Ehkä pahinta tässä masennuksessani on aloitekyvyttömyys.

Juu, tuommoistahan minullakin oli. Se ristiriita, kun tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta on niin lamaantunut, ettei saa mitään aikaiseksi. Tämähän on noidankehä, joka ruoskii masentunueen syvemmälle ahdinkoon. Voi kun olisi silloinkin, ollut joku hyvä (lue: oikea) ystävä, joka olisi tullut käymään ja sanonut: hei NN, nyt yhdessä siivotaan täällä vähän!" Se kokemus, että joku välittää ja auttaa Konkreettisissa asioissa - sitä jäin kaipaamaan. Mitä hyödyttää käydä tilittämässä surkeuttaan puhumalla, jos ei saa arjessa selviytymiseen apua. Plus hyväksyntää ja ymmärrystä.

Tsemppiä sinulle ap! <3 :)

Minä saan toisia asioita paljonkin aikaan, esim. olen opiskellut aika rivakkaa tahtia, ja töitä ei ole koskaan ollut ongelma tehdä.

Siksi en tajunnutkaan kuinka masentunut olen. Kun meille syötetään juttua, että masentuneet vaan makaavat sohvalla, en ymmärtänyt olevani masentunut.

Hae itsellesi apua. Niin minäki tein.

Ota kynä ja paperia kirjoita lista pienistä asioista mitä pitäisi tehdä ja kun olet asian tehnyt niin laita ruksi tehtävän perään. Tuntuu tyhmältä ja ylivoimaiselta mutta joskus on vain paako tehdä jotain vaikka ei halua ei pysty ei osaa ei mitään. Tiedän miltä se tuntuu... Ja jos ei onnistu niin sanot vain päässäsi että mä näytän sille saatanan tyhmälle av-mammalle että mä en parane sen tyhmillä neuvoilla :)

Itse muistan monesti kironneeni terapeuttiani joka sanoi juuri noin että sitten vain teet. Ahdistus on tunne ja se menee ohi. Ei todellakaan mene enkä todellakaan pysty... sitten yhtenä päivänä vain tein... nyt 6kk myöhemmin esim. liikunta maistuu jo hyvältä mutta ensimmäiset 3kk itkin ja potkin vastaan kun kaikki oli vain paskaa...

Mulla oli vähän sama kokemus ennen kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointia. En ollut siis masentunut (vaikka sitäkin kilpparivajeeseen voi liittyä kuulemma) ja olisin halunnut tehdä vaikka mitä, mutta kun keho ei toiminut. Sohvalla istuin ja silmäilin kirjahyllyä että "tuon tosi mielenkiintoisen oloisen kirjan tahdon heti lukea ja noi voin viedä divariin ja tuossahan on tuo lahjakirjakin mikä pitäis veljelle lähettää" mutta silmäilyksi jäi kun jalat ei kulkeneet hyllyn luo. 

Tai jos kulkivat ja sain kirjat käteen, tajusin että pitäis paketointimateriaalia etsiä lahjakirjalle. Jalat ei jaksa enää seistä ja istun miettimään. Illalla mies siirtää pöydälle jääneet kirjat takaisin hyllyyn.