Mistä tietää, että suhde on "riittävä?"

Tylsää kun tälläisiin ei enää saa vastauksia (en ole siis ap), mutta huomannut että nämä aloitukset painuvat äkkiä pohjamutiin. Käsitelty jo liikaa tällä palstalla?

Jos lapsia ei ole, suosittelen hakeutumaan muunlaiseen seuraan. Aloita vaikka uuden kielen opiskelu, sieltä voi löytyä samanhenkistä seuraa.

Suhde on riittävä silloin kun se riittää suhteen osapuolille, siis sinulle ja puolisollesi.

Ja joo, luulen, että silloin ei tarvitse kovin usein miettiä, että riittääkö tämä. Ainakaan minun ei tarvitse. Aapeen kuvaus omasta duhteestaan tuntuu jotenkin alkavan niin väärästä paikasta, että hänen suhteensa ei varmaan ole tämmöinen. 

Av-mammoille  se on tietenkin riippuvainen miehen lompakon paksuudesta ja siitä kuinka tossukka mies on.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 23:53"]

Vai pitääkö sitä miettiä ollenkaan jos se on? Itse havahdun melko usein ajatuksiin siitä, onko suhde sittenkään tyydyttävä ja voisiko olla jotain enemmän. Olen itse korkeasti koulutettu ja mies ammattikoulun käynyt. Ikäeroa löytyy kahdeksan vuotta. Itse viihdyn kotona, mies ei juurikaan. Tuntuu, että yhteiset keskusteluaiheet ovat vähäisiä, vaikka haaveilemmekin samoista asioista. Itse kaipaan syvällisiä analyysejä yhteiskunnasta, mies taas tyytyy mumisemaan lyhyitä vastauksia.

Järkevintä olisi varmasti tyytyä tähän, mutta kaipaisin jotain enemmän, vaikka suhde onkin perus hyvä ja turvallinen.

[/quote]

Tärkeimmät asiat ensin.

Samanlainen asetelma, itse rakastan pohtia j analysoida asioita, seurata maailman menoa ja käydä syvällisiä keskusteluja. Mies taas ei, ollenkaan. Olen ratkaissut asian niin, että käyn oikeat keskustelut ystävien kanssa. Toista ei oikein voi pakottaa kiinnostumaan, eikä hänen lapsuudenkodissaan moista harrastettu. Vaikka olemme samantasoisesti koulutettuja, tässä näkyy ehkä eniten se ero taustassa; hän on duunariperheestä (mikä ei automaattisesti tarkoita etteikö oltaisi kiinnostuneita maailmasta ja kulttuurista, mutta tässä tapauksessa tarkoittaa) ja minä akateemisesta (sama juttu toisinpäin).

Itse en ainakaan mieti onko tämä suhde riittävän hyvä vaan minulla on tässä hyvä olo ja kaikki ok.

En kaipaa tai haikaile muuta. Arki on joskus tylsää mutta niinhän se usein on ja arjesta ei pääse eroon miestä vaihtamalla. Tosin itse arvostan tavallista ja perusturvallista elämää ja yhä rakastan miestäni ja yhdessä on oltu jo 24 vuotta.

Meillä on samat arvot ja elämäntyylit. Koulutustaso about sama. Huonojakin puolia löytyy...molemmat olemme itsepäisiä ja haluamme "määrätä" mutta pahimmat särmät ovat jo hioutuneet vuosien myötä.