Jos ensisynnyttäjä ei uskalla synnyttää, niin silloin ei ole kypsä äidiksi tai ei oiekastaan halua lasta

Vierailija:

Vierailija:

Eiköhän se synnytyspelko ole fobia muiden joukossa, ja varmasti jokaisella on joku järjenvastainen pelko.

t. Korkeanpaikankammoinen kolme lasta pelkän ilokaasun voimin synnyttänyt.

Minkähän luvun lapsia nämä ensisynnyttäjä-en halua kohdata pelkoa tai ottaa mitään vastuuta tekemisistäni-haluan sektion-äidit ovat?

Tokalla kerralla sitten vähän pelotti, kun oli kaksoset tulossa.

mutta toinen sitäkin enemmän. pelko johtui ekan synnytyksen komplikaatioista ja epäonnistuneesta kivunlievityksestä. Toka syntyikin sitten niin nopsaan etten ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua. Tästä ei jäänyt kammoa koska kaikki meni kuitenkin hyvin. Nyt vaan harmittaa vaikea ensimmäinen synnytys koska se varjosti koko toisen lapsen odotusaikaa. Mutta ilman muuta soisin sektion ihan vaikka vaan pyydettäessä kaikille jotka sen haluavat!

Mulla on kyse pohjimmiltaan selvittämättömistä seksuaalisista estoista. Joskus olen epäillyt, että taustalla on hyväksikäyttöä lapsuudessa tms. Olen kerran elämässäni uskaltautunut gynekologille, vaikka olen kohta 40-vuotias. Papakokeeseen en vaan pysty menemään, vaikka tiedän että todellakin pitäisi.



Venytin lapsen tekemisen viime tippaan, koska pelkäsin niin paljon synnytystä ja ennen kaikkea sitä paljastumiseen ja alapäähän liittyvää tematiikka, en niinkään kipua. Synnytys meni päin helvettiä, kätilön väännellessä minua erilaisiin kamaliin asentoihin, pääasiallinen huoleni oli kivunkin keskellä ahdistus siitä että olin siinä niin suojattomana. Olin suunnattoman HÄPEISSÄNI!! Synnytys pysähtyi, sektioon mentiin kumminkin.



Ja hassua kyllä, minusta tuli silti ihan hyvä äiti. Mutta toista kertaa en synnyttämään lähde!!!!

Ihmiset on niin vitun tyhmiä, kun ne ei tajua, että sektion riskit alkaa siitä ekasta leikkauksesta ja kasvaa ihan huimasti seuraavien raskauksien ja sektioiden myötä.



Vituttaa siksi, kun vauva josta piti tulla mun kummityttö kuoli kun sektioarpi repesi, eikä ollut kuin kaksi sektiota aiemmin tehty.

Vierailija:

Näin valisti kätilö synnärillä erästä naista, kuulin keskutelun. Ja tottahan tämä on.

Jos ihminen ei ole ikinä synnyttänyt, niin itse pitäisi pelkosektio maksaa. Jollainhan synnytys käy hyvinkin helposti/ siedettävästi ja suurin osa selviää epiduraalin turvin kuitenkin aika hyvin ( vaikka toki se sillä hetkellä on kauheaa). Uudelleensynnyttäjien pelkosektiot ymmärrän jo paremmin. Jos on takana poikkeava tai karmea synnytys eri tekijöistä johtuen, niin silloin voi todella olla traumoja.

Vierailija:

Näin valisti kätilö synnärillä erästä naista, kuulin keskutelun. Ja tottahan tämä on.

Jos ihminen ei ole ikinä synnyttänyt, niin itse pitäisi pelkosektio maksaa. Jollainhan synnytys käy hyvinkin helposti/ siedettävästi ja suurin osa selviää epiduraalin turvin kuitenkin aika hyvin ( vaikka toki se sillä hetkellä on kauheaa). Uudelleensynnyttäjien pelkosektiot ymmärrän jo paremmin. Jos on takana poikkeava tai karmea synnytys eri tekijöistä johtuen, niin silloin voi todella olla traumoja.

Mieluummine pelkosektio uudelleensynnyttäjille tai perätilasynnyttäjille yms, joille synnytys todella voi olla hirveää.

kuin edellinen vaikea synnytys, esim raiskaus, kivuliaat sisätutkimukset jne. Tietenkään ei kenenkään tarvitse omasta pussistaan pelkosektiota maksaa, miksi ihmeessä pitäisi? Se on joissain tapauksissa ainoa turvallinen tapa lapsen syntyä, sillä voimakas synnytyspelko vaikuttaa negatiivisesti synnytyksen etenemiseen sekä syntyvän lapsen ja synnyttäjän vointiin.



Se, että sinä tai joku muu ei asia käsitä, ei sitä muuksi muuta.

Ja saisivat maksaa kyllä ensisynnyttäjät itse leikkauksensa. Eri asia sitten nämä uudelleen synnyttäjät tai ensisynnyttäjät joilla vauvan koko tai oma ruumiinrakenne estää normaalin synnyttämisen.

Mutta niin kuin muussakin elämässä, toiset uskaltavat kohdata pelkonsa ja toiset rupeavat parkumaan, että mä en haluu, mä en uskalla... Kunnioitan sitä, että edes yrittää voittaa pelkonsa, mutta niitä jotka eivät yritä ja jo ennen raskautta vonkuvat sektiota, en todellakaan ymmärrä.

Eiköhän se synnytyspelko ole fobia muiden joukossa, ja varmasti jokaisella on joku järjenvastainen pelko.



t. Korkeanpaikankammoinen kolme lasta pelkän ilokaasun voimin synnyttänyt.

mulla koettu molemmat, mutta en pelännyt synnytyksiä ollenkaan.

Olen ap:n ja kätilön kanssa samaa mieltä.

Vierailija:

Eiköhän se synnytyspelko ole fobia muiden joukossa, ja varmasti jokaisella on joku järjenvastainen pelko.

t. Korkeanpaikankammoinen kolme lasta pelkän ilokaasun voimin synnyttänyt.

Minkähän luvun lapsia nämä ensisynnyttäjä-en halua kohdata pelkoa tai ottaa mitään vastuuta tekemisistäni-haluan sektion-äidit ovat?

Ei varmasti. Varmasti moni synnytys on aikanaan päättynyt hyvin traagisesti äidin kauhun vuoksi. Onneksi nykyään lääketiede tunnustaa pelon aiheuttamat riskit ja pelkosektio on mahdollinen.

Nykyaikana kaikki luonnollisetkin, ikävät asiat, saavat järjettömät mittasuhteet ja muuttuvat yksilöllisiksi traumoiksi ja peloiksi, joita yritetään järkeistää jollain terapioilla yms. Synnytys on aina sattunut ja tulee aina jonkin verran sattumaan eikä sitä voi täysin etukäteen hallita. Tämä asia pitää vaan hyväksyä eikä yhteiskunnan pitäisi lähteä tukemaan ja antamaan jotain diagnoosia synnytyspelkoisille ensisynnyttäjille. Kyllä sitä on aina pelätty ja jokainen nainen sitä miettii. Mutta kyllä kysymys on jsotain psyykkisestä tai yhteiskunnallisesta ongelmasta nyt enemmänkin.

Niin, taatusti sitä on aina pelätty. Onhan siihen kuollutkin aikanaan paljon ihmisiä. Ei kai kukaan väitäkään että pelko olisi muu kuin psyykkinen ongelma? Ei kai pelko voi muuta olla kuin psyykkistä?



Minusta on kurjaa kun aina puhutaan kaikista kauheista " nykyajan" ilmiöistä. En epäile hetkeäkään etteikö synnytys olisi pelottanut jo vuosisatoja. Naisen suunnaton pelko synnytyksen aikana on varmasti hidastava ja synnytystä vaikeuttava tekijä. Siksi pelkosektioita myönnetäänkin ellei tarjottu psyykkinen tuki riitä. Eikä se aina riitä.

Sehän on tuntemattoman pelkoa.

Mutta myös nykyajalle tyypillinen halu kaiken kontrollointiin vaikuttaa siihen, että synnytyspelko tulee niin valtavaksi, että halutaan pelkosektio. Se voi vain olla sietämätön ajatus jollekin, että synnytystä ei voi ajastaa tai ohjelmoida menemään tietyllä tavalla, se primitiivisyys pelottaa ja samoin -jälleen- se oman kontrollin menettäminen.



Olen kyllä itse sillä kannalla, että ilman todella pätevää syytä sektioon ei pitäisi mennä. Jos on ehdottoman varmaa, että äiti pelkää synnytystä liikaa, niin silloin myös ensisynnyttäjälle pitäisi pelkosektio sallia, muttei mitenkään suoralta kädeltä, vaan perusteellisen selvityksen jälkeen.



Tuo kommentti, ettei ole kypsä äidiksi jos ei uskalla synnyttää, on kyllä asiaton; mistä kätilö voisi tietää, mitkä kaikki asiat pelon taustalla ovat.

naisena epäonnistuneita, jotka ei uskalla synnyttää. ymmärrän jos on traumoja aiemmista synnytyksistä, mutta muuten en

Pelkäsin (ja pelkään yhä) valtavasti synnytystä. Neuvolassa tuota pelkoani vähäteltiin ja pidettiin vain normaalina jännityksenä, ei edes nähty syynä keskustella pelkosektiosta. Loppuraskaus oli todella sekavaa aikaa ja lopulta huomasin tuntevani lähinnä riemua kun kun selvisi että lapsen tila edellyttikin kiireellistä sektioa 3 viikkoa ennen laskettua aikaa!



Toisessa raskaudessa olin taas ensisynnyttäjä ja yritin viimeiseen asti pitää itseni koossa ja uskotella että jotenkin selviän synnytyksestä. Kuitenkin samalla rukoilin taas että jostain löytyisi sektioon johtava syy. Ja bingo jälleen!! Samalla kun selvisi ettei toista lasta saada maailmaan alateitse, riemuitsin siitä että nyt uskallan jo turvallisin mielein haaveilla useammastakin lapsesta, kun synnytykset ovat osaltani ohi.



Eli mielihyvin olisin pelkosektioon mennyt, jos se olisi kohdallani nähty vaihtoehdoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta sain silti nuo sektiot ja tunsin niistä suurta helpotusta. Olenko tämän mukaan " parempi" ja valmiimpi äiti kuin pelkosektioon päätyneet? Kummalla on asian kannalta enemmän merkitystä, sillä mitä papereissa lukee sektion syynä, vai äidin omalla asennoitumisella asiaan?