Kerron sinulle nyt tilanteesta, jossa huono omatunto muuttui hetkessä melkeinpä jopa vahingoniloksi
Tein erään vuokratyöfirman kautta keikan paikassa x. Tarkoitus oli tehdä kaksi keikkaa, sen enempää en olisi tehnyt vaikka olisi pyydetty, koska työ on puuduttavan tylsää, työpaikka puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa eikä työskentely-ympäristö sovi minulle (kohta selviää syy.)
Noh, siellä painoin menemään, kukaan ei edes yrittänyt huomauttaa taukojen pitämisestä. Minkäänlaista ruokailutilaa ei esitelty. Kukaan ei tarjonnut kahvikupillista tai näyttänyt missä voin täyttää vesipullon. No näenhän minä toki itsekin missä on hana, mutta kai sitä odottaisi edes pientä kohteliasta elettä, kun menee täysin uutena ventovieraaseen paikkaan.
Taisin kertoa tästä jo aiemmin, en muista. No joka tapauksessa. Minulle oltiin ihan mukavia paikan päällä ja ilmapiiri vaikutti ihan ookoolta. Mutta en tosiaan syönyt yhtään mitään koko vuoron aikana ja työskentelin kuumassa tilassa hiki valuen, hirveässä ruuan käryssä ja metelissä. Täydelliset ainekset migreeniin.
Vuoron päätyttyä oli tosiaan se puolen tunnin ajomatka kotiin. Eikä se ollut mitään pikkuteillä köröttelyä, vaan suueimmaksi osaksi motaria. Voitte kuvitella miten hauskaa on ajaa rättiväsyneenä motarilla, jossa vaaditaan 120 % keskittymistä.
Etukäteen vuokratyöfirmassa lupailtiin, että vuoroja on tarjolla jatkossakin. Kotimatkalla päätin, että yhtään ylimääräistä en täällä tee, ihan jo pelkän välimatkan takia ja toiseksi siksi, ettei kukaan selkeästi edes halua, että saan syötyä yhtään mitään vuorojen aikana.
Eikä yksikään työ ole sen arvoinen, että paiskin töitä yli jaksamiseni ja kiitokseksi saan migreenin. Niin tosiaan piti mennä vielä toiselle keikalle, mutta heräsin aamuyöllä migreeniin ja kohtauksen jälkeen en ole kykenevä yhtään mihinkään. Ensinnäkin siksi, että kohtaus herättää aamuyöllä ja sen paranteluun menee paljon aikaa. Sen jälkeen on aivan rättipoikki eikä todellakaan jaksa mitään 7 tunnin työpäivää ilman ruokaa ja siellä käryssä ja kuumuudessa. Olisin saanut heti perään toisen kohtauksen seuraavana päivänä viimeistään.
Peruin siis vuoron, ja siitähän nousi haloo. Kauheaa syyttelyä ja työpaikalla päättelivät, että peruin kiireen takia. Öh... En kertaakaan edes valittanut kiirettä. Heille ei tullut mieleenkään, että ihminen voi myös sairastua ja olla siksi poissa töistä.
No sitten tuli tärkein temppu eli se, että peruivat JO TEHDYN työvuoroni. Palkan saan kyllä, kerroin heti tilanteen vuokratyöfirmalle ja he kyllä uskoivat minua, kun kerroin että olin töissä, vaikka työpaikalta muuta väittävätkin.
Niin tuo oli heiltä kosto siitä, etten mennyt toiseen vuoroon ja "jätin heidät pulaan." Minulla oli ensin tosi huono omatunto siitä poissaolosta, mutta tuon tempun jälkeen huonot omatunnot katosivat kuin tuhka tuuleen ja tunsin lähinnä vahingoniloa. Jos tehdyn työn arvostus on tuota luokkaa, niin sellaiselle firmalle en tahdo tehdä yhtään ylimääräistä. Toki rahan olisin tarvinnut, nyt se pitää hommata muista töistä.
Kommentit (17)
Mun työmatka on 200km ja suuri osa motaria. Siis 200km suuntaansa. 400päivässä.
Sinulla ei vielä kovin kurjasti ole asiat…
TÖRKEIN temppu*
Ja suurimmaksi osaksi*
Vierailija kirjoitti:
Mun työmatka on 200km ja suuri osa motaria. Siis 200km suuntaansa. 400päivässä.
Sinulla ei vielä kovin kurjasti ole asiat…
Kuka h e l v e t i n i D i o o t t i ajaa tuollaisen työmatkan?!
Vierailija kirjoitti:
Perus työnvieroksuja av mamma
Jos ymmärrät suomen kieltä, niin tässä ketjussa kerron tilanteesta työpaikalla, jossa olin. Työn vieroksuja ei varmaan olisi siellä työpaikalla alun perinkään?! T y h m ä mikä t y h m ä. Juu ja minulla oli tosiaan migreeni, jos ymmärsit sitäkään.
Tänne ei kannata laittaa, mutta muista kertoa jokaiselle tutulle ja puolitutun tutulle tarinasi ja myös työpaikan nimi
Mulla se oli vuokrafirma, joka lopetti työsuhteen sairausloman takia. Sairausloma johtui viallisen työvälineen aiheuttamasta iskiaskivusta. Kipu itsessäänkin olisi hankaloittanut työntekoa, mutta kun ei koko raaja toiminut - jalka meinasi pettää alta eikä liikkunut kunnolla - niin ei oikein olisi voinut työtä tehdä.
Raakaa peliä.
Vierailija kirjoitti:
Tänne ei kannata laittaa, mutta muista kertoa jokaiselle tutulle ja puolitutun tutulle tarinasi ja myös työpaikan nimi
Aion todellakin varoittaa kaikkia, ettei kukaan menisi tuollaiseen paikkaan. En ole ikinä ennen kokenut, että minua ei arvosteta pätkän vertaa töissä. Nyt tuli sekin koettua.
Niin ehkäpä tiesivät että on kiire ja paska paikka. Vain feministi luuserit menevät kosto linjalle. Ja silloin ei tarvi enää huonoa omaatuntoa harmitella.
Höh,miten niin ei saa pitää taukoa. Sanot,nyt on mun ruokatauko piste.
Ja moisen paikan käytänteet kerrot vuokratyönantajalle!
Tietty määrä taukoja kuuluu kaikille,keikkalaisillekkin!.
Mites ne muut ap, siellä työpaikoilla taukoja pitivät?
Etkö saanut suutasi auki, ja kysynyt, missä ovat sosiaalitilat, että käyn haukkaamassa vähän murua rinnan alle.
Itse se pitää olla aktiivinen, tuollaisessa paikoissa uusia työntekijöitä ja sijaisia menee ja tulee, ei niillä tule mielenkään neuvoa ja ohjata sen ihmeemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mun työmatka on 200km ja suuri osa motaria. Siis 200km suuntaansa. 400päivässä.
Sinulla ei vielä kovin kurjasti ole asiat…
Tähänkin keskusteluun eksyi yksi tällainen työpaikkojen huippuyksiköt, joka kertoo kuinka hänellä kaikki on vielä paremmin/huonommin kuin toisella. Huomasit varmaan ap:een jutusta, että kokonaisuus ei ole nyt pelkät kilometrit. Toki saattaa olla, että saatat olla syömättä koko vuorokauden 😂
Vali, vali. Suosittelen lyhyempää aloitusta. Esim. Olin päivän töissä, tulin sairaaksi, työnantaja ei maksanut palkkaa päivästäkään.
Ravintola-ala? Ihan "normaalia" perseilyä sillä alalla. Onneksi saat sentään palkan.
Vierailija kirjoitti:
Tänne ei kannata laittaa, mutta muista kertoa jokaiselle tutulle ja puolitutun tutulle tarinasi ja myös työpaikan nimi
Kyllä tännekin kannattaa laittaa. Toisaalta ehkä olisi helpompaa luetella niitä keikkapaikkoja, joissa EI rikota lakia yhtä iloisesti kuin tässä tapauksessa.
Siis miten voi perua menneisyydessä olevan ja jo tehdyn työvuoron?
Saivat maistaa omaa lääkettään. Minä olin heille pelkkä kone, en ihminen, joka tarvitsee esimerkiksi ravintoa. Eivät sen vertaa arvostaneet, että olisivat kahvikupposen tarjonneet. No, karma kosti ja jäivät sitten kiireen keskellä pulaan. Ihan oikein heille.