Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko että rukoilu auttaa?
06.08.2015 |
En ole ikinä uskonut mutta nyt on pakko yrittää kun itse en enää jaksa tätä nk. elämääni yksin.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 00:33"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 00:25"]Kyllä se on pakko uskoo, kun rukouksiin niin monesti vastattu....
[/quote]
Olin yläasteella kunmua kiusattiin.
Istuin yhtenä aamuna linja-autossa, niin ahdistuneena ja peloissani.
Ja koska tuntui että oakahdun siihen pelkoon, niin rukoilin apua Jumalalta.
Tausin vaan mielessäni ajatella, auta Jumala.....
Ja kun saavuttiin koululle, astuin linja-autosta pois, niin jälkeen päin tajusin, että yhtäkkiä ei enää pelottanutkaan.
Ja koko koulupäivän ajan, ei kumpikaan kiusaajista tuntunu edes huomaavan mua.
Ihan kuin meidän välissä ois ollu joku näkymätön muuri.
Ja en tietenkään silloin sitä tajunnut vaan myöhemmin, että se oli Jumala, joka sinä päivänä kuuli sen epätoivosen pyynnön.....
[/quote]
Jumala oli sitten kuitenkin muina päivinä sitä mieltä, että sinua saa kiusata. Miksi kaikkivaltiaalta tarvitsee pyytää yhtään mitään, eikö se vähän niinkuin viran puolesta joka tapauksessa näe ja tiedä, mitä täällä tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon ja rukoilen säännöllisesti.
Kaikista kamalinta tässä on se, että mies, jonka kanssa olen ollut yhdessä ainakin 18 vuotta, tuskin tajuaa mun uskoni vahvuutta. Ei varmaan kukaan tajua. Lapsille olen kertonut.
Ei. Rukoilin vuosia apua, olin peruskoulussa. Jumala ei auttanut, joten lakkasin uskomasta.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 00:33"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 00:25"]Kyllä se on pakko uskoo, kun rukouksiin niin monesti vastattu....
[/quote]
Olin yläasteella kunmua kiusattiin.
Istuin yhtenä aamuna linja-autossa, niin ahdistuneena ja peloissani.
Ja koska tuntui että oakahdun siihen pelkoon, niin rukoilin apua Jumalalta.
Tausin vaan mielessäni ajatella, auta Jumala.....
Ja kun saavuttiin koululle, astuin linja-autosta pois, niin jälkeen päin tajusin, että yhtäkkiä ei enää pelottanutkaan.
Ja koko koulupäivän ajan, ei kumpikaan kiusaajista tuntunu edes huomaavan mua.
Ihan kuin meidän välissä ois ollu joku näkymätön muuri.
Ja en tietenkään silloin sitä tajunnut vaan myöhemmin, että se oli Jumala, joka sinä päivänä kuuli sen epätoivosen pyynnön.....
[/quote]
Jumala oli sitten kuitenkin muina päivinä sitä mieltä, että sinua saa kiusata. Miksi kaikkivaltiaalta tarvitsee pyytää yhtään mitään, eikö se vähän niinkuin viran puolesta joka tapauksessa näe ja tiedä, mitä täällä tapahtuu?
[/quote]
No sinä aamuna rukoilin ihan tosissani.
En edes muista että olisin muina kertoina kääntyny Jumalan puoleen.
Itselle tuo kerta on ollut mieleenpainuva ja aina muistelenkin niitä hetkiä kun Jumala on tavalla tai toisella puhutellu.
Kuule en usko. Ruokailu sen sijaan auttaa moneen mielipahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 23:59"]Koska jumalaa ei ole olemassa niin vaikutus jää placebotasolle.
[/quote]
Tämä.
Rukoileminen auttaa lukemattomia ihmisiä.
Ihminen loi jumalan hallintakeinoksi, mutta siinä sivussa sattui luomaan äärettömän paljon positiivista voimaa. Rukoile, jos tunnet sen auttavan. Se, kuuleeko rukoustasi jokin yliluonnollinen voima, ei ole niin relevanttia kuin monet kuvittelevat.
Epätodellisilla asioilla voi olla merkittäviä, todellisia vaikutuksia.
Joskus auttaa, joskus ei. Ei kaikkea voi saada rukoilemalla. Ihmissuhteisiin en ole ikinä saanut apua rukouksilla, mutta henkiseen ahdistukseen olen saanut helpotusta.