Te joilla on vakaa parisuhde miehen puolesta

Sitä vain tietää, että juuri tuon ihmisen haluan. En halua erotakaan hänestä, joten miksi en siis naimisiin menisi. 

Me muutimme yhteen n. puolen vuoden seurustelun jälkeen ja kohta sen jälkeen menimme kihloihin. Mies kosi kotona perinteisesti kukkakimpun kanssa. Vajaa vuosi kihlauksesta menimme naimisiin, ja lapsen saimme oltuamme kolme vuotta naimisissa. Nyt olemme olleet kohta 16 vuotta naimisissa. Mieheni on aina arvostanut minua juuri sellaisena kuin olen, ja meidän on hyvä olla yhdessä. Kaikkein ylpein olen siitä, miten upeasti lapsellamme menee kaikilla elämänalueilla. En tietenkään laske sitä vain omaksi ansiokseni, mutta emmepä ole kovin pahasti voineet mokata vanhempina :).

Meillä oli molemmilla avioero takana, kumpikin oli tullut jätetyksi "viattomana" osapuolena, vaikka toki kummallakin oli osuutensa sen liiton karilleajoon. Tapasimme netissä, ja ilmoitimme molemmat heti, että halluamme sitoutua emmekä etsi ystävyyttä tai lyhytaikaista suhdetta. Toisen tapaamisen jälkeen mies alkoi puhua naimisiinmenosta. Minä toppuuttelin, vaikka minäkin tiesin, että meistä tulisi pari loppuiäksi. Menimme naimisiin vasta noin vuoden päästä. Ratkaisevaa oli se, että myös miehen tyttären kanssa virisi molemminpuolinen kiintymys.

Me tutustuttiin netissä v.98 ja tavattiin, rakastuttiin. Parin kk kuluttua mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen, v.2001 mentiin naimisiin. Nyt on kolme lasta ja oma rivarikoti, onnellisia ollaan edelleen. Mies halusi alunperin seurustella vakavasti ja niin minä itsekin. Ehkä asiaan vaikutti miehen arvomaailma ja kodissa saatu kristillinen kasvatus. Ongelmia ei ole näiden vuosien aikana ollut myöskään alkosta, pettämisestä tms. Mies totesi hiljakkoin ettei olisi voinut saada parempaa vaimoa. Läheisyyttä ja seksiä on paljon, kerromme päivittäin toisen olevan rakas ja tärkeä. Saan joka päivä mieheltä töistä viestin, jossa hän kysyy miten päiväni on mennyt (olen kotona lasten kanssa).