Kanadaan adoptoitu tunsi suomalaisuutensa

Hei. En vastusta elämää eli sitä että ihmiset muuttavat maasta toiseen milloin mistäkin syystä. Se ei lopulta kuulu muille. On myös selvää, että joskus sotaakin pakoon on lähdettävä ja se on yhteistä hyvin monille kansoille kuten myös suomalaisille. Fiksu tulija kuitenkin ottaa uuden kotimaan myös vastaan ja kantaa kortensa kekoon jos vain kykenee suinkin. Tämä kirjoitukseni ei kuitenkaan ole tuosta aiheesta vaan haluan jakaa kanssanne innostavan uutisen sekä tulijoille että kantasuomalaisille ja kaikille jotka pohtivat onko suomalaisilla omaa kulttuuria lainkaan. Toki suomalainen kulttuuri on osaltaan sekoitus muiden kulttuurista kuten muillakin ( muuallakin maailmassa on naapureita jotka muistuttavat ja on tuontikulttuuria ) mutta itse kuitenkin koen samaa mitä tässä jutussa aikanaan Kanadaan adoptoitu Eric Bawden jota kutsun suomalaisuudeksi. Eiköhän se ole sitä, mikä on kaikille sallittua: Juuret ja tunne joka ei aina ole määriteltävissä sanoin tai määrein esim. kuvaamalla, että no se on se lihapullat johon joku sanoo, että lihapullat ovat ruotsalaisia vaan se jokin mikä tekee niistä oman Äitimaan lihapullista niitä kaikkein kotoisampia ja parhaita? Tämä Eric Bawden oli pienenä adoptoitu ja koki olevansa erilainen ja tunsi vetoa juurilleen. Paljastui suomalaisuus. Tulijoille tämä on inspiraationa siten, että vaikka jokaisella on oikeus säilyttää omaa kieltä ja kulttuuria on myös mahdollista löytää intoa opiskella kieltämme ja halua päästä lähemmäs suomalaisuutta - sitä mitä se nyt itse kullekin merkitsee. Näköjään en osaakaan linkkiä tähän laittaa mutta juttu on otsikolla " Adoptoitu kanadalaismies selvitti menneisyytensä ja sai nimen luonteenlaadulleen - " Sitä kutsutaan sisuksi ". Löytyy Yle Uutisista, julkaistu 23.7