Sotalapsi mummo on sekaisin ja kaipaa sotalapsuutta

Onkohan ihan normaalia tuo? Kaipuu lapsuuteen yms jutut.

On ihan normaalia, ole huoleti ja kuuntele mitä hän sulle tahtoo kertoa.

Meen mummun käytiin sotalapsuus maisemissa vuoden parin välein. Oli tuttuja taloja ja tuttuja ihmisiä kunnes talon purettiin ja tutut kuolivat. Sen jälkeen mummu oli aina masentunut sieltä lähtiessään ja oli tosi mase/kyvytön monia viikkoja. Epäiltiin mielisairautta.

Kyllä se on ihan normaalia. Sotalapsena olo tai se koko prosessi on ollut tosi kova shokki aikanaan. Sellaisia kokemuksia prosessoi loppuikänsä, vanhana kenties voimakkaimmin. Koita olla tukena ja turvana hänelle.

Ihmiset nyt vanhenee ja aika usein ihmiset palaavat vanhana muistoissaan siihen aikaan, jolloin olivat onnellisimmillaan. Tällä naisella se aika on sattunut olemaan sota-aika. Niin myös minun edesmenneellä äidillänikin. Hän kyllä muisti ne paskat jutut myös, ei hän sillä tavalla romantisoinut. Sattui olemaan juuri siiloin varhaisteini ja koki kaikki tunnetilat hyvin voimakkaasti eli tunsi todella elävänsä. Näin päättelin hänen puheistaan.

Tuo menneisyyteen jatkuvasti palaaminen voi toki olla oire dementiasta - äidillekin tuli lievä dementoituminen loppuvuosina. Sen takia oli onni, että hän sentään muistoissaan pystyi pääsemään lapsuutensa onnellisiin aikoihin, eikä ollut sellainen pelokas ja ahdistunut niin kuin moni dementiapotilas valitettavasti on.

Ihmiset nyt vanhenee ja aika usein ihmiset palaavat vanhana muistoissaan siihen aikaan, jolloin olivat onnellisimmillaan. Tällä naisella se aika on sattunut olemaan sota-aika. Niin myös minun edesmenneellä äidillänikin. Hän kyllä muisti ne paskat jutut myös, ei hän sillä tavalla romantisoinut. Sattui olemaan juuri siiloin varhaisteini ja koki kaikki tunnetilat hyvin voimakkaasti eli tunsi todella elävänsä. Näin päättelin hänen puheistaan.

Tuo menneisyyteen jatkuvasti palaaminen voi toki olla oire dementiasta - äidillekin tuli lievä dementoituminen loppuvuosina. Sen takia oli onni, että hän sentään muistoissaan pystyi pääsemään lapsuutensa onnellisiin aikoihin, eikä ollut sellainen pelokas ja ahdistunut niin kuin moni dementiapotilas valitettavasti on.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 20:37"]Kyllä se on ihan normaalia. Sotalapsena olo tai se koko prosessi on ollut tosi kova shokki aikanaan. Sellaisia kokemuksia prosessoi loppuikänsä, vanhana kenties voimakkaimmin. Koita olla tukena ja turvana hänelle.
[/quote]
Mulla oli molemmat vanhemmat sotalapsena Ruotsissa. aikoinaan kun tää Hietamiehen sotalapsi elokuva tuli, jossa kovasti yritettiin traumatisoida sotalapsien kohtaloita, niin yritin kovasti udella, että koitteko te mitään traumoja. Molemmat oli sitä mieltä, että mitään traumoja ei jäänyt. Kumpikin tykkäsi olla Ruotsissa ja molempia haluttiin jäämäänkin. Isä olisi halunnut jäädä, mutta mummoni ei antanut. Äidillä taas oli kova koti ikävä,vaikka hänkin siellä viihtyi. Eivät kuitenkaan ole kumpikaan jälkikäteen mitään ikävöineet, vaan ovat olleet ihan tyytyväisiä elämäänsä.

Ruotsissako sun mummo oli sotalapsena, ap?

Myös mun isä ja hänen sisaruksensa (olen siis sukupolvea sua vanhempi) olivat sotalapsina. Ruotsi jäi kaikkien mielin unelmamaana, ruokaa riitti eikä tarvinnut pelätä pommituksia. Kaikki tulivat silti mielellään takaisin Suomeen, olivat sen verran "isoja" mennessään, ettei koti unohtunut. Ei onneksi jäänyt heille traumoja eikä kaipausta, pelkästään hyviä mutta jo etääntyneitä muistoja.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:02"]Ruotsissako sun mummo oli sotalapsena, ap?

Myös mun isä ja hänen sisaruksensa (olen siis sukupolvea sua vanhempi) olivat sotalapsina. Ruotsi jäi kaikkien mielin unelmamaana, ruokaa riitti eikä tarvinnut pelätä pommituksia. Kaikki tulivat silti mielellään takaisin Suomeen, olivat sen verran "isoja" mennessään, ettei koti unohtunut. Ei onneksi jäänyt heille traumoja eikä kaipausta, pelkästään hyviä mutta jo etääntyneitä muistoja.
[/quote]
Mä vähän luulen, että ap ja pari muutakin sekoitti sotalapset ja sota-ajan lapset keskenään. Ovat tietenkin kaksi eri asiaa.

-8-

Meidän mummo oli lapsena muutaman vuoden pommituksia paossa Virroilla. Liekö äiti lähettänyt sinne sukulaisiin yms. sitä en tiedä. Ruotsiin ei päässyt. 

Mitä eroa on sotalapsella ja sota-ajan lapsella?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 13:10"]Mitä eroa on sotalapsella ja sota-ajan lapsella?
[/quote]

Sotalapset on niitä jotka on lähetetty evakkoon ja eroon perheestä Esim ruotsiin ja tanskaankin asti.

Muistelu on normaalia toki voi olla joku alkava alzheimer jos muutenkin muisti prakaa. Mummosi on vaan ollut melko nuori sotien aikaan että ihmeen hyvin muistaa noita juttuja

Sotalapset lähetettiin siis esim. Ruotsiin sotaa pakoon. Menivät sinne johonkin perheeseen asumaan. Toisilla oli oikein hyvä perhe ja toisilla vähän huonompi.
Sota-ajan lapsi on taas lapsi joka on elänyt lapsena sota-aikana ihan vaikka täällä suomessa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 13:10"]Mitä eroa on sotalapsella ja sota-ajan lapsella? [/quote] Sotalapset on niitä jotka on lähetetty evakkoon ja eroon perheestä Esim ruotsiin ja tanskaankin asti. Muistelu on normaalia toki voi olla joku alkava alzheimer jos muutenkin muisti prakaa. Mummosi on vaan ollut melko nuori sotien aikaan että ihmeen hyvin muistaa noita juttuja

[/quote]

Voidaanko sotalapseksi katsoa karjalaislapsi, joka lähetettiin läntiseen Suomeen sotaa pakoon? Siis oli yhä Suomessa mutta poissa perheensä luota sotaa paossa. Tai vaikka helsinkiläinen lapsi, joka lähetettiin Raaheen tms.?

Mielenkiintoista. En ole ajatellutkaa että mummo vois olla muistisairas. Lapsuudenmuisteu, äksyily ja sellaiset jutut kyllä viittaavat siihen. ap

Kehityspsykassa vanhuutta sanotaan irtautumiseksi, siinä ihminen ikään kuin irtaantuu tästä maailmasta. Pohtii omaa elämäänsä ja sen vaiheita, muu ei enää jaksa kiinnostaa.