Apua tulevalle isälle

Teksti on pitkä ja toivon että saisin joltain edes jonkinlaista vastausta tähän tilanteeseen, kirjoitan tämän tänne koska en koe saavani keneltäkään läheiseltäni asiallisia neuvoja tai että ketään ylipäätään kiinnostaisi.. Kiitos jo etukäteen jos jaksat lukea ja vastata!

Elikkä siis tilanne on tämmöinen, olen 18-vuotias miehen alku ja saamassa lapsen 17-vuotiaan naisen kanssa. Raskaus oli ns. ”vahinko” vaikkakin mahdolliset seuraukset tiedettiin ja asia oli selvä että jos raskaaksi tulee siitä kannetaan vastuu yhdessä. Noh, nainen tuli raskaaksi jonka jälkeen päätti pitää lapsen ja asia oli itselleni myös ok. Aluksi epäröin kovasti olenko valmis kantamaan vastuun jo toisesta ihmisestä yhtä monta vuotta kuin itselläni on ikää.

Muutama kuukausi eteenpäin raskauden alusta meni loistavasti ilman ongelmia mutta sitten välimme naisen kanssa tulistui ja riitelimme melkoisesti, enimmäkseen lapsesta ja siitä kuinka hän aikoo vaatia yksinhuoltajuutta kun lapsi syntyy. Tämän jälkeen ajatukseni ja mielialani vaihtelivat aivan järkyttävästi ja olin aivan solmussa, uhkasin moneen otteeseen vaan painua pois koko hommasta että pitäköön itsellään kun niin kovasti tahtoo, olin raivoissani totta kai siitä että ensin sovitaan että vastuu kannetaan nimenomaan yhdessä ja sitten kun huomaakin että onkin oikeasti raskaana niin minä olenkin aivan turhake? Nyt muutama kuukausi sitten tulin siihen tulokseen että haluan olla osa oman lapseni elämää ja aion pysyä päätöksessä ja tehdä kaikkeni niin hyvin kun voin. Nainen taas väittää että ei pysty luottamaan minuun koska olen haukkunut,raivonnut ja ilkeillyt hänelle ja vetoaa että tekisin näin myös omalle lapselleni, en tietenkään! Tiedän omat rajani ja tunteeni, tämä nainen vain sai tunteeni purkautumaan ja raivoistuin hänelle moneen otteeseen mutta vain sanallisesti,se ei tarkoita että olisin epäpätevä isä ja että kohtelisin lasta samallalailla. Ja ei siinä mitään nainen kyllä lupasi että saisin nähdä lasta ja näin edespäin mutta se ei riitä minulle, haluan yhteishuoltajuuden ja oikeuden lapseen siinä missä äitikin.

Tilanne on nyt siis se että lapsi syntyy n. kuukauden päästä, minä asun toistaiseksi äitini kanssa ja lapsen äiti muuttaa sitten oman äitinsä luokse lapsen kanssa. Teenkö näin että kun lapsi syntyy, soitan tämän paikkakunnan lastenvalvojalle jossa lapsen äiti on kirjoilla ja vaadin isyystestiä? Tähänkin lapsen äiti ollut tosi vastustavainen mutta olen ymmärtänyt että lapsen äiti ei voi isyystestiä kieltää jos sitä vaadin ja on aihetta? Haluan vain olla 100% varma isyydestäni, luonnollisesti.

Lisäksi haluaisin tietää vielä minkälaiset mahdollisuudet minulla on saada yhteishuoltajuus lapsellemme? Äiti kovasti vaatii yksinhuoltajuutta mutta en halua enkä aio suostua siihen. Perusteena hänellä siihen on että se ei ole lapsen edun mukaista, lapsen asiat kuulemma hidastuisi välimatkamme takia jos tarvitsee kummankin huoltajan allekirjoituksen (asumme siis n. 100km toisistamme). Mielestäni luin jostain että tälläiset allekirjoitus-asiat (passit yms) voidaan sopia lastenvalvojalla niin että määrätään toiselle huoltajalle oikeus hommata lapselle yksin nämä asiat ilman toisen allekirjoituksia yms, korjatkaa jos olen väärässä?

Itsestäni voin kertoa sen verran että ei ole mitään syytä leimata minua epäpäteväksi isäksi. En juo lainkaan, en käytä mitään päihteitä tupakan lisäksi, harrastuksena sali, tällä hetkellä olen työtön mutta opiskelupaikkaa olen hakemassa ja mahdollisesti töitä, asuintilanteeni on hyvä ja kaikki perusasiat muutenkin loistavasti. Rikostaustassa muutamia näpistyksiä nuorempana ja 16-vuotiaana yksi törkeän pahoinpitelyn yritys mutta tämä siis tapahtui kun olin itse huostaanotettuna ja asiat nyt meni miten meni siitä ei sen enempää mutta en usko että kukaan alkaa menneisyyteeni vertaamaan kun todisteita on että olen muuttunut ja kasvanut henkisesti todella paljon siitä ajasta.

Asia pelottaa kauheasti mutta haluan vain lapselle parasta koska omasta nuoruudesta tämä heijastaa, en halua seurata oman isäni jälkiä vaan olla rakastava ja maailman paras isä omalle pojalleni vaikka olenkin nuori mutta uskon että tätä en tule koskaan katumaan. Toivon vain että kaikki menisi hyvin ja että poika saisi rakastavan kasvuympäristön vaikka emme äidin kanssa kovin hyvissä väleissä olekkaan.

Kiitos kun jaksoit lukea arvostan sitä! <3