Vasta kun aloin tapailla ihmistä jolla on ADHD ja hahmotushäiriö näin miten rankkaa arki voi oikeasti olla. Aiemmin luulin että ADHD:t liioittelevat

Ja silti sulla ei ole mitään hajua siitä, että miltä adhd:n mielessä tuntuu. Teitä arvostelijoita kyllä piisaa.

Pyydä käyttämään lääkkeitä. Hän itsekin huomaa kuinka elämä selkenee. Ei lääkkeet ole aina pahaksi. Moni kroonisesti sairas käyttää lääkkeitä koko elämänsä.

Kuulostaa ihan omalta vaimolta :D

Olen jonkin aikaa tapaillut naista, jolla jotain vastaavaa häiriötä.

Ihan mukava muuten, mutta kestämistä on kun hän yrittää käyttää vaikka TV:n kaukosäädintä. Ja se sitten kun hän suuttuu siitä että ei saa valittua tai etsittyä haluamaansa ohjelmaa vaan painelee välillä päävalikkoon tai ihan toiselle kanavalle...

Tekisi vaan mieli todeta että mitä mulle siitä raivoat että olet noin tyhmä. En ole kertaakaan vielä kyllä mitään sanonut, mutta pelkään että joku kerta hermostun vielä kunnolla.

Semmoista se on. Minulla ei ole ajokorttia sillä ajaisin takuulla jonkun päälle. Hyvä kun pyörällä pysyn pystyssä. Ranteisiini on tatuoitu "oikea" ja "vasen" jotta voin tarkistaa. Aina kun on joku meno, takistan kymmenen kertaa että päivä on aika on varmasti oikea.  Ruokaa tulee usein  tehtyä pelkällä valolla. Kaikki laskut on suoravalotuksessa.  IHmiset mielummin soittaa minulle kuin laittaa teksarin, koska vastauksitani ei o ota erkkikään selvää. Vähemmän minua  tuntevat luulee että olen kännissä kun kirjoitan siansaksaa. Tarkistan kyllä mitä kirjoitan mtta silti jälkeenpän huomaan että eihän se ollut läheskään oikein!

42 vutta eletty tämän pään kanssa ja niistä 30 ilman diagnoosia, ilman lääkkeitä.. lääke toki auttaa mutta mikään ihmepilleri se ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkin aikaa tapaillut naista, jolla jotain vastaavaa häiriötä.

Ihan mukava muuten, mutta kestämistä on kun hän yrittää käyttää vaikka TV:n kaukosäädintä. Ja se sitten kun hän suuttuu siitä että ei saa valittua tai etsittyä haluamaansa ohjelmaa vaan painelee välillä päävalikkoon tai ihan toiselle kanavalle...

Tekisi vaan mieli todeta että mitä mulle siitä raivoat että olet noin tyhmä. En ole kertaakaan vielä kyllä mitään sanonut, mutta pelkään että joku kerta hermostun vielä kunnolla.

Miksi et mieluummin halaa lujaa ja sano, että mä autan? Ongelma on useimmiten lapsena ilman tukiverkkoja jääminen ja se suuttuminen on oikeastaan enemmän pelkoa. Kun tuollainen ihminen edes kerran saisi turvallisuudentunnetta sen sijaan, että jää vihaisuutensa kanssa aina yksin tai herättää sillä vain muissa halveksuntaa ja torjumista, koko käytösmalli saattaisi loppua. Kokeile. Et siinä paljon menetä, tarkemmin mitään. Mutta voitettavaa olisi paljonkin.

Usein adhd-ihmiset ovat semmoisia Hosuleita,kattila päähän ja menoksi...  hyvätahtoisia,herttaisia mutta elämän langat pahemman kerran solmussa ja tarvitsevatkin ymmärtäväisen kumppanin "Rakas se on vasen,me käännymme nyt vasemmalle".

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkin aikaa tapaillut naista, jolla jotain vastaavaa häiriötä.

Ihan mukava muuten, mutta kestämistä on kun hän yrittää käyttää vaikka TV:n kaukosäädintä. Ja se sitten kun hän suuttuu siitä että ei saa valittua tai etsittyä haluamaansa ohjelmaa vaan painelee välillä päävalikkoon tai ihan toiselle kanavalle...

Tekisi vaan mieli todeta että mitä mulle siitä raivoat että olet noin tyhmä. En ole kertaakaan vielä kyllä mitään sanonut, mutta pelkään että joku kerta hermostun vielä kunnolla.

Mä en ymmärrä, että minkä ihmeen takia kiusaatte itseänne tai toista pysymällä noissa suhteissa? Adhd ei tarkoita tyhmyyttä, mutta liian moni on kuullut koko elämänsä olevansa tyhmä. Voin täysin samaistua tähän kaukosäädinasiaan. Asiat, jotka ei kiinnosta, ei kiinnosta. Siksi ei voi muistaa, että mitä mistäkin napista tapahtuu. Siihen impulsiivisuus niin ärsyyntyy helposti ja sanoo sen. Ja siltikään se tyyppi tuskin on tyhmä, vaikka ei osaakaan just sitä kaukosäädintä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkin aikaa tapaillut naista, jolla jotain vastaavaa häiriötä.

Ihan mukava muuten, mutta kestämistä on kun hän yrittää käyttää vaikka TV:n kaukosäädintä. Ja se sitten kun hän suuttuu siitä että ei saa valittua tai etsittyä haluamaansa ohjelmaa vaan painelee välillä päävalikkoon tai ihan toiselle kanavalle...

Tekisi vaan mieli todeta että mitä mulle siitä raivoat että olet noin tyhmä. En ole kertaakaan vielä kyllä mitään sanonut, mutta pelkään että joku kerta hermostun vielä kunnolla.

Eikö jo se,että pidät toista tyhmänä etkä osoita empatiaa toisen rajoituksia kohtaan,ole tapailussa aika huono juttu?

Vierailija kirjoitti:

Usein adhd-ihmiset ovat semmoisia Hosuleita,kattila päähän ja menoksi...  hyvätahtoisia,herttaisia mutta elämän langat pahemman kerran solmussa ja tarvitsevatkin ymmärtäväisen kumppanin "Rakas se on vasen,me käännymme nyt vasemmalle".

Ihana kuvaus.