Lue keskustelun säännöt.
Äidin asenne menestykseen
29.07.2015 |
"Menestys" on ehkä väärä sana, mutta ärsyttää silti.
Olen siis nähnyt elämässäni todella paljon vaivaa sen eteen, että sain nykyisen työpaikan. Elin arjet askeesissa että pystyin opiskeluaikana matkustamaan ja tein 50h työ/opiskeluviikkoja, että olisi joskus varaa siihen unelmien kotiin.
Nyt lomalla kun oltiin äidin luona niin alkoi perinteinen "Kyllä sinulla on tuuri käynyt" ja "Toiset ne vaan voi matkustella". Sitten kun nuorempi siskopuoli on tehnyt kaikkensa että elämä on mahdollisimman hankalaa (valinnut epävarman alan, perustanu perheen huonon miehen kanssa, käyttänyt rahaa ajattelemattomasti, elänyt liikkumatta epäterveellisesti), niin voivottelee että "Tasan ei mene onnen lahjat" ja "Kyllä ne toiset saa niin paljon kantaakseen". Se mieskin petti ekan kerran jo suhteen alkuvaiheessa niin "Harmi kun se mies osoittautui niin huonoksi ja kun niitä lapsiakin tuli.". Ei lapsia vain hallitsemattomasti tule, jos niin ei halua! Argh!
Ärsyttää todella paljon kun itse näkee vaivaa esimerkiksi juuri terveytensä eteen samalla kun sisko röhnöttää sohvalla sipsipussi kädessä, niin sitä pidetään harmillisena sattumana että siskolla on selkävaivoja. Tai että sain mieluisan kodin ostettua vaikka olen siivonnut vessoja samalla kun sisko on kuulemma "kattonu kaikki salkkarit kahteen kertaan".
Ymmärrän kyllä että kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta eihän nyt herranjumala kaikki asiat kohtalon käsissä ole. Tuntuu, että noiden lomien jälkeen joutuu omalle lapselle oikein selittämällä selittämään, että asioiden eteen on joskus hyvä nähdä vaivaakin.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Jaksatteko yleensä lähteä väittelemään?
Kommentit (9)
Itseasiassa tuo on itseasiassa aika yleinen ongelma ja yksi eriarvoistumisen mekanismi. Toiset lapset oppivat jo nuorena, että yrittäminen kannattaa ja he sitten helpommin myös saavuttavat asioita. Siitä syntyy positiivinen kierre, jota siirretään eteenpäin omille lapsille. Se, että onnistuu asioissa auttaa myös pääsemään yli epäonnistumisista.
Hienoa, että itse osaat kannustaa lastasi näkemään vaivaa. Kannattaa kuitenkin muistaa palkita myös epäonnistuneet yritykset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, ettei äitisi ole vielä oppinut, että tuurilla on hyvin vähän tekemistä onnistuneen elämän kanssa? Luulisi jo tuon ikäisen ihmisen tajunneen elämän perusasioita. Kaikki valinnat vaikuttavat tulevaisuuteen.
Siskoni on samanlainen. Kateutta riittää ja happamuutta, mutta ei ymmärrystä. Näen paljon vaivaa ja otan asioista selvää, teen paljon töitä, opiskelen ylimääräistä ja laitan itseni likoon, että työ, lasten kasvatus, asuntoasiat, terveys olisivat OK. Ehkä sivullisesta kaikki vain näyttää loksahtavan helposti kohdalleen. Itse tiedän todellisen vaivannäön määrän.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 11:14"]
Hassua, ettei äitisi ole vielä oppinut, että tuurilla on hyvin vähän tekemistä onnistuneen elämän kanssa? Luulisi jo tuon ikäisen ihmisen tajunneen elämän perusasioita. Kaikki valinnat vaikuttavat tulevaisuuteen.
Siskoni on samanlainen. Kateutta riittää ja happamuutta, mutta ei ymmärrystä. Näen paljon vaivaa ja otan asioista selvää, teen paljon töitä, opiskelen ylimääräistä ja laitan itseni likoon, että työ, lasten kasvatus, asuntoasiat, terveys olisivat OK. Ehkä sivullisesta kaikki vain näyttää loksahtavan helposti kohdalleen. Itse tiedän todellisen vaivannäön määrän.
[/quote]
Mietinkin tuon ensimmäisen kommentin kohdalla, että eipä siitä työmäärästä taida kenelläkään muulla olla hajua kuin työnantajalla ja ystävillä joiden kanssa on menoja sumplinut täyden kalenterin kanssa. Harmittaa, kun näyttää siltä että sama asenne on nyt sitten siskolla ja varmaan hänenkin lapsillaan. Miksi sitä ikinä edes lähtisi laittamaan itseään likoon jos luulee, ettei siitä ole mitään hyötyä? Sääliksi käy siskon lapsia, vaikka toisaalta en tiedä näyttääkö se vaivannäkö omallekaan lapselle kovin kiehtovalta elämältä :D. Onneksi nykyään voi joskus löysätäkin...
En kyllä lähtisi väittelemään. Jotenkin tuosta tulee semmoinen mielikuva, että äitisi ei ole ehkä ihan tyytyväinen siihen, miten elämä on hänen kohdallaan mennyt. Silloin voi olla ihan hyväkin suojella itseään sellaiselta mielikuvalta, että on omilla valinnoillaan sen aiheuttanut. Toivottavasti pystyt nauttimaan saavutuksistasi vaikka tuolta suunnalta ei tunnustusta tulisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On samoja kokemuksia. Olen töissä ulkomailla, arvostettu työ, hyvä palkka. Kuulen useinkin kommenttia siitä, kuinka helppoa ja mukavaa mun elämä on. Taloudellisesti nyt on, mutta kovan työn takana. Ensinnäkin jo tämän työn saaminen, se vaati paljon työtä ja uskallusta, ulkomaille muutto, uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa, vieraalla kielellä, ihan erilainen työmaailma, monikulttuurinen työpaikka ja ympäristö - ei todellakaan helppoa. Vaatinut myös uhrauksia, on pitänyt jättää kotimaa ja perhe ja ystävät, tuttu ja turvallinen elämä.
Ja vaikka läheiset tietää nuo hankaluudet, silti useimmiten kommentointi on tätä "kyllä se teidän kelpaa tuollaisilla palkoilla, pääsette reissaamaan ja voitte hankkia kaikkea kivaa ja asutte vielä ulkomailla". Mutta se on kyllä totta, että eipä niistä kurjista puolista tule useinkaan puhuttua, ei halua huolestuttaa läheisiä tai valittaa, kun kuitenkin kaikki on hyvin. Että saattaa se tietysti näyttää ulospäin siltä, että hienoa pelkästään on.
Voihan tuossa tietty olla sitäkin, että ne asiat, mitkä nuorille ovat vaivannäköä, ovat vanhempien sukupolvien silmissä jo itsessään se saavutus. Eihän kaikilla naisilla ole ollut oikeasti mahdollisuutta esimerkiksi opiskella tai tehdä töitä, ulkomaille muuttamisesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläsi on selvästi erilainen elämänkatsomus ja käsitys ihmisistä, ihmisten tekemistä omista valinnoista elämässä jne. kuin sinulla. Molemmat saavat pitää kiinni omistaan, mutta onhan se rasittavaa kuunneltavaa kun "onnenlahjat eivät käy tassan".
Onko se äiti koskaan nähnyt sitä työtä mitä olet tehny? Pohdin tässä vaan kun monesti ihmiset näkee sukulaisiaan ainoastaan lomilla ja silloin toisten arki jää aika pimentoon. Itsekin kadehdin veljeni vaurasta elämää kunnes tuli puhetta siitä miten vaimo hoitaa kotia käytännössä katsoen yksin kun veli on monta päivää viikosta työmatkoilla. Siihen asti oli itse nähnyt vain hyvin toimeentulevan perheen joka viettää lomia tiiviisti yhdessä ja ostaa lapsille hienoja lahjoja.