Haluaisin olla vela mutta haluaisin myös olla äiti.

Olet selvästikin nälkäinen joten lähde välittömästi lähimpään pizzerian ja syö kebab ranskalaisilla , mietokastike ja coca Cola juomaksi ! Hyvä ruoka parempi mieli ! " eikä tarvitse länkyttää selvää asiaa piste. 

Ota koira :) vähän kuin vauvaa hoitaisi, mutta ei yhtään niin haastavaa ja voit tämän vauvan jättää myös yksin kotiin.

No mieti haluatko että sinulla on keski-ikäisenä/vanhuksena aikuiseksi kasvanutta "jälkikasvua" vai haluatko ettei nuorempaa sukupolvea ole lainkaan? Pikkulapsivaihe menee silmänräpäyksessä. Sen perusteella ei kannata päätöksiä tehdä.

Minkä ikäinen olet?

Mä olin onnellinen vela 38-vuotiaaksi ja sitten alkoi tulla sellainen fiilis että haluaisin sittenkin kokea äitiyden. Tiesin kyllä ettei lapsia tilata kuin apteekin hyllyltä ja olin valmistautunut siihen että jäämme lapsettomiksi. Mutta koska olimme olleet onnellisia veloja siihen asti niin uskon että olisimme olleet sellaisia jatkossakin. Nyt olen 45 ja 5-ja 2-vuotiaiden lasten äiti.

Olen 25 ja tarkoitus ensi vuonna alkaa yrittää lasta

Miksi alatte yrittää lasta jos et ole varma tahdotko äidiksi? Olet vielä nuori.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 13:05"]Miksi alatte yrittää lasta jos et ole varma tahdotko äidiksi? Olet vielä nuori.
[/quote]
Koska olen viimeiset 5 vuotta halunnut äidiksi. Mutta nyt kun se konkretisoituu niin haluan tietää haluanko oikeasti. Sitä ei voi perua.

Jos tapaa oikean miehen, niin haluaa lapsia. Se on hormonihuuruinen mielenhäiriö.

Kannattaa tehdä se yksi lapsi ainakin. Siitä ei ole paljoa vaivaa vauvavuoden jälkeen, jos on yhtään mitään tukiverkkoa , mummoa tms joka ottaa välillä hoitoon. Yksi lapsi on melkein yhtä easy kuin ei lasta ollenkaan. T. Kolmen lapsen äiti

Ok. Jos oot 5 vuotta halunnut äidiksi niin tuo epäilys voi olla vaan pelkoa tulevasta. Miten pärjää vauvan kanssa yms. Se on normaalia. Kun saat oman vauvelin syliisi unohtuu epäily :). T.7

Mulla on kaksi lasta, molemmat tehty vauvakuumeessa. Välillä on päiviä, kun mietin miltä elämä tuntuisi lapsettomana ja miten huoletonta se oli. Kun lapset on poissa kaipaan niitä, kun lapset on kotona, on päiviä kun toivon heidän menevä jo nukkumaan ja saavani olla rauhassa. Nyt on kamala vauvakuume. On ihan muita suunnitelmia ja meillä on nyt täydellinen tilanne. Kaksi hyvin nukkuvaa lasta ja uhmapää esikoinen on jo 5 ja hyväkäytöksinen ja aika helppo. Nuorempi on aina ollut helppo, mutta ne yöheräämiset, itkut, en haluaisi takas. Silti haluan vauvan. Todennäkäisesti sen teen, mutta odotan vielä. En pystyisi olemaan vela. Liian suuri biologinen tarve lapsiin. Raskaus on ihanaa kamalaa aikaa ja synnytys samoin. En jättäisi sitä kokematta.