Kemiat ja mistä tiesit kohdanneesi sen Oikean?
Olen kokenut elämäni aikana monenlaista kemiaa. Siis todella palavaa, intohimoista ja tunteita kuumentavaa jänniteistä intohimoa, johon ei kuitenkaan ole kuulunut loppujen lopuksi edes rakkaus, vaan toisen ulkoiset seikat ovat vieneet jne.
Nyt ekaa kertaa kohtasin ihmisen, joka jo toisella kerralla kun olimme tekemisissä tuntui ”rauhoittavan” minut ja jotenkin pitkän tarpomisen jälkeen olinkin yhtäkkiä 100 prossaa läsnä. Jotenkin hän ja hänen koko olemuksensa saa minut tulemaan kuorestani ja olemaan juuri se minä, joka olen, on kevyt ja hyvä olla. Kun tapasin hänet, tuntui että hänen kanssaan minun ei tarvinut muuttaa itsessäni mitään, ei tarvinut pelata mitään, ei tarvinut varoa mitään, tehdä vaikutusta. Olen halunnut hänen seuraansa uudestaan siitä lähtien kun hänet viimeksi näin.
Seuraavaksi kysymykset:
Jos mies kysyy yhtäkkiä mikä on minun lempijuomani ja vastaan hänelle jonkun ja hän vastaa siihen leikillään, ettei voisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka juo tätä juomaa, niin miksi hän sanoo näin 😂 Ajatteliko hän juuri sitä ennen että voisiko seurustella kanssani vai mistä tällainen kysymys? Vai oliko hän kenties lukenut minusta että viihdyn hänen kanssaan ja hän alkoi kiusoitella siksi? En aluksi edes itse tiedostanut sitä miten mukavaa hänen seurassaan on, joten en usko että lähetin hänelle mitään sellaisia signaaleja.. vai olemmeko molemmat vaan niin rentoja toistemme seurassa, että lauomme ihan vaan ajattelematta 😂
Lisäksi muuta juttua heittää ja kyselee minulta paljon, halusi tietää minusta asioita, joita minulta ei olla yleensä kysytty toisella tapaamiskerralla, koska hitaat tutustumisrituaalit ja työpaikkakulttuuri.
Kuitenkin.. vielä pieni juttu tähän: eli olemme siis samassa paikassa töissä ja lisäksi varattuja ja perheellisiä. Ei tarvitse tuomita.. oma suhde on ollut kriisissä jo viimeiset 5 vuotta. Miestäni en ole koskaan pettänyt enkä ole suunnittelemassa mitään radikaalia.
Kommentit (5)
Kyllä sen vaan tietää. Itse uskon että ihmisille on olemassa monia ns. oikeita, mutta joidenkin kanssa se homma vaan menee luihin ja ytimiin. Luota vaistoosi.
Olen itse tilanteessa että takana 15 vuoden suhde, useamman vuoden on ollut vähän vastatuulta, mutta ei mitään liian kriittistä. Kaikki hyvin.
Kunnes viime vuonna tapasin ihmisen, joka kolahti kuin lekalla päähän. Ja sama toisinpäin. Se olotila ja helppous sen toisen ihmisen kanssa. Halu jakaa asiat ja elämä. En tiedä mistä tuo tuli ja mihin tämä menee. Olemme molemmat varattuja ja perheellisiä. Emme ole tehneet vielä mitään ns. peruuttamatonta, ja voi olla että vain yritämme unohtaa toisemme. Vaikka en oikeasti halua. Oman suhteen kipupisteet korostuneet ja tunteet menneet vuoristorataa. En suosittele, eikä mulla ole oikeasti mitään neuvoa sulle, en itsekään tiedä mitä tehdä.
Kiitos vastauksesta! Toisaalta hän on niin mahtava tyyppi, ettei itselläni ole paineita mitä tapahtuu (nimenomaan se helppous korostuu)..
Ihmettelin myös miksi heitti ohimennen, että aikoo jättää vaimon lomalla kotiin ja mennä yksin lasten kanssa johonkin.. tätäkin mietin, koska olen joskus itse kriiseillessä heittänyt entiselle ihastukselle saman, että lähden yksin lomalle. Sitten aloin pohtimaan halusiko hän korostaa, että hänellä on vaimo.. vaikka oli kyllä kertonut siitä jo aiemminkin.. outoa..
Olet ihastunut ihastumisen tunteeseen, mielikuvaan, unelmiin. Lycka till, tulet tarvitsemaan sitä ;-)
En usko että niin on, koska en edes aluksi tajunnut olevani mitenkään ihastunut häneen..
Ja lisäys: joskus jos työpaikalla on tullut vaikka jotain pientä ”tunnetta” johonkin työkaveriin, niin olen itse vaan yrittänyt peittää kaiken, ettei varmasti mitään läiky yli tai ettei kukaan vaan luule mitään tai saa mitään signaaleja..
Siksi ihmettelin, kun olen ekaa kertaa tällaisessa tilanteessa.. en oikeastaan osaa edes sanoittaa kaikkea.