Fyysinen työ vienyt henkiset voimavarat

Näinhän se on. Paljon helpompi kestää jompaa kumpaa mutta yhdistäminen onnistuu mukavasti vain silloin, kun pystyt itse vaikuttamaan työhösi maksimaalisesti. 

Fyysinenkin stressi on stressiä. Ja iltaisin käy vaikeaksi palautua jos palautumisen keinot ovat lisästressiä tuottavia, kuten alkoholi tai himoliikkuminen.

Tuli tuollainen olo, kun tein fyysisesti raskasta työtä. Välillä meinasi epätoivo iskeä, kun mihin tahansa kääntyikään, siellä odotti toinen toistaan raskaammat hommat. Myös se nyppi, että työn vaatimukset sanelivat vapaa-ajan ohjelmankin, oli pakko kuntoilla ja huoltaa kehoa koko ajan, jottei kroppa krakannut. Ennen olin aina syönyt kuin lintu, mutta tuon työn myötä tuntui, että piti jatkuvasti olla ahtamassa itseensä ruokaa. Mieluummin teen kevyempää työtä ja kuntoilen kohtuullisesti ja itseäni rikkomatta vapaa-ajalla.

Joo tuttua. No oikeastaan työni ei vaadi aivoilta yhtään mitään, mutta olen fyysisesti niin poikki töitten jälkeen etten jaksa edes ajatella mitään. Totaalinen uupumus, en jaksa edes etsiä muuta työtä kun kaikki voimat menee työpäivästä selviytymiseen. Nyt olen koronassa, väsymys on samaa tasoa työpäivän jälkeen. Onneksi saan kuitenkin nyt hetken levätä.

Mulla kova fyysinen työ tekee sen että panettaa aina illalla kovasti kun muija rasvailee tissin alusia ja naamaansa sänkyn reunalla.

Kuulostaa niin tutulta! Alkaako työpaikka kirjaimella A?

Sama fiilis. Pidän kyllä työstäni, mutta palautuakseni fyysisen työn rasituksesta, joudun arki-illat ja viikonloput uhraamaan levolle ja kehon huollolle, että pysyisin jotenkin työkykyisenä. Kun fyysisesti on rajoilla joka työpäivä, alkaa psyykepuolellakin rassata.

Mitä työtä te teette? Itsellä sama tilanne ja alkaa epätoivo iskeä. Olen puutarhatöissä.

Olen lähihoitaja vanhusten hoivapaikassa, ikää jo 58. Olen aivan loppu jokaisen työpäivän jälkeen. En tiedä, että miten tässä jaksaa eläkeikään saakka. 🥵

Juuri tällainen tilanne oli kun tein osastotyötä marketissa. En jaksanut enää ja siirryin kassalle. Samalla vähensin työtunnit niin että teen nyt neljän päivän työviikkoa. Enää ei rasita henkisesti eikä fyysisesti ja elämä hymyilee 🤗

Kuulostaa tutulle.. Kyttääjä esimies ja kunnon taukoja ei saanut pitää vaikka työpäivät 8.5h.. Neljässä vuodessa paino nousi 10kiloa kun ei jaksanut enää liikku vapaapäivinä ja työpäivien jälkeen oli lähinnä ruoka mielessä.. Onneksi työpaikka meni koronan takia alta, muuten olisi varmaan passitettu jo hullujen huoneelle. Vähä työn jälkeen sainkin sitten burn outin enkä vieläkään 2v myöhemmin kykene täysiaikaiseen työhön.

Mulla taas henkinen työ ihmisten parissa on vienyt fyysiset ja henkiset voimavarat. Ei jaks työpäivän jälkeen enää mitään. Kunto on huonompi kuin aiemmin ja kiloja kertyy henkisestä stressistä. Suo siellä, vetelä täällä.

Tuula odotteli kotona ruuan kanssa, kun tulen työstä kotiin ja jälkkäriäkin on tarjolla...

http://img4.swapsmut.com/images/galleries/0339/78899/caf48d5eff71466c27…