Pettäminen, ero, lämmittely ja ero
Puran tänne tuntojani, koska en ole puhunut tästä asiasta edes lähimmille ystävilleni, asia on niin kipeä. Ja jonnekin haluan tämän vyyhden kertoa.
Puolitoista vuotta sitten tapasin ihanan miehen. Viestittelimme ja aloimme suhteeseen kun rakastuimme päätä pahkaa. Olin niin onnellinen, aloin varovasti uskomaan ja luottamaan rakkauteen. Meillä oli tosi kivaa, mies huomioi ja viestittelyt olivat aamusta iltaan todella kauniita ja tiedättehän, vaaleanpunaista hattaraa.
Puolisen vuotta sitten mies alkoi muuttumaan. Hän tuli etäiseksi, ei halunnut enää viestitellä kanssani kuten ennen. Ei puhettakaan enää, että hän haluaisi tavata vanhempani, eikä hän puhunut enää että haluaisi että tapaan hänen äitinsä. Ei sanaakaan yhteenmuutosta, vaikka vähän aiemmin katselimme yhteistä asuntoa. Vaistosin että jotain on pielessä mutta oletin että se johtuisi miehen tiukasta työtilanteesta. Olin kärsivällinen ja edelliestäkin kannustavampi. Alkoi kulumaan päiviä että mies otti yhteyttä.
Sitten eräällä kerralla kun mies oli yötä luonani, aloin pistämään merkille tiiviin kännykällä olemisen. Viestiä pukkasi ja hän kirjoitteli viestiä takaisin. Aloin myös pistämään merkille muitakin seikkoja, erään kerran soitin hänen töihin, koska hänen kännykkänsä oli kiinni ja minulla oli tärkeää asiaa hänelle liittyen tulevaan mökkireissuun. Siellä sanottiin, ettei mies ole ollut töissä sinä päivänä. Kun kysyin asiaa jälkikäteen, kertomatta ensin että soitin töihin, mies väitti olleensa töissä. En sanonut mitään.
Sitten ystäväni soitti minulle ja sanoi törmänneensä mieheen Tinderissä. Se oli viimeinen tikki. Pistin välit poikki. Mies ei myöntänyt mitään, hän väitti kivenkovaan että Tinder oli vahinko eikä hän etsi sieltä seuraa.
Viikko takaperin tapasimme. Tietysti vielä rakastan miestä, mutta tällä kerralla minä itse olin etäinen, tuntui kuin olisin tarkkaillut miestä kuoren takaa. Tapaamisen jälkeen mieheltä kului neljä päivää ennenkuin soitti, puhelussa sanoin ettei minulla ole enää tunteita häntä kohtaan.
Se ei ole ihan totta. Mutta inhoan muutosta mikä minussa on tapahtunut. En pysty luottamaan. Olen mustasukkainen. Olen ihmisenä muuttunut negatiiviseen suuntaan ja minusta se on paha juttu. Joten lähinnä erosin tällä kertaa itseni takia. Vaikka edelleen rakastankin tätä ihmistä, jotain kieroa on tapahtunut sisälläni.
Haluan rakastaa puhtaasti, luottaa toiseen ihmiseen, ilman pelkoa. Ne neljä päivää kun mies ei soittanut, elin jossain kaaoksessa, miettien missä hän on ja mitä tekee. Se sai mut tajuamaan, ettei tämä rakkaus tee hyvää.
Joten nyt suljen sisimpääni ne viimeiset rakkauden tunteet ja jatkan eteenpäin. Onkohan täällä palstalla ketään joka on saman kokenut? Tietenkin on, mutta haluaisin kuulla miten te käsittelitte nämä asiat, miten jatkoitte ja erityisesti, miten pystyitte luottamaan uudessa suhteessa?
Kiitos kun luit.
Kommentit (4)
Taitaapa olla niin, että et ole ainut miehen valloituksista. On uusia naisia kierroksessa ja sinut on jo saatu sopivasti koukkuun ja naiskatraaseen.
Parempi olisi, että unohtaisit koko miehen ja etsisit uuden ja toivottavasti osuu kohdallesi muunlainen mies kuin pelimies
Kukaan muu ei ole voinut kokea mitään vastaavaa! Tuo on sinun tarinasi ja se on tullut päätökseen!
Mur, miksi tulen aina vihaiseksi kun luen tälläisiä tarinoita. :( Mieti sen rakkauden sijaan mikä ei ainakaa ole rakkautta...
Samaistuin kirjoitukseesi ja erityisesti tuohon kohtaan: "tämä rakkaus ei tee hyvää". Itselläni on ollut samankaltainen tilanne päällä. Mies oli aluksi romanttinen ja huomioiva, mutta sitten jotain muuttui. Kuluu päiviä, että mies ottaa yhteyttä ja on etäisen oloinen. Sanoo pelkäävänsä, että minä kyllästyn häneen, vaikka luulen että asia on oikeasti toisinpäin. En ole heivannut miestä kokonaan elämästäni, mutta tein sen päätöksen, että tapailen nyt muitakin. Nautin kesästä, enkä kyyhötä neljän seinän sisällä odottamassa puhelua.