Yksinäiset, miten sukulaisenne suhtautuvat
Tietävätkö lähimmät sukulaisenne yksinäisyydestänne ja miten suhtautuvat? Vai onko yksinäisyys niin syvää ettei ole sukulaisia/sukulaiset eivät välitä?
Itsellä ns. lähimmät perheenjäsenet eivät joko tajua tilannetta tai eivät välitä siitä miten yksinäinen olen. Esim äiti on sanonut että ihminen ei tarvitse ystäviä tai että todellisia ystäviä ei ole. Minä tarvitsen silti ja olen tosi yksinäinen.
Kommentit (7)
Eivät paljon kysele elämästäni. Harvoin ylipäänsä jutellaan.
Luulen että tuskin ovat edes ajatelleet ettei minulla ole ketään, ei ystävää, kaveria tai tuttavaa.
Ei olla keskusteltu asiasta. Voi olla, että olisivat varmaankin tyytyväisiä jos minulla olisi kavereita ja puoliso/poikaystävä.
Isä on vähän katkera, kun ei tuu lapsenlapsia. Suunnittelee perintöä muulle suvulle kellä on lapsia.
Kyllä he tajuavat että olen aikamoinen erakko, en tiedä miten suhtautuvat, enkä toivokaan heidän sillä päätään vaivaavan. Heillä on omatkin murheensa. Ihan itse olen vuosien saatossa tämän yksinäisyyden kuopan kaivanut. Kunpa nyt eivät ainakaan alkaisi säälitellä päin naamaa tai edes selän takana!
Ne lähimmätkin sukulaiset ovat mulle aika etäisiä, oletan etteivät tiedä miten yksinäinen erakko oikeasti olen. En tiedä välittäisivätkö suuremmin, vaikka tietäisivätkin tilanteen.