Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko mielestäsi hyvä mummu?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä mummo mutta olen jo päättänyt että tulen totisesti olemaan hyvä mummo. Nimittäin oma äitini ja anoppi i on molemmat sysipaskoja mummoja. Toista ei ole näkynyt 15 vuoteen ja toista ei 7 vuoteen, jälkimmäinen sentään soittaa kerran vuodessa 5 min puhelun.
Kumpaakaan ei kiinnosta, eivät halua lapsenlapsia koskaan edes tavata. Toisella on vähän luonnevikaa joka rajoittaa mutta toinen on vaan helvetin itsekäs.
Mitenkään eivät ole auttaneet koskaan, ei edes henkistä tukea tai yhteydenpitoa.Veikkaan että ap on loistomummo tähän verraten…
No joo. Kiitos tästä. Yritän parhaani mutta tuntuu, ettei mikään riitä. T:Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen riittävän hyvä mummu. Hoidan lastenlapsia säännöllisesti, tykkään olla heidän kanssaan. Olen iloinen, että voimme auttaa lastenhoidossa, mutta tärkeintä on hyvä ja läheinen suhde lastenlapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä mummo mutta olen jo päättänyt että tulen totisesti olemaan hyvä mummo. Nimittäin oma äitini ja anoppi i on molemmat sysipaskoja mummoja. Toista ei ole näkynyt 15 vuoteen ja toista ei 7 vuoteen, jälkimmäinen sentään soittaa kerran vuodessa 5 min puhelun.
Kumpaakaan ei kiinnosta, eivät halua lapsenlapsia koskaan edes tavata. Toisella on vähän luonnevikaa joka rajoittaa mutta toinen on vaan helvetin itsekäs.
Mitenkään eivät ole auttaneet koskaan, ei edes henkistä tukea tai yhteydenpitoa.Veikkaan että ap on loistomummo tähän verraten…
No joo. Kiitos tästä. Yritän parhaani mutta tuntuu, ettei mikään riitä. T:Ap
Kerro vähän tarkemmin
Olisin! Toivottavasti tulevaisuudessa joskus.
Kun mikään ei riitä holvikaaren alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole onneksi mummo, mutta jos olisin, olisin epäilemättä maailman paskin. Ei lapsenlapsi minulle, kiitos, tai ainakin oma kuolema ennen sitä. Lapsikiintiö on enemmän kuin täynnä.
Äläs sano.
On mahdollista, että ihanin ihminen, joka koskaan on ollut elämässäsi, odottaa vielä syntymistään.
Olen, olen niin hyvä mummo, että toiset mummotkin kateuksissaan kiusaavat mua. Ja teinit kaikki ne rakastaa mua... ne haluu mun huomiota. I'm supermummo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen.
Autan aina kun voin, jos kysytään. En tuputa apuani enkä mielipiteitäni pyytämättä.
En osta mitään krääsää oman maun mukaan, vaan annan rahana. Tai kysyn toiveita hankinnoille.
Olen valmis kuskaamaan ja ottamaan yökylään. Ruokatoiveita saa esittää. Meillä saa olla kuten haluaa, ei pakotteita, kunhan osaa käyttäytyä. Nooh, olen kyllä vaatinut pelaamaan kanssani Afrikan tähteä...
En arvostele vanhempien kasvatusmetodeita, jokainen äiti ja isä tehköön kuten parhaaksi näkee. Mielipiteeni toki kerron, jos sitä kysytään.
Olen mielestäni nykyaikainen ja ymmärtävä, ja mulle voi puhua, jos on jotain mielen päällä. Hyvät välit on lapsenlapsiin.
Mikäs ap:n tilanne on, oletko saanut jotain negaa palautetta jostain?
Olen. Ja sen huomaa lastenlapsistakin, mielellään tulevat yökylään, halailevat menne tullen. Paljon ollaan tekemisissä, viikottain. Joko lapset täällä tai minä heillä yökylässä. Puuhaillaan kaikkea kivaa, leivotaan, tehdään ruokaa yhdssä, retkeillään, käydään leffoissa , teatterissa
mitä milloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaisin mitä vaan jos saisin lapsillemme yhdenkin mummon joka olisi heidän elämässä mukana edes jotenkin, siis ”huonokin” mummo kelpaisi. Nyt on vaan narsisti ja juoppo joista kumpikaan ei pidä mitään yhteyttä. Mummo joka auttaa (edes joskus) on kultaakin kalliimpi!
T. Tukiverkoton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuudessa, jos lapsenlapsia dasn, aion olla yhtä hyvä mummo kuin oma äitini on lapsilleni ollut. Lapset on nyt nuoria aikuisia, eli nähtäväksi jää saanko joskus olla mummo.
En ole vielä biologisesti aito mummo, mutta minulla on läheiset välit exäni lapsiin ja heidän muksut on minulle rakkaita. Ei me kovin usein olla tekemisissä, mutta kun ollaan, lämpö ja rakkaus näkyy kaikessa. Nyxälläkin on lapsia ja lapsenlapsia, mukavia ihmisiä mutta heihin ei ole sellaista tunnesidettä kuin exän lapsiin. Johtunee siitä, että exän muksut ovat osittain kasvaneet minun kanssa.
Miten hyvä mummous määritellään? Onko se vilpitöntä rakkautta perheenjäseniin ja halua auttaa? Vai onko se vaatimusta olla jotakin ja velvollisuutta, syyllistämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma arvioni on, että ehkä ihan ok.
Olen hoitanut lapsenlapsia paljon, tarpeen mukaan, mutta ennenkaikkea omaksi ilokseni.
Olen myös kieltäytynyt, jos minulle ei syystä tai toisesta ole sopinut ja sekin on ihan ok.
Parasta on se, että he vieläkin, teineinä ja esiteineinä haluavat itse tulla luoksemme ilman vanhempiaankin ja jopa uskoutuvat, eli avaavat sisintään.
En kuitenkaan ole ollut mikään pelkästään "lellivä mummo", vaan koen, että minun tehtäväni on tukea lasten vanhempia heidän kasvatustavoitteissaan. Huonoa käytöstä en siedä, en sietänyt sitä omiltakaan;)
En ota itseäni vakavasti, joten osaan onneksi hassutellakin. Tiukkapipo onneksi vain valikoidusti.
Olen ajatellut niin, että mummoudessa (kuten vanhemmuudessa yleensäkin) tärkeintä on aito läsnäolo ja aito kiinnostus lapsenlapsia kohtaan. Kaikki muu sujuu sitten kuin itsekseen, kun luottamus on saavutettu.
En osaa sanoa, olenko sillä laila hyvä mummo, mitä ap ajattelee. Mummoudestakin on luotu sellainen todellisuudenvastainen myytti, kuten äideistäkin.
Minusta jokainen voi olla mummo ihan omalla tavallaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa. Tärkeintä on se, että lapsenlapset kokevat itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi ja arvostetuiksi sellaisina kuin ovat.
Sitähän me kaikki ihmiset toisltamme toivomme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaisin mitä vaan jos saisin lapsillemme yhdenkin mummon joka olisi heidän elämässä mukana edes jotenkin, siis ”huonokin” mummo kelpaisi. Nyt on vaan narsisti ja juoppo joista kumpikaan ei pidä mitään yhteyttä. Mummo joka auttaa (edes joskus) on kultaakin kalliimpi!
T. TukiverkotonTuon varmasti tiesit jo ennen lasten tekoa, ettei isovanhemmista ole apua? Miksi ihmeessä teit lapsia, jos teistä ei ole itse niistä huolehtimaan, ja katkerana nariset ”huonoista isovanhemmista”. He ovat tiensä valinneet, ja sinä kyllä sen tiesit. Turha syyllistää.
Idari. Enköhän osaa lapset hoitaa koska hoidan ne 100% itse. Ei se silti poista sitä että kaipaisin isovanhempaa joka edes vähän välittäisi lapsisra. Te katkerat velat olette helvetin typeriä…
Osa mummoista on läpeensä paskoja ja ihan on oikein että se sanotaan ääneen. Osa on sitten taas hyviä. Se ihmisyyden kirjo toimii tässäkin, eli on myös ne hullut, narsistit, juopot, narkit jne edustettuina.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä biologisesti aito mummo, mutta minulla on läheiset välit exäni lapsiin ja heidän muksut on minulle rakkaita. Ei me kovin usein olla tekemisissä, mutta kun ollaan, lämpö ja rakkaus näkyy kaikessa. Nyxälläkin on lapsia ja lapsenlapsia, mukavia ihmisiä mutta heihin ei ole sellaista tunnesidettä kuin exän lapsiin. Johtunee siitä, että exän muksut ovat osittain kasvaneet minun kanssa.
Miten hyvä mummous määritellään? Onko se vilpitöntä rakkautta perheenjäseniin ja halua auttaa? Vai onko se vaatimusta olla jotakin ja velvollisuutta, syyllistämistä?
On oma valinta olla mummo ja myös olla olematta läsnä lapsenlapsilleen. Jälkimmäinen kuulostaa karulta, mutta kaikki eivät halua osallistua ja sanovat, että kun on jo omansa hoitanut, ei enää uutta lapsikatrasta halua paimentaa.
Mikä sellainen hyvä mummo sitten oikein on? Jokainen on ainakin omanlaisensa mummo. Ovathan ne lapsenlapsetkin erilaisia. Luulisin, että jo tieto siitä, että mummo on olemassa ja syli on aina avoinna, antaa turvallisuudentunteen lapsille, ja se hyvä olo lähtee jo näin pienestä. Lapset tulevat luo halutessaan.
En osaa sanoa olenko hyvä vai huono mummo. Meillä on 2 lastenlasta ja kolmatta odotellaan. Otamme vaarin kanssa aina lapset hoitoon jos tarvetta hoitoon on. Vietämme lapsukaisten kanssa aikaa aina silloin kun se heidän vanhelmilleen sopii. Yökyläilyjä on useamman kerran kuukaudessa ja hauskaa meillä on aina.
Minusta isovanhemmuus on elämän suurimpia iloja mutta en todellakaan halua arvottaa omaa sen enempää kuin miehenikään isovanhemmuutta. Olemme mielellämme apuna mutta se ei tee meistä sen enempää hyviä kuin huonojakaan isovanhempia,
Olen, lämmin ja rakastava en tuputa apua enkä mielipiteitä mutta autan mielelläni silloin kun pyydetään.
Olen kuitenkin itse vielä työelämässä joten aikaa on rajallisesti. Tykkään ottaa lapsenlapset säännöllisesti yökylään ja mukaan lomamatkoille yms. Kun lapsenlapset ovat syntyneet olen huolehtinut siitä että vauvan äiti saa levätä, hoitamalla vauvaa tai isompaa lasta ja laittamalla ruokaa. Etenkin esikoisen perheessä tämä apu on ollut tärkeää koska miniän oma äiti asuu ulkomailla ja heillä oli samaan aikaa koliikkivauva ja taapero.
Alue: Aihe vapaa
En ole vielä mummo mutta olen jo päättänyt että tulen totisesti olemaan hyvä mummo. Nimittäin oma äitini ja anoppi i on molemmat sysipaskoja mummoja. Toista ei ole näkynyt 15 vuoteen ja toista ei 7 vuoteen, jälkimmäinen sentään soittaa kerran vuodessa 5 min puhelun.
Kumpaakaan ei kiinnosta, eivät halua lapsenlapsia koskaan edes tavata. Toisella on vähän luonnevikaa joka rajoittaa mutta toinen on vaan helvetin itsekäs.
Mitenkään eivät ole auttaneet koskaan, ei edes henkistä tukea tai yhteydenpitoa.
Veikkaan että ap on loistomummo tähän verraten…