaa työtuolia) vasten, ei osaa tulla kaatumatta alas...... Kaiken kaikkiaan lapsi on juuri nyt melko itsetuhoinen. Jetkeksikään ei voi jättää yksin. Mä kans toivon, että kohta helpottaa, kun ihan kaikkea ei tarvii syödä ja jos ihan vähän omaa järkeä ja motorisia taitojakin tulis.
[/quote]

Vessan ovi kiinni?

Meillä on nyt puoli vuotta jatkunut tota että kinutaan syliin ja sitten lattialle, mikään ei ole hyvin ja aina kiukuttaa. Ja tätä tehdään VAIN äidille. Kun on hoidossa isovanhemmilla, ei koskaan kiukuttele. Lapsi on nyt 1v 2kk. Kunpa joskus helpottaisi, tää on hiukan hernoja raastavaa näin yksinhuoltajana, kun ei koko päivän aikana ole omaa aikaa kuin 15 minuutin pätkissä.

Ei helpota hetkeen :D meillä poika 1v3kk koko ajan tekee tuhoa