paniikkihäiriötäkö,miten tästä eteenpäin?
Talvella pyörryin hammaslääkärissä, heti seuraavana päivänä kaupassa alkoi pyörryttää,oli päästävä äkkiä ulos kaupasta. Keväällä elin normaalia rankempaa elämäntilannetta ja kaikki meni hyvin. Kesän aikana vein poikaa hammaslääkäriin ja tuli niin pyörryttävä olo. Pari viikkoa sitten jännitin yhtä ryhmätilannetta. Tajusin, että minullahan on joko paniikkihäiriö tai sosiaalisten tilanteiden pelko. Ensimmäisessä ryhmätilanteessa meinasi jalat mennä alta, kolmas tuntui jo ihan luonnolliselta. Tänää sain kaupassa sellaisen tunteen että pakko päästä ulos, mitähän tapahtuu jos alkaa pyörryttää ja silloin tunsin kuinka "kohtaus" taas tuli. Se meni kuitenkin ohi mutta ekaa kertaa googletin paniikkihäiriön. Ja tajusin että tåmähän taitaa olla sitä. Miten minun pitäisi edetä? Soitanko lääkärille ja sanon että minulla on paniikkihäiriö?vai neuvolaan? Vai etsiäkö joku terapeutti? En tiwdä yhtään mikä on syynä. En ole masentunut, elän suht sosiaalista elämää. Onkohan ollut liikaa stressiä vai mistä tämä nyt oikein on syntynyt?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:01"]Soitat ja kerrot juuri tuon. Varsinkin, että et jaksa enää. Ei tarvitse jaksaa! Et ole ainoa laatuasi. Yllättävän yleinen vaiva ja apua on saatavilla.
[/quote]
Pelottaa vaan että romahdan sitten siellä lääkärillä ja se laittaa mut jonnekin osastolle
Monta vuotta terapiaa ja siedätyshoitoa. Nykyään olen terve.
Pahimmassa vaiheessa 10v sitten en vuoteen poistunut asunnostani, en koskenut puhelimeen ja istuin usein koko päivän vaatekaapissani. Kaupassa kävin ekaa kertaa pari vuotta tuon vaiheen jälkeen. Onneksi sukulaiset kävi tiputtamas eteiseen kauppakassin pari kertaa viikossa, ilman sukua en varmaan eläis :)
Niin ja itsellä paniikki alkoi tyhjästä. Sitä ei edeltänyt mikään. Yhtenä aamuna en vain uskaltanut enää ulos ja luulin kuolevani sydäriin, koska ulko-ovi ja ihmiset.
Ei ne osastolle laita jos saat kohtauksen terveysasemalla :D
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:07"]Ei ne osastolle laita jos saat kohtauksen terveysasemalla :D
[/quote]
No mut jos alan vaan hysteerisesti itkemään
Itkusta osastolle? Kuule, siellä on säästölinja menossa. Moni oikeasti kipeästi hoitoa ja valvontaa kaipaava mielenterveysongelmainen ei pääse osastolle, joten todellakaan sinua ei sinne laiteta.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:08"]
No mut jos alan vaan hysteerisesti itkemään
[/quote]
Se ei ole lääkärille mitään uutta. Jos jokainen hysteerisesti itkenyt potilas laitettaisiin osastolle, joka toinen rakennus Suomessa olisi mielisairaala.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:07"]Ei ne osastolle laita jos saat kohtauksen terveysasemalla :D
[/quote]
No mut jos alan vaan hysteerisesti itkemään
[/quote]No aika moni tekee niin muutenkin. Osastot on niin täynnä että jotain raflaavampaa pitää olla että sinne pääsee :) Mutta älä suostu ottaa pelkkiä rauhoittavia kuten tuo yksi vastaaja ehdotti. Ne aiheuttaa vain riippuvuuden eivätkä auta itse ongelmasta yli pääsemiseen. Nimimerkki ex-paniikkihäiriöinen
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:07"]Ei ne osastolle laita jos saat kohtauksen terveysasemalla :D [/quote] No mut jos alan vaan hysteerisesti itkemään [/quote]No aika moni tekee niin muutenkin. Osastot on niin täynnä että jotain raflaavampaa pitää olla että sinne pääsee :) Mutta älä suostu ottaa pelkkiä rauhoittavia kuten tuo yksi vastaaja ehdotti. Ne aiheuttaa vain riippuvuuden eivätkä auta itse ongelmasta yli pääsemiseen. Nimimerkki ex-paniikkihäiriöinen
[/quote]
Kyllä ne auttoin mua pääsemään yli siitä, mutta oot oikeassa että ne aiheuttaa aika pahaa riippuvuutta ja moni syökin niitä lopun ikänsä.
Lääkkeet helpottaa oloa/turruttaa. Eivät tosiaan auta ongelmaan.
Pelkotiloihin ainoa lääke on pelon kohtaaminen. Eli jos pelkää korkeita paikkoja niin suosittelisin joka päivä kiipeämään 1 portaan ylemmäs. Sosiaalisissa tilanteissa vois kokeili kaverin/sukulaisen kylään kutsumista, ja kun se tuntuu hyvältä vois tämän turvallisen ihmisen kans käydä esm kaupassa, kävelyllä, pankissa yms, useiden toistojen jälkeen jossain kohdas ei vaan enää tarvis sitä esiliinaa mukanaan :) ja jos paniikille on syy kuten vaikkka raiskaus niin keskusteluapu on ehdoton
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:17"]
Kyllä ne auttoin mua pääsemään yli siitä, mutta oot oikeassa että ne aiheuttaa aika pahaa riippuvuutta ja moni syökin niitä lopun ikänsä.
[/quote]
Riippuvuuden kehittyminen on kuitenkin hyvin yksillöllistä. Itse sain aikoinaan alpratsolaamista suuren avun paniikkihäiriön kohtauslääkkeenä, mutta sitä kohtaan ei kehittynyt minkäänlaista riippuvuutta. Pelkän riippuvuuden pelon ei pitäisi estää lääkkeen käyttöä.
Lääkärille ensin juttelemaan. Hän osannee arvioida tilanteesi ja voitte yhdessä suunnitella jatkoa.
Suunnilleen samalla tavalla alkoi mulla, pitkään yritin sinnitellä ajatuksella että kyllä se siitä ym. Lopulta aloin kärsiä hirveestä ahdistuksesta, eikä normaalista elämisestä tullut enää mitään. Nyt takana noin puoli vuotta lääkkeiden syöntiä ja terapiaa, elämä hymyilee taas. :) Varmaan yksilöllistä, mut omasta kokemuksesta oppineena älä odota liian kauaa lääkäriin hakeutumista!
Itse en hakenut koskaan mitään apua. Kestin vaan. Kymmenisen vuotta se paniikkihäiriö mulla kesti ja sitten meni ohi.
Mulla ilmeni hengenahdistuksena. Luulin, että on keuhkoahtauma tms. Testit tehtiin, puhtaat oli. Lääkäri määräsi betasalpaajaa paniikkihäiriöön. Nyt kun tiedän, mistä hengenahdistus johtuu, pystyn tietoisesti työntämään sen pois, eikä lääkkeitä ole tarvittu. Mene lääkäriin! Jo pelkkä diagnoosin saaminen auttaa!
Epäilen että paniikkihäiriö jos tuo pyörrytys on pääasiallinen oire. Voi toki olla sekin. Mutta ainakin sydän kannattanee tarkastuttaa. Voimia ja paranemista jokatapauksessa :/
En ole ap mutta kiinnostaa tietää et mitä sinne pitää sanoa kun soittaa tk aikaa? Itsellä jo useita vuosia jatkunut paniikki ja sosiaalisten tilanteiden pelko, enkä jaksa enää tätä. Itse olen diagnosoinut siis
Soitat ja kerrot juuri tuon. Varsinkin, että et jaksa enää. Ei tarvitse jaksaa! Et ole ainoa laatuasi. Yllättävän yleinen vaiva ja apua on saatavilla.
Psykiatrille lähete lääkäriltä ja sitä kautta rauhoittavia.