Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psyyke on ihan paskana. En usko itseeni lainkaan.
01.03.2022 |
En oikeasti vain jaksa tätä elämää, omaa elämääni.
Luottamusta itseensä ei ole eikä energiaa. Kaikki mitä teen, tuntuu turhalta koska en opi kuitenkaan. Jos jotain opin niin se ei kuitenkaan riitä.
Elän omassa kuplassani, omassa vankilassa pääni sisällä josta en pääse. En halua olla tässä maailmassa enkä koe soveltuvani tänne.
Kaikki mitä teen, niin on vain sellaista pintaliitoa seuraavaan etappiin ja näyttelemistä että pärjään. Oikeasti en sisäistä tai mitään kiinnostusta pyrkiä mihinkään ei ole.
Jos saisin päättää niin olisin täysin omissa oloissani järven rannalla mutta tiedän että sekin pelottaisi minua koska en pärjäisi varmaan itsekseni edes missään mökkihöperönä. Olen vain aivan saatanan tyhmä ja näyttelen vain, jotta en aiheuttaisi kärsimystä lähipiirille tai näyttäisi heidänkin silmissään luovuttajalta tai muuten säälittävältä.
Olen ihan sekaisin ja tekisi mieli vain paeta jonnekin mutta en tiedä, että minne.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tämänkin laukaisi taas turha opiskeluni ammattiin jota en halua edes tehdä päivääkään. Lähipiiri luulee, että minusta tulee alalla hyvä ja pärjään opinnoissa.
Joo olen pärjännytkin "erinomaisesti" arvosanojen mukaan mutta aivan täydellistä feikkaamista se on omalta puoleltani. Ei minua kiinnosta mutta teen kaikenlaista puhtaasta velvollisuudentunteesta ja jotta en joutuisi kohtaamaan häpeääni.
Nyt olen jo ottanut sairaslomaa, jättänyt tehtäviä rästiin tahallani, lopettanut työt yms koska ei vain kiinnosta enää tämä näyttely. Ei minulla ole minkäänlaista kiinnostusta työllistyä tuohon paskaan minkä olen aloittanut.
Tekisi mieli huutaa mutta en tiedä miksi tai minne tai kenelle.
Haluaisin vain tosiaan karata koska en selviä enkä tiedä missä selviäisin.
Ap