päiväkodissa töissä, tuntuu että työ vie kaiken elämänilon koska työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä muuta kuin maata

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö parempaa paikkaa? Minä väsyin totaalisesti vanhustenhoitoon. Arvostus nollassa, hyvesignaloivat mutta "alempiaan" kiusaavat työkaverit, työmäärät järkyttäviä. Päässä humisi ja jakuvasti piti huutaa ja puhua, hiljaisuutta ei hetkeäkään. Olin jatkuvasti äkäinen ja mietin kuolemaa... sitten vaihdoin pienempään yksikköön ja saan valita työvuoroni kokonaan. Elämäni paras päätös.

Hieno juttu, kun jaksat kuitenkin pysyä alalla, koska vaihtoehtoja työpaikoissa on.

Onko muka vaihtoehtoja??

Itse ainakin koen olevani totaalisen jumissa ja toivottomassa tilanteessa, en pysty käsittämään missä muualla voisin työskennellä tai mitä muutakaan tässä 40+v iässä lähtisin opiskelemaan, sikäli mikäli edes pääsisin mitään opiskelemaan.

Eli olo täysin toivoton ja näköalaton, aivan sysimusta ja synkkä, elämä ja arki vain selviytymistä ja raahautumista työpäivästä toiseen.

Väsyttää ihan koko ajan.

Olen yhtenäiskoulussa erityisopettajana. Sisuksia vääntää jo nyt, kun ensi viikolla pitää mennä taas töihin loman jälkeen. Pidän opettamisesta ja oppilaiden kohtaamisesta, mutta se hirveä hälinä ja stressi vie työnilon. Pakkotahtinen papereiden pyörittely ja tietoisuus siitä, että ei ehdi tehdä töitänsä kunnolla lannistaa. Toivon pääseväni jossain vaiheessa pieneen alakouluun töihin. Kamala meteli ja ihmismassat vie mehut. En jaksa töiden jälkeen muuta kuin olla ja pelätä seuraavaa työpäivää. Eli I feel you. Jokin elämänlaatu pitäisi olla. Ei työn pitäisi nujertaa ihmistä.

Voisit maata minun kanssa. Vaikka joka päivä. M47