Lue keskustelun säännöt.
morkkis sairaslomasta raskaana :(
04.08.2015 |
Tiedän että vauva on ykkösasia ja mikään ei hänen hyvinvointinsa edelle mene.
Mutta olen pettynyt itseeni kun en pidempään voinut olla töissä. Jäin siis sairaslomalle rv 22 ennen aikaisten supistusten takia.
Minulla oli muuten helppo raskaus ja ajattelin että pystyisin olemaan töissä koko raskauden vaan toisin kävi.
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 09:32"]Sama. Olisin halunnu olla loppuun saakka, hieman varhennettuna vain jäädä työn raskauden vuoksi pois. Rakastan työtäni ja niitä ihmisiä, lähäri olen hyvässä paikassa :) supisteli kyllä, puolesta välistä saakka mutta ei mitään tapahtumaa todettu ennenkuin rv 28 jolloin sisäsuu todettii ultrassa olevan auki. Paineessa aukeaa lisää. Heti saikulle. Rv 31 sairaalaan osastolle viikoksi estoon ja kortisonit. Edelleen odotellaan, nyt saa jo syntyä. Kannattaa ottaa ne tosissaan, varsinkin jos tehty tuhoja liian aikaisin.
[/quote]
Täällä ollaan juuri rv 28 ja neuvolalääkärille pääsen pe tarkistamaan kohdunsuun, siihen asti sairaslomalla.
Supistukset tulivat yhtenä päivänä jopa säännöllisinä n. tunnin ajan ja tähän liittyi myös alaselkä jomotusta ja vihlontaa sekä paineentuntua.
Mikäli kohdunsuulla ei muutoksia saattaisin uskaltaa vielä kokeilla viimeiset viikot töissä vaikka vähän supistelisikin.
Toivottavasti sulla pikkuinen vielä ei tule maailmaan vaan jatkaisi kasvua, tsemppiä molemmille! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sinnittelin viikolle 20 ja sitten oli pakko todeta, etten pysty jatkamaan töissä. Ikävintä oli jättää työpaikka yllättäen, ei tietoa sijaisesta ja hänen perehdyttämisestään. Tällä hetkellä en pääse edes kotoa pois. Tipahdan pian Kelan sairaspäivärahalle. Kuka tällaisen muka haluaa valita, jos on vaihtoehtona voida hyvin, käydä töissä, hoitaa työasiat kuntoon ja saada enemmän rahaa? En ole nolo, ennemminkin piirun verran katkera. Kotonakin on kammottavaa olla, kun ei pysty tekemään juuri mitään ja tässä pitäisi vielä yli 3 kk jaksaa, eikä todellakaan helpotu loppua kohti. Lisäksi synnytys pelottaa, kun kunto romahtaa ja sitten pitää pienen vauvan kanssa yrittää kuntouttaa itseään. Kuntoutus alkaa sillä, että käyn alaovella ja jos pystyn, niin vien roskapussin. Siinä tulee olemaan koko päivän liikuntasuoritus. :/ Haluaako joku vaihtaa osaa kanssani? Ai eikö. Kumma juttu.
Täällä pomo muisti soittaessa mainita miten hankalaa heillä nyt on mun takia paikata vuoroja kun on ne LOMATKIN.
Oli ehkä asiatonta vielä huomauttaa asiasta, muutenkin poden tässä huonoa omaatuntoa.
Lääkäri nyt vain on sairasloman minun ja vauvan parhaaksi määrännyt eikä työ nyt vaan ole mulla ykkös prioriteetti eikä työkavereiden lomat, ikävä kyllä.
Meillä ei ole palkattu tarpeeksi osaavaa väkeä, koska säästetään. Tästä syystä tämä sama asia tulee aina esille kun joku on poissa = työt kasaantuu muiden niskaan.
Sama. Olisin halunnu olla loppuun saakka, hieman varhennettuna vain jäädä työn raskauden vuoksi pois. Rakastan työtäni ja niitä ihmisiä, lähäri olen hyvässä paikassa :) supisteli kyllä, puolesta välistä saakka mutta ei mitään tapahtumaa todettu ennenkuin rv 28 jolloin sisäsuu todettii ultrassa olevan auki. Paineessa aukeaa lisää. Heti saikulle. Rv 31 sairaalaan osastolle viikoksi estoon ja kortisonit. Edelleen odotellaan, nyt saa jo syntyä. Kannattaa ottaa ne tosissaan, varsinkin jos tehty tuhoja liian aikaisin.