Lue keskustelun säännöt.
Tuli hyvä mieli kun hain lapseni kerhosta! (Muistutusta vilkkaiden lasten äideille...)
28.09.2006 |
Poikani, vilkas 3 vee käy kerran viikossa kerhossa. Viime kerralla ohjaaja kertoi (toisen äidin kuullen) pojan olleen villillä tuulella, häirinneen muita satujen lukutilanteessa ja muuta. Tottakai nämäkin asiat pitää sanoa, mutta mielestäni hän kertoi nämä vähän negatiiviseen sävyyn. Tuli vähä olo, että voi pee. Kotona tuli vähän kumma olo, vienkö häntä enää sinne, mutta sitten tulin järkiini ja ajattelin että so what, vienpä tietty. No nyt hain hänet ja heti kysyin, miten on mennyt, vastassa oli toinen ohjaaja. Kysyin oletko ollut kunnolla? Tämä ohjaaja siihen, että tottakai on, että voiko tuon ikäiseltä pojalta vielä vaatiakaan että jaksaisi koko ajan olla esim. rauhassa, eikä tarvitse ollakaan. Ja on tilanteita, joissa joillekin asiat joutuu sanomaan 2-5 kertaa ja sitten vasta menee perille ja toisille taas yhdesti. Kerroin olevani täysin samaa mieltä!
On ihanaa, että on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät vaadi, että kaikkien lasten pitäisi olla samanlaisia ja yleensä kilttejä ja vaivattomia. (Tällä ihmisellä 30 vuoden kokemus lapsista!)Itse ainakin olen ylpeä tekeväisestä pojastani, joka osaa vaikka mitä, vaikkakin vielä vähän hästäyksen kanssa. Ja on hyvä saada muistutusta siitä myös muilta, koska joskus se tuppaa unohtumaan...
Kommentit (10)
Sitä aina ottaa palautteista itseensä ja harmittaa vietävästi ammattilaisten?? antama palaute, mutta kun ammattilaisetkin näkevät asiat eri tavalla. Taitoa on erottaa nämä toisistaan, mutta vanhempana puuttua sitten niihin oikeisiin ongelma-asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen todella, todella isokokoinen, kovaääninen, höröttelevä, toisiin lapsiin tarraava ja toisten lasten vaatteita repivä poika. Minun tyttöäni (painoltaan noin 1/4 tästä pojasta, iältään puolet nuorempi) esimerkiksi poika aina töni jonossa ja repi hiuksista jne.
Häntä ei saada kuriin, koska isänsä on ihan samanlainen ja pitää poikaansa vain reippaana - " pojat on poikia" .
Poika on hirveän kömpelo, ohjaajan mukaan koordinatioltaan 4-vuotiaan tasolla, vaikka onkin 8-vuotias.
No, käytännössä tilanne on sitten se, että oikeasti liikunnalliset, vähänkään aremmat tai pienikokoisemmat lapset, joutuvat lopettamaan sellaisen harrastuksen, johon heillä olisi lahjojakin, koska tämä yksi poika terrorisoi sitä ryhmää, eikä isä usko, ettei se ole pojalle oikea paikka. Hän, 8 vee, on jumpsuttanut siinä 4 - 6 -vuotiaiden jumpparyhmässä nyt neljä vuotta.
...ei minusta vilkkaudessa ole mitään pahaa ja se on ihan siedettävää niin kauan, kun ikätasoiset käytöstavat on olemassa.
olen huomannut, että miehet sietävät pojilta huomattavasti rajumpaa käytöstä kuin naiset. Mutta juu, käytöstavat on erotettava rajuudesta.
t. poikien äiti
Tällä isolla pojalla oli siis jotain hämminkiä kehityksen kanssa, ja tätä minä en tässä jutussa hakenut. Ihan vaan normaalista vilkkaasta 3-vuotiaasta oli kyse, joka ei revi toisten hiuksia, vaatteita tms. tee toisille kipeää. Hän vaan saattaa yhtäkkiä kiinnostua jostain toisesta asiasta vaikka satujen lukutilanteessa ja täten häiritä muita. Ymmärtää kun sanotaan, että täytyy olla olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma esimerkkini on hiljaisesta ja rauhallisesta pojasta perhepäivähoidossa aikanaa. Oli silloin alle 3v.
Toinen hoitaja kertoi aina hyviä juttuja ja saattoi mainita jonkun poikenpuoleisen siellä välissä, mutta aina jäi positiivinen mieli.
Sitten muuton tähden vaihdettiin hoitajaa ja hän aloitti aina sillä, mitä kaikkea oli mennyt huonosti. Sama lapsi siis muuttui normaalista pojasta kauhukakkaraksi. Hoitaja kiitteli aina tyttöjä ja tämä ainut poika - meidän lapsemme - oli aina se joka käyttäytyi kamalan huonosti. Todellisuudessa ei ollut mitenkään erityinen, mutta esitystapa sai aikaan sen, ettei mitään hyvää koskaan kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa kielteistä palautetta? Olitko itse kerhossa paikalla?
Ihmisillä nyt voi joskus tulla kaikenlaisia asioita mieleen, ilman että niitä toteuttaa...
Minulla on kaksi poikaa. He eivät ole kamalan vilkkaita, mutta poikia kuitenkin. Siksi olen aina tyytyävinen, jos opettajalla tms. on omia poikia. He ovat huomattavasti ymmärtäväisempiä kuin tyttölasten äidit. Ja inhimmillistähän se on.