1-vuotias itkee koko ajan, jos ei näe minua.
Jos olen vaikka vessassa. Rauhoittuu vasta kun otan syliin. Tytön kaksoissisko ei ole yhtä itkuinen eikä myöskään isoveli ollut tuon ikäisenä. Väsyttää jatkuva itku ja parku. Miehestä ei samalla tavalla välitä JOS olen kotona, mutta jos en ole, on samalla tavalla isänsä perään. Olen väsynyt. Yhden lapsen itkeminen ja vaatiminen vie huomion muiltakin lapsilta, kun en vaan voi revetä kaikkialle.
Kommentit (17)
Koita kestää. t.kahden aikuisen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kasvatettu kakara
Hmmm... Ihan samalla tavalla olen kaikki lapseni kasvattanut, mutta muilla ei tällaista itkuisuutta ole.
Ap
Se on vasta 1-vuotias, oletko sinäkin?
Älä tee tusinaa lasta, jos et ole valmis huolehtimaan heidän hyvinvoinnistaan.
Varmaan johtuu siitä että poissaollessasi vanhemmat kakarat kiduttavat häntä.
Se menee ohi. Tämä on nyt tällaista. Käytä välillä vaikka kuulosuojaimia, niin ne vaimentavat vähäsen. Ihmiset ovat erilaisia, reagointitavat liittyvät temperamenttiin.
Ps. Ei kannata vastata mitään trolleille.
Lapset ovat yksilöitä, vaikka olisivat saanet saman kasvatuksen. Tottakai vuoden ikäinen vielä parkuu ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Se menee ohi. Tämä on nyt tällaista. Käytä välillä vaikka kuulosuojaimia, niin ne vaimentavat vähäsen. Ihmiset ovat erilaisia, reagointitavat liittyvät temperamenttiin.
Ps. Ei kannata vastata mitään trolleille.
Joo tiedän sen, mutta ei se väsyä poista. Tuota jatkuvaa itkemistä on ihan kamalaa kuunnella ja olen niin väsynyt kun olen koko ajan kiinni tässä yhdessä lapsessa. Hän on todella rakas, mutta en jaksa enää kauaa tällaista. Toinen tyttö on nykyään selvästi mustasukkainen ja tahtoo itsekin syliin kun toinen on, iskän syli ei kelpaa ja yritä siinä samalla tehdä kotitöitä. Esikoinen jää aina ilman mun huomiota päivällä. Oikeastaan vaan illalla ja tyttöjen päiväuniaikana mulla on hänelle aikaa. Harmittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä joku diagnoosi?
Ei ole.
Ap
No oisko ihan vaan normaalia kehitysvaiheeseen kuuluvaa eroahdistusta? Ihan normaalia ettei toinen kaksosista reagoi yhtä voimakkaasti, lapset kun ovat erilaisia.
Jos olisin ap, huolestuisin kyllä siitä toisesta 1-vuotiaasta, joka ei kaipaa vanhempaansa yksin jätettäessä.
Rauhoita teidän elämäänne. Lisää siihen paljon sylissä pitämistä. Sylikkäin voi lukea, kuunnella musiikkia, jutella hellästi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, huolestuisin kyllä siitä toisesta 1-vuotiaasta, joka ei kaipaa vanhempaansa yksin jätettäessä.
Eivät kaikki yksivuotiaat itke, jos vanhempi menee esim. vessaan. Ihmiset ovat erilaisia.
Täällä ei taida ihmiset ymmärtää, että ap:n ongelma on se, että yhden liiaksi riippuvaisen taaperon takia kaksi muuta lasta jää huomiotta -> kuormittaa äitiä kohtuuttomasti, kun täytyy potea vielä huonoa omatuntoa siitä, että kaikki aika menee tämän yhden kanssa. Ja varmasti se 1-vuotias reagoi siihen, että äiti voi huonosti ja haluaa entistä enemmän huomiota äidiltä. Vähän pirullinen noidankehä siis.
Sanoisin, että jos lapsi itkee, sanot ettei ole mitään hätää ja annat itkeä. Ei mene siitä rikki. Ota rehellisesti välillä tauko ja touhua muidenkin lasten kanssa, vaikka tämä yksi ulvoisi. Jos itkee oven takana, kun olet vessassa, annat itkeä. Oven läpi voit sanoa, että odota. Ei ehkä vielä ymmärrä, mutta ennen pitkää alkaa ymmärtää.
Meillä esikoinen ulvoi myös, jos menin vessaan, minkä takia opin käymään vessassa ovi auki. Nykyään sen saa jopa laittaa kiinni, vaikka oltaisiin kahdestaan, mutta aika usein napero käy sitten lätkäisemässä valot pois ja käkättää päälle :D Mutta eipähän itke, vaikka jäisikin oven taakse.
Voi, mulla oli samanlainen apina :) Nyt tyttö 15 ja minä itken sen perään kun en saa läheisyyttä tarpeeksi :)
Huonosti kasvatettu kakara