En tahdo murhetta kantaa vaan en tiedä kuinka voisin kaiken kurjuuden keskellä nähdä jotenkin toisin
Surupuku
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
en tahdo murhetta kantaa
vaan en tiedä kuinka voisin
kaiken kurjuuden keskellä
nähdä jotenkin toisin
kun kansojemme suurmiehet
noissa suurissa toimissaan
kompuroivat pimeässä
kaaos kannoillaan
positiiviset pellet
hellii hyvää ajatustaan
ja elävät niin kuin paholaiset
siksi pukeudun mustaan
kun yhteinen maailma on
pelkkää mielikuvitusta
minä pukeudun surupukuun
ja surupuku on musta
jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta
eikä se juuri naurata
ei se nostata mielialaa
kun itkusta kaikki alkaa
itkuun kaikki aina palaa
kun kokonaiset kansat
käyvät pelaamaan pedon lukuun
siksi pukeudun mustaan
musta on surupuku
jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta
jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta
Kommentit (2)
Ja vielä:
Lumessakahlaajat
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
se pommikoneiden aalto
yllä tuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen varman kulkueemme
lumeen kahlaamaan
ensin sai jokainen nähdä
sen maailman palonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa
välisoitto
aina kun tulitus loppuu
taas jatkaa taivallustaan
ryhmä vaivainen joka ehdi ei
jäädä taakseen katsomaan
kun loppumattomaan lumeen
hautautui pikkuveli
taivaan veren punasta kuvastui
se naurava pyöveli
Kuoleman pataljoonat kulkee takana
edessämme on maisema kuin lakana
meidän leirimme täytyy muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen
Nostalginen laulu. Ikävä isää. <3